maanantai 25. heinäkuuta 2011

This did not have to be it, 1/2

Aloin tässä viime viikolla muistella jo edesmennyttä lapsuuden idoliani Michael Jacksonia kuuntelemalla miehen alku-uran levyjä ja katsomalla musiikkivideoita ja live-esiintymisiä. Nekin, jotka eivät tunteneet Jacksonin musiikkia tunsivat taatusti artistin oudot tempaukset ja eksentrisen käytöksen. Kun Jackson kuoli vuonna 2009, olo oli pitkän aikaa epäuskoinen, vaikken enää ollutkaan sama suuri fani kuin ala-asteella. Mietin, miten joku niin epätodellinen voi kuolla. Olisi melkein ollut paremmin ymmärrettävää, jos uutisissa olisi kerrottu alienien sädettäneen Jacksonin kotiplaneetalleen.

Musiikin lisäksi Jackson tunnettiin upeista musiikkivideoista, jotka olivat melkein pieniä elokuvia. Varsinainen elokuvateollisuus ei myöskään ollut Jacksonille outoa aluetta, sillä hän esiintyi uransa aikana useammassakin lyhyessä ja pitkässä elokuvaprojektissa. Ja juurikin noista elokuvista ajattelin nyt kirjoittaa. Mietin miten saisin tästä jäsenneltyä jotenkin järkeenkäypää tekstiä ja päätin, että postauksesta tulee kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa hieman asiaa täyspitkistä Jackson-leffoista, toisessa osassa keskitytään lyhäreihin, cameorooleihin ja sen semmoiseen.


Taikuri Oz (The Wiz, 1978)
Itsensä Sidney Lumetin ohjaama blaxploitaatio-versio Ihmemaa Ozista, näyttelijöinä suuren luokan Motown-staroja. Alkuperäinen ohjaaja erosi (erotettiin?) projektista erimielisyyksien takia ja Lumet valittiin tilalle, koska hänen tiedettiin tekevän elokuvansa ajoissa ja budjetin rajoissa. Kyseessä on kallein tuohon aikaan New Yorkissa tehty elokuva.

Tarina on sama kuin Ihmemaa Oz-sadussa, tietenkin, mutta miljöö on siirretty kaupunkiin, New Yorkiin. 24-vuotiasta Dorothya näyttelee elokuvan aikaan päälle kolmikymppinen laululintu Diana Ross. On kiitospäivä, mutta Dorothy ei tunne kovinkaan paljon kiitollisuutta elämästään. Ujo ja herkkä nuori nainen ei uskalla kunnolla tarttua elämään, vaan pakoilee muutoksia. Lastentarhan opettajana työskentelevä Dorothy asuu tätinsä luona koiransa Toton kanssa. Illallisen jälkeen Toto karkaa avoimesta ovesta kadulle. Dorothyn lähtiessä etsimään koiraansa, pyörremyrsky tulee ja tempaisee mukaansa niin naisen kuin koirankin.



Dorothy ja Toto saapuvat ihmeelliseen Ozin maahan, joka on kuin New York, mutta täynnä satumaisia hahmoja ja olentoja. Päästäkseen kotiin Dorothyn täytyy seurata keltaisin kivin päällystettyä tietä tapaamaan Taikuria. Matkalla hän tapaa aivoja vailla olevan linnunpelättimen, sydäntä kaipailevan tinamiehen ja pelkurin leijonan, joka toivoisi olevansa rohkeampi. Uudet tuttavuudet lähtevät Dorothyn mukaan matkalle, mutta Taikurillakin on omat vaatimuksensa ennen kuin matkalaiset saavat haluamansa.

Elokuva kestää huikeat 134 minuuttia. Tapahtumia venytetään välillä kohtuuttomasti. Musikaalissahan pitää tietysti ollakin tanssi- ja laulunumeronsa, mutta kaikki niistä eivät ole kovinkaan ihmeellisiä. Varsinkin Diana Rossin laulut alkavat käydä hermoille ennen loppua. Useimmat niistä ovat balladihidasteluja, jotka katkaisevat elokuvan vetävän rytmin ja onnistuvat tekemään ympäröivistä hienoista lavasteistakin tylsiä. Muutama hyvä ja svengaava musiikkinumerokin löytyy, mutta ne eivät riitä viihdyttämään koko leffan kestoa.




Michael Jackson tekee leffassa debyyttinsä näyttelijänä. 20-vuotias tuleva superstara esittää linnunpelättiä. Leffan näyttelijäsuoritukset eivät ole mitenkään rasittavan huonoja, ehkä siksikin että tietty karikatyyrinen ylinäytteleminen kuuluu sadun luonteeseen. Parhaat musiikkinumerot menevät kunnolla extravaganza-osastolle vaikuttavine asuineen ja koreografioineen. Suuren budjetin kyllä huomaa toteutuksesta, lavasteet ja asut ovat upeita. Visuaalisuus onkin lopulta elokuvan suurin valtti staranäyttelijöiden lisäksi.

The Wiz oli vähemmän tuskainen katsottava kuin odotin, mutta paremmankin tästä olisi saanut suht pienellä vaivannäöllä. Jos pituutta olisi tiivistetty ja leffaa lyhennetty vähintään puolella tunnilla, meininki voisi olla melko eri. Lauluja ja niiden aiheita on keksimällä keskitty ja etenkin tylsimmät, balladimmat veisut voisi heittää mäkeen. Noin puolitoistatuntisena tämä leffa olisi varmaan ollut paljon parempi. Ei millään vedä vertoja sille "alkuperäiselle" Ihmemaa Ozille.




Kaikista päräyttävimmät kohdat on tiivistetty kolmen ja puolen minuutin traileriin (linkki alla), joten jos itse leffa ei kummemmin kiinnosta, kannattaa käydä tsekkaamassa vain se.

Taikuri Oz (The Wiz, 1978)
Ohjaus: Sidney Lumet
134 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 6.4/10


Moonwalker (1988)
Muistan, kun Moonwalker tuli telkkarista. VHS-tallenne on vieläkin kotona nätisti tallessa. Taisin olla neljännellä luokalla eli n. 10-vuotias ja suuren suuri Jackson-fani. Vaikka leffa itsessään oli mielestäni jo silloin outo ja kummallinen, siinä oli paljon sellaista mistä pidin valtavasti.

Moonwalkerin juoni ei ole mitenkään yhtenäinen, tai tarkemmin sanottuna sillä ei ole juonta lainkaan, ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Elokuva alkaa live/musiikkivideopätkällä omasta suosikkikappaleestani Man in the Mirror. Sen jälkeen nähdään klippikollaasi Jacksonin uran alkuvuosista nykyhetkeen. Kollaasia puolestaan seuraa kimara musiikkiesityksiä, mm. liveversio Dirty Dianasta, lapsien tähdittämä parodiaversio Bad:n musiikkivideosta ja Speed Demonin ja Leave Me Alonen elokuvaa varten tehdyt musiikkivideot. Varsinainen "juoni" alkaa vasta kaiken tämän jälkeen.

Jackson on leikkimässä lasten, tytön ja kahden pojan, kanssa ulkona. Michael lähtee yhdessä Katien kanssa etsimään metsään juossutta koiraansa Skipperiä, kun kaksikko löytää tiensä ilkeän Dr. Bigin salaiseen laboratorioon. Bigin paha suunnitelma on saada kaikki ihmiset riippuvaisiksi huumeista, jotta hän voisi hallita maailmaa. Riiiiight. Arvatkaa muuten kuka näyttelee Dr. Bigiä? Joe Pesci.





Dr. Big huomaa Michaelin ja Katien vakoilevan häntä ja vannoo vaientavansa heidät. He pääsevät kuitenkin pakenemaan. Seuraavassa osiossa Michael on tulossa rakennuksesta, kun pahikset ampuvat häntä kohti usein konekiväärein. Lapset olivat juuri tulossa Michaelin luo kylään ja näkevät kaiken. Mutta Michael onkin roistoja ovelampi ja osoittautuu yllättävän muuntautumiskykyiseksi. Jacksonista tulee nimittäin transformeri! Jakson aikana hän muuttuu ihmisestä urheiluautoksi (!!), autosta taas ihmiseksi ja vielä ihmisestä jättirobotiksi joka tappaa kaikki pahikset. Lopussa taas lauletaan vähän lisää ja välissä nähdään vaikuttava versio Smooth Criminal-kappaleesta huikeiden tanssimuuvsien sävyttämänä.

Omia suosikkikohtiani olivat (ja ovat vieläkin) musiikkivideot, joista erityisesti Man in the Mirror ja Smooth Criminal vakuuttavat. Myös jakso Bad-parodian ja Speed Demonin välillä, jossa Jackson pakenee faneja elokuvastudioilla oli mielestäni melko hauska.





Moonwalker on kieltämättä yksi oudoimpia musiikkielokuvia, mitä olen koskaan nähnyt. On vaikea sanoa onko Moonwalker elokuva alkuunkaan, sillä rakenteeltaan se on enemmän outo sikermä kummallisia tapahtumia, kuvia ja sketsejä. Kokonaisuudessaan leffa vaikuttaa suorastaan skitsofreeniseltä. Onko se musiikkivideo? Onko se komedia? Onko se juonellinen fantasiaseikkailu? Onko Michael leffan juonellisessa osiossa oma itsensä vai näytteleekö hän jotain hahmoa? Vähintäänkin sekavaa. Elokuva sai ristiriitaiset ja hieman hämmentyneet arviot kriitikoilta, jotka eivät oikein tienneet mitä tässä pitäisi olla arvioimassa.

Moonwalkeria ei ehkä hyödytä katsoa elokuvana, ellei ole niin megalomaaninen Jackson-fani, että kaikki käy. Ennemmin kannattaa keskittyä musiikkiosuuksiin, jotka näyttävät ja kuulostavat upeilta. Elokuvassa nähtävä Leave Me Alonen musiikkivideo sai Grammyn vuonna 1989. 

Leffasta tehtiin vielä videopelikin, jota on haukuttu aaaaika paljon. Netin uumenista löytyy mm. Angry Video Game Nerdin rant aiheesta.

Moonwalker (1988)
Ohjaus: Jerry Kramer, Jim Blashfield & Colin Chilvers
93 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 4.6/10


Michael Jackson's This Is It (2009)
Vaikka pian Jacksonin kuoleman jälkeen teattereihin julkaistussa This Is It:ssä onkin hieman rahastuksen ikävää makua, kävin katsomassa sen Finnkinossa heti ensimmäisenä esityspäivänä. Menin elokuvateatteriin yksin ja jokseenkin hartain mielin. Tuntui kuin olisin sanomassa hyvästit yhdelle ajanjaksolle elämässäni.

This Is It on dokumentti Jacksonin viimeisen kiertueen valmisteluista. Epäilemättä Lontoon konserttisarjasta olisi tullut yksi musiikkihistorian merkkipaaluista. Pääpaino dokumentissa on musiikilla ja kuinka komeasti se Finnkinon ykkössalissa soikaan! Kiertuemuusikot osasivat asiansa erinomaisesti ja oli hienoa nähdä Michael "töissä". Skandaaleilla, lehtiotsikoilla ja muulla perseilyllä mässäily oli jätetty pois ja hyvä niin. Sillä ei olisi ollut tässä dokkarissa paikkaa.

Dokkari koostuu behind the scenes-matskusta, tanssiharjoituksista, konsertteja varten tehdyistä videoinserteistä ja harjoitusmateriaalista koostetuista musiikkinumeroista. Jacksonin perhe vastusti dokumentin julkaisemista, mutta en itse näe tässä loppujen lopuksi mitään suuren suurta hyväksikäyttö-motiivia. Alun perin videotallenteen oli tarkoitus mennä Jacksonin henkilökohtaiseen videokokoelmaan. Exploitaatio/rahastus-mielikuva tulee luultavasti eniten ajankohdasta, sillä dokkari julkaistiin kuitenkin jo puolen vuoden sisällä tähden kuolemasta.





Kiertuedokkarin ja making of'n hybridi toimi selvästi paremmin elokuvateatterissa kuin myöhemmin kotisohvalla. Näin pari vuotta myöhemmin elokuvassa ei ole enää samaa tunnelatausta kuin ensimmäisellä katselukerralla. Kaikista hienointa on nähdä Michael sellaisena kuin hän on, välillä vaativanakin perfektionistina. Itse asiassa juuri tämän takia Jacksonin perhe ja osa faneista vastusti dokumentin julkaisua: he ajattelivat, ettei Michael itse haluaisi, että hänen esityksensä nähdään kun hän ei anna parastaan. Jossain määrin ihan ymmärrettävää ja harjoituksissa huomaa, ettei tässä pelata täysillä panoksilla, mutta puoletkin Michaelin normaalista esiintymispowerista on enemmän kuin nykyisten listahittistarojen esitykset yhteensä.




Dokumentti maalaa rehellisen oloisen kuvan ammattimaisesta muusikosta, joka tuntee oman musiikkinsa sataprosenttisesti ja tietää tasan tarkkaan miltä sen tulee kuulostaa. On harvinaista nähdä Michaelia näinkin läheltä. Varsinkaan elämänsä viimeisinä vuosina Michael ei mielellään päästänyt ihmisiä, etenkään toimittajia, lähelleen, enkä kyllä ihmettele. Jatkuva luottamuksen pettäminen ja skandaaliotsikointi oli jättänyt jälkensä.

Kaiken kaikkiaan elokuvasta jää positiivinen mielikuva ja muisto erityisen lahjakkaasta monitaiturista. Onneksi musiikki elää ikuisesti.

Michael Jackson's This Is It (2009)
Ohjaus: Kenny Ortega
111 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 7.8/10


Kakkososassa mm. Miss Cast Away (2004), Captain EO (1986) ja Ghosts (1997).

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti