Pilataanko lapsuusmuistoja? Kaikkihan tietävät turtlesit, teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat. Joskus ala-asteella katsoin
Turtles -leffat telsusta ja ne oli jotain siisteintä ikinä. Vaan eivätpä ole enää. Ensimmäisen leffan jälkeen totesimme, ettei näitä voi täysin selkeässä mielentilassa katsoa ja kehitettiin oma, erittäin vaihtelevasääntöinen,
Turtles -juomapeli. Siitä lisää hieman tuonnempana, käydään ensin sen ensimmäisen leffan kimppuun!
Eka leffa katsottiin siis toissaviikonloppuna sunnuntaina ja loput viime viikon perjantaina.
Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat (Teenage Mutant Ninja Turtles, 1990)
Huhhuh. En muistanutkaan, miten köykäisiä vitsejä nämä leffat sisältää. Välillä meno menee ihan vaivaannuttavaksi. Sinänsä juuri se onkin suuri osa kilpparininjojen outoa viehätystä, mutta typerryttävän tunnelman täysi arvostaminen vaatii oikean mielentilan. Tai aikakoneen, jolla voi matkustaa takaisin lapsuuteen. Jälkimmäistä ei ollut edes tarjolla.
Ensimmäisessä
Turtles -leffassa ilkeä pahis Shredder (suom. Silppuri) hyökkii kilpparien kimppuun. Kaunainen ilkimys kaappaa ninjojen sensein (ja "isän") Splinterin (suom. Tikku). Shredder on yksi raivostuttavimpia hahmoja ikinä. Vanha rotanketale puhuu helvetin hitaasti ja välillä toistaa jo aiemmin kertomansa tarinan sanasta sanaan jollekin toiselle.
Joka tapauksessa, turtlesit saavat kaverin sinnikkäästä reportterinaisesta Aprilista pelastaessaan tämän pulasta. Shredder värvää teini-ikäisiä jalkaninjaklaaniinsa ja aikoo kerätä itselleen valtavan underground-armeijan. Kuten aiemmin jo mainitsin, Shredder pitää panttivankinaan Splinter-rottaa. Ilkiön suunnitelmat pitää tietysti estää hinnalla millä hyvänsä. Kilpparijengi kohtaa myös omin luvin rikollisia nappaavan urheiluhullun mäntin, Caseyn.
Kun jalkaninjat hyökkäävät Aprilin asuntoon ja tuhoavat paikan, koko lössi lähtee Aprilin lapsuudenkotiin maalle. Turtlesit treenaavat kreisinä ja valmistautuvat ottamaan yhteen Shredderin kanssa pelastaakseen Splinterin ja tuhotakseen kaupunkia terrorisoivan ninjaklaanin.
Eka leffa tuli siis katsottua selvinpäin ja virhehän se oli. Elokuva oli puuduttavan huono ja mielentila sen katsomiseen täysin väärä. Surkeiden vitsien takia myötähäpeämittarit olivat jatkuvasti täpöllä. Sen kummempaa en osaa tästä edes sanoa, enkä viitsi yrittääkään.
Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat (Teenage Mutant Ninja Turtles, 1990)
Ohjaus: Steve Barron
93 minuuttia
IMDb &
traileri
Oma arvosana: 3.5/10
Tässä vaiheessa päätimme ottaa esiin järeämmät keinot, että saataisiin loputkin leffat katsottua. Kehitimme seuraavaa viikonloppua varten
Turtles -juomapelin, jonka säännöt vaihtelivat kovasti sen mukaan, mitä milloinkin tapahtui. Tulijuomana toimi hanapakkaus Luna Negraa ja juomista avitti Oulun Turtles -pitsamättölästä haettu kinkku-ananas-aurajuustolätty, perhekoossa tietysti. Juustoa pitsassa oli varmaan kilo.
Muutamia juomapelin sääntöjä: aina kun joku syö pitsaa, pitää juoda (ja ottaa slaissi pitsaa jos sellaista ei vielä lautasella tai handussa ole), samoin jos joku sanoo
cowabunga,
dude tai
ninja. Jos leffassa tulee vastaan joku suorastaan vaivaannuttavan huono vitsi, pitää myöskin kulauttaa. Jos Splinter vaikuttaa olevan oopiumipäissään tai muuten vain käy hitaalla ja on ärsyttävä ja seniili, ryypyn ottamista voi suositella. Muuten ryypiskely riippuu täysin siitä, mitä milloinkin tapahtuu ("pitäsköhän tuon kunniaks juua?").
Teini-ikäiset mutanttikilpikonnat 2: Mönjän salaisuus (Teenage Mutant Ninja Turtles II: The Secret of the Ooze, 1991)
Huh, oletteko nähneet tämän leffan alkukohtauksen? Miljoona ihmistä syö pizzaa! Kaikki syö pizzaa! Turtlesit tilaa pizzaa, pizzantekijä vääntää pizzaa, pizzaa syödään ravintelissa, autossa, muuten vaan kadulla, pizzalähetti kuskaa pizzaa paikasta A paikkaan B... Ensimmäisen vartin jälkeen molemmat juomapelin osanottajat myönsivät olevansa jo lievässä humalatilassa, sillä viiniä sai kitata koko ajan. Muutaman lasillisen jälkeen piti vaihtaa miedompaan juomaan (siideriin/kaljaan) ihan vain täydellisen rynnäkkökännin välttämiseksi.
Shredder on palannut! Sirkkelilätsäinen ilkimys aikoo varastaa pullon sitä mönjää, jonka vaikutuksesta turtleseista tuli mutantteja. Shredder aikoo luoda oman mutanttiarmeijansa ja muuttua Super Shredderiksi. Shredder is fucking pissed off. Oozen pölliminen onnistuu ja Shredder luo kidnappaamansa tiedemiehen avustuksella kaksi mutanttia, koiran ja jonkinlaisen lisko-olion.
En tiedä johtuiko koko ajan vain yltyvästä humalatilasta vai mistä, mutta
Secret of the Ooze oli ekaa leffaa parempi. Viihdyttävyys ja hauskuus oli ihan eri tasolla. Saattoi kyllä tosiaan johtua siitä viinistä. Vanilla Ice tekee leffassa elokuvadebyyttinsä ja vetäisi veisun, jossa lauletaan koko ajan ninjoista. Huulia ei voinut irrottaa punkkulasista hetkeksikään.
Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat 2: Mönjän salaisuus (Teenage Mutant Ninja Turtles II: The Secret of the Ooze, 1991)
Ohjaus: Michael Pressman
88 minuuttia
IMDb &
traileri
Oma arvosana: 4.3/10
Teini-ikäiset Mutanttininjakilpikonnat III (Teenage Mutant Ninja Turtles III: Turtles in Time, 1993)
Turtlesit matkustaa ajassa! Eiss. April ostaa kirpparilta jonkinlaisen oudon vanhan lyhdyn. Lyhty tempaiseekin Aprilin suoraan feodaaliajan Japaniin. Holy shit! Turtlesjengi lähtee pelastamaan Aprilia. Hommassa on se twisti, että kun April ja turtlesit matkaavat Japaaniin, entisaikojen Japanista saapuu saman verran häiskiä turtlesien viemäriin. Hupsii. Miettimistä on siinäkin miten Japanista päästään pois, kun japanilaisten pitäisi nykyajassa pidellä lyhtyä samaan aikaan kuin turtlesien muinaisessa Japanissa. Örrr...
Japanissa turtlesit kohtaavat vihamielisen englantilaisen, joka yrittää puhua japanilaiset kilppareita vastaan. Tässähän alkaa jo kaivata Shredderin sirkkelipäähinettä. Splinter on enemmän aineissa kuin ikinä ja kommentoi tapahtumia tavanomaisen hitaasti silmät puoliksi ummessa. Muutenkin Splinterista on tullut entistä ärsyttävämmän oloinen. Edes jo puoliksi tuhottu viinipaketti ei tätä leffaa pelastanut ja pizzakin oli jo tässä vaiheessa kovastikin syöty. Tuskin mikään voisi parantaa näin karmeaa tekelettä.
Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat III (Teenage Mutant Ninja Turtles III: Turtles in Time, 1993)
Ohjaus: Stuart Gillard
96 minuuttia
IMDb &
traileri
Oma arvosana: 2.9/10
Tässä vaiheessa perhelätty oli jo syöty ja punkkua oli juotu kammottavat määrät. Raikkaan ilman tarpeessa suuntasimme ulkosalle ja kävimme ex-Salsassa eli ex-Anoppilassa eli nykyisessä Jossain Paikallisessa Pubissa yhellä. Perjantaina sattui justiin olemaan mestan avajaiset ja porukkaa oli ihan pipona. Yllättäen grand opening -iltana livemusiikista vastasi Joku Paikallinen Bändi. Mestan äänentoisto oli ns. hanurista, joten päädyimme kiskaisemaan juomat huiviin mahdollisimman nopeasti.
Kun tulimme takaisin kämpille, ajattelimme iskeä tajun kankaalle viimeisellä
Turtles -leffalla. Kyseessä oli tietysti vuoden 2007 villi turtlesanimaatio
TMNT (Suomessa varmaan tämäkin tunnetaan nimellä
Teini-ikäiset mutanttininjakilpikonnat, mikäpä ei). Tajun iskeminen kankaalle on ihan hyvä vertauskuva, sillä itse sammahdin n. elokuvan puolivälin tienoilla, enkä siten ole kovin jäävi arvioimaan tätä tekelettä. Sen perusteella mitä näin voin kyllä sanoa, että ei vaikuttanut hääviltä tämäkään. Animointi oli aika hirveää. Tarina poikkeaa muista
Turtleseista, sillä siinä on lähestulkoon vakava ote. Ei oikein iskenyt ja kuulin että loppukin oli aika perseestä. Hyvä, että nukahdin.
Mitä tästä opimme?
Turtles -leffat (tai ainakin alkuperäinen trilogia) on hauskaa katseltavaa, vaikka lapsuusmuistot pilalle menevätkin. Eihän näitä nyt vakavasti pidä ottaa! Sopivassa mielentilassa ja seurassa
Turtlesien katsominen voi olla jopa hauskaa.
