sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

This did not have to be it, 2/2

Pitkien elokuvien lisäksi Michael Jacksonin filmiuralle mahtui lyhytelokuvia ja cameo-pyörähdyksiä. Koska Jacksonin fanit ovat aivan älyttömän omistautuneita, en ihmettelisi vaikka pienen pieni cameo supertähdeltä olisi buustannut leffan kuin leffan myyntiä. Hulluinta mitä itse olen Jacksonin takia katsonut/hankkinut, on kaksi ensimmäistä Free Willy-leffaa, sillä molemmissa soi Jacksonin musiikki. Eli miestä itseään ei näy leffassa sekunnin sekuntia. Ei oikein edes facepalm riitä kun muistelee näitä omia lapsuuden/ala-asteen elokuvasekoiluja.

2000-luvun alkupuolella Jackson kävi pyörähtämässä Men in Blackin jatko-osassa MIB II: Miehet mustissa 2 (Men in Black II, 2002). Tämä leffa (kuten ykkösosakin) on yhä näkemättä, joten en ota tuohon esiintymiseen sen suuremmin kantaa. Muut esiintymiset ovat joka tapauksessa mielenkiintoisempia.


Captain EO (1986)
Kun kuulin tästä projektista (itse asiassa vasta n. viikko sitten), en ollut uskoa korviani. Tuottajana George Lucas? Ohjaajana Francis Ford Coppola? Pääosassa Michael Jackson?! Mitä helvettiä, onko tällainen projekti oikeasti olemassa? Ja kaiken lisäksi Captain EO esitettiin yksinoikeudella vain Disneylandissa. Ja sillä on making of, jonka juontaa Whoopi Goldberg.

Totta tämä projekti joka tapauksessa on. Olin Jackson-fani ennen kuin olin koskaan edes käyttänyt internettiä, joten ehkä siksi en entuudestaan tiennyt tämän lyhärin olemassaolosta. Noin 17-minuuttinen pätkä on melko mieletön ja monesta syystä. Paitsi, että tekijälista on harvinaisen hieno, 3D:nä aikoinaan esitetyn elokuvan visuaalinen puoli on vähintäänkin päräyttävä. Katsokaa nyt tuota julistettakin! Vau!

Lyhärissä Captain EO eli Michael Jackson matkaa crewnsa kanssa avaruudessa (mukana mm. kaksipäinen... öö, örkki, sininen pieni norsu ja lentävä marsuperhonen). Hänellä on missio estää ilkeän noitakuningattaren pahat aikeet, mutta myös suuren suuret suorituspaineet, sillä muutama aiempi tehtävä ei ole mennyt ihan nappiin. EO kaartaa aluksensa kanssa noitakuningattaren planeetalle ja muuttaa tämän laulun ja tanssin avulla noidasta kauniiksi naiseksi.




Kuten muissakin kasari-3D-leffoissa, kolmiulotteiseksi tarkoitetut kohdat ja hahmot huomaa pistävän selvästi myös normiversiosta. Leffassa soi kaksi Michael Jacksonin biisiä, joista toinen on erityisesti projektia varten kirjoitettu We Are Here to Change the World. Se toinen on Bad-levyllä huomiota kerännyt Another Part of Me. Captain EO on kaiken kaikkiaan hauska katsottava. Erikoisefektit ovat aikansa näköisiä, mutta hyvin tehtyjä. Elokuvana tämä on kuitenkin attraktioiden teos. Mielenkiinto ei niinkään kohdistu tarinaan, vaan muihin tekijöihin, kuten kuuluisaan tekijätiimiin, musiikkiin, tekniikkaan (3D) yms.

Minuutti minuutilta laskettuna Captain EO oli ainakin julkaisunsa aikoihin maailman kallein elokuva, joka maksoi noin miljoonan per minuutti. En tiedä onko sitä julkaistu lainkaan DVD:llä, mutta se on esitetty myöhemmin ainakin MTV:llä ja YouTubesta se löytyy kokonaan kahdessa osassa. Viime vuonna Captain EO palasi Disneylandiin kunnianosoituksena Michael Jacksonille. Kelpo katsottava, joskaan sisältö ei musiikkia ja visuaaleja lukuunottamatta ole kovinkaan diippiä.




Captain EO (1986)
Ohjaus: Francis Ford Coppola
17 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 7.0/10


Ghosts (1997)
Sain Ghosts-collector's box setin vanhemmiltani synttärilahjaksi kun täytin 10 tai 11. Boksi sisälsi nimen mukaisen lyhärin VHS-muodossa, Blood on the Dance Floor remix CD:n ja Limited Edition Minimax CD-nimeä kantavan sinkun, jossa oli kolme biisiä (mm. muuten julkaisematon On the Line). Harmi ettei itse loota taida olla enää tallessa, vaikkakin sisältö löytyy yhä hyllystä.

Ghosts on Michael Jacksonin musiikkipainotteinen lyhytelokuva vuodelta 1997. 38-minuutin mittaisen teoksen on ohjannut tehostevelho Stan Winston ja käsikirjoittanut Michael Jackson yhdessä itsensä Stephen Kingin kanssa. Huikeiden yhteistyöprojektien sarja siis jatkuu. Ghosts sisältää kolme biisiä, 2 Bad, Ghosts ja Is It Scary. Kaksi jälkimmäistä ovat Blood on the Dance Floor remix-levyltä ja ensimmäinen HIStory-albumilta. Guinnessin ennätysten kirjassa Ghosts on nimetty maailman pisimmäksi musiikkivideoksi.

Leffassa joukko kyläläisiä saapuu pelottavan maestron (Jackson) kartanoon aikomuksenaan karkottaa kummajainen idyllisiltä asuinsijoiltaan. Maestro ei kuitenkaan anna helpolla periksi, vaan aloittaa pelottelukilpailun. Se, joka pelkää, lähtee. Erityistä piinaa tämä kummallinen mies tuottaa kaupungin pormestarille, jota myöskin esittää hevisti maskeerattu Michael Jackson. Jackson itse asiassa esittää leffassa yhteensä viittä eri roolia. Pelottelusessioihin kuuluu paljon erikoistehosteilla mässäilyä ja komeasti eläviksi kuolleiksi maskeerattuja taustatanssioita.




Ghosts tipautti tältä fanilta aikoinaan leuan lattiaan. En ollut vielä koskaan nähnyt moista erikoisefekti-ilotulitusta. Leffa onnistuu vieläkin vakuuttamaan musiikkinumeroillaan, koreografiallaan ja visuaaleillaan. Monessa keskustelussa Ghosts on rinnastunut Thrilleriin, sillä molemmissa on elokuvallinen ote ja kauhuteema. Vertailu ei silti ole täysin reilua, koska loppujen lopuksi kyseessä on kaksi täysin erilaista teosta. Ghosts ei ehkä enää aiheuta samaa silmät lautasina-tuijotusta kuin ala-asteella, mutta on silti sarjassaan hyvin omaleimainen teos.

Lopputekstien aikana nähdään making of-matskua Jacksonin maskeerauksesta. On kiehtovaa katsottavaa, miten erinäköiseksi sitä voi ihmisen saada. Myös Ghosts näytti löytyvän YouTubesta pätkissä, DVD-julkaisusta ei ole tietoa.




Ghosts (1997)
Ohjaus: Stan Winston
38 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 7.7/10


Miss Haaksirikko (Miss Cast Away and the Island Girls, 2004)
En tiedä mitä ihmettä edes sanoisin tästä leffasta. Jacksonin viimeiseksi jäänyt elokuvaesiintyminen ei ole paras mahdollinen osoitus taiteilijan kyvyistä valita tarjotuista projekteista ne lupaavimmat.

Lentokoneellinen bimboja kauneuskilpailu-missejä haaksirikkoutuu koneen miehistön kanssa autiolle saarelle. Orjallisesti kaikki missit alkavat seurata johtajanaan koneen vanhempaa pilottia, jolla ei oikeastaan ole mitään hajua miten selvitä tilanteesta. Nuorempaa, yksin jäänyttä pilottia sen sijaan onni potkii, sillä koneen lastina olleet lähetyspaketit ajautuvat vähitellen rantaan ja niistä löytyy yhtä sun toista selviytymiseen tarvittavaa.

Pian sekalainen porukka saa oudolta Agentti M.J.:ltä (eli Michael Jacksonilta) tai paremmin sen hologrammilta tehtävän. Saaren eräässä rannassa on Nooan arkki ja se täytyy tuhota tai maailma tulvii ja mitä vittua. Saarella on myös piileviä vaaroja, joista yksi on esihistoriallinen valtava sika, Jurassic Pork.

Montaa mainstream-hittileffaa ehditään parodioida puolessatoista tunnissa. Suurin osa spooffeista on ihan älyttömän löyhiä, huonosti toteutettuja ja kivuliaan ilmiselviä. Ellen tietäisi, luulisin 7-vuotiaan kirjoittaneen tämän leffan. Jacksonin osiot kuvattiin tämän silloisessa kodissa Neverlandissa. Efektit on tehty uskomattoman huonosti. En todellakaan ymmärrä, miksi Jackson on suostunut tähän leffaan mukaan.




Itse asiassa, tarina Jacksonin roolin takaa menee näin: ohjaaja Bryan Michael Stoller ohjasi aikoinaan parodian Pepsin mainoksesta, jossa Jackson esiintyi. Michael näki parodiaversion, piti siitä ja otti yhteyttä Stolleriin. Kaksikko pysyi ystävinä siitä saakka aina Michaelin kuolemaan asti. En tiedä onko Stoller koskaan ohjannut mitään katsomisen arvoista, mutta Miss Cast Away ei sitä ainakaan ole.

Toivottavasti kovin moni Jackson-fani ei tuhlannut rahaansa tähän. Uskomatonta kuraa, muuta sanottavaa ei ole.



Miss Haaksirikko (Miss Cast Away and the Island Girls, 2004)
Ohjaus: Bryan Michael Stoller
90 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 0.8/10


Siinäpä se. Niin traagista kuin se onkin, tässäkin tapauksessa kuolema kultaa pilvien reunat. Elämänsä aikana Jackson oli jos jonkinlaisissa ongelmissa niin lain, rahan kuin ulkonäkönsä vuoksi. Kuoleman hetkellä ja sen jälkeen ihmiset ovat kuitenkin jaksaneet jälleen muistaa Jacksonin myös uskomattoman lahjakkaana muusikkona ja huikeana visionäärinä. Jackson lauloi ja tanssi suuren yleisön edessä lähes koko elämänsä ja tuotti unohtumattomia musiikkikokemuksia monelle sukupolvelle. Kun kuulen Jacksonin musiikkia pienen tauon jälkeen, se kuulostaa aina uudelta, kuin kuulisin sitä ensimmäistä kertaa. Minä en unohda, toivottavasti ette tekään.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti