Hyvää synttäriä!

Blogi täyttää tänään kuusi vuotta, jihuu! Vaikka postaustahti on kuivahtanut, en ole blogia ainakaan ihan heti hylkäämässä. Sairastelu ja opintojen viimeisteleminen vain painavat päälle.

Juhlan kunniaksi ajattelin katsoa jälleen uusiksi jotain jo katsottua, mutta tällä kertaa sellaisen elokuvan, josta ei ole vielä omaa postausta. Ensimmäisenä vaihtoehtona mieleen tuli Computer Beach Party, totaalisen cool kasariteos, jonka näin ensi kerran joskus aikana ennen tätä blogia. Kanssaeläjän kanssa olimme silloin vastikään toisemme tavanneita kyyhkyläisiä, kun nyt yhdessä porskutetaan jo yhdeksättä vuotta. Voi niitä aikoja!

Leffasta jäi oikein hauskoja muistoja - se oli kuin hyvän huonon elokuvan tyyppiesimerkki. Se sisältää aikalailla kaikkea mitä toivoa saattaa: päheä kasarirokkibändi, vanhaksi käynyttä teknologiaa, bikininaisia ja kanaksi naamioitu auto.

Katsoin leffan kerran humalassa ja kerran krapulassa, tällä kertaa selvin päin, mutta flunssassa. Vieläkö on tenhoa jäljellä?

Computer Beach Party

 (1987)

Ah, teensploitaatio, mikä upean turhanpäiväinen alagenre. Computer Beach Party yritti epätoivoisesti päästä mukaan kasarin teinivillitykseen, mutta kaikkihan siinä sitten meni pieleen.

Kaverukset Andy ja Dennis viettävät kesäänsä ajelemalla biitsillä purjemopolla ja kunnostamalla Andyn vanhaa avoautoa. Kaksikon arkkivihollinen on Turk, omahyväinen ja äänekäs ikätoveri, joka tekee hanttihommia pormestarin leivissä. Pormestarin tytär Allison puolestaan on aika vetävä tapaus ja kiinnostaa erityisesti Andya.

Juoni pyörii joten kuten sen ympärillä, että ahne pormestari on löytänyt biitsiltä kultakolikon ja on vakuuttunut siitä, että joskus aikoja sitten uponneen laivan aarre on kaivettavissa esiin hiekasta. Ensin rantapätkä täytyy saada lohkottua ja siirrettyä omaan omistukseen. En ole yhtään varma miten homma oikeasti etenee, mutta leffassa tämä tarkoittaa sitä, että rannalle alkaa nousta henkivartijatorneja kuin sieniä sateella. Miksi? Kukapa tietää. Vielä käsittämättömämpi on Andyn ja Dennisin reaktio niihin. Mitä jos pidetään rantabileet, joiden lopuksi tornit vedetään hinausautolla kumoon? Hyvä idis! Nyt saa ainakin hukkua rauhassa!

Lisäksi kaverukset valmistautuvat osallistumaan purjemopokisaan (ei mitään käryä miksi noita mobiileja oikeasti kutsutaan), johon osallistuu myös ikävä tyyppi Turk. Onneksi Andy on tietokonenero ja osaa hakkeroida täysin analogisen purjemopon vauhtihirmuksi. Tietokoneilla voi muutekin tehdä mitä vain, kuten järkätä sairaan siistit bileet. "Ok, tietokone, kutsu bileisiin 40 tyttöä ja 10 poikaa, hanki sinne tukkahevibändi soittamaan ja pari kaljakegiä. Ai luottokortti? Koska olen kreisi haxxor käytän vain asemassa superdiskiäni ja  kaikki hoituu." Silti kun Andy esittelee tietokonettaan Allisonille, hienointa mitä hän voi tehdä on lukea horoskooppeja.

Ihan kuin tässä ei olisi jo tarpeeksi juonta 97 minuutiksi, leffassa on vielä hämmentävä sivujuoni, jossa itsekseen puhuva, virkaintoinen poliisi yrittää käräyttää nuoria muhinoimasta autoissa. Muhinoiva nuoriso ei välitä tippaakaan, vaan homma jatkuu vaikka poliisi seisoo vieressä. Onneksi paikalle osuu joka kerta dyynien takana ylinopeutta ajeleva kana-auto, josta on tullut poliisin suurin vihollinen.

Leffassa on muutenkin paljon kaikkea sinänsä turhaa, johon käytetään hetkellisesti paljon aikaa ja unohdetaan sitten täysin. Yhdessä kohtauksessa pormestari saapuu rannalle loistokkaasti helikopterilla. Helikopteria näytetään ihan helvetisti joka kulmasta ja sen saapuminen mestoille kestää pienen ikuisuuden. Sitten tyyppi nousee kopterista, ihastelee maisemaa noin puoli minuuttia ja häipyy. Ilmeisesti helikopteri oli kalleinta mitä kuvauksiin oli saatu ja siitä piti ottaa kaikki irti, vaikka mitään tarvetta ei olisi ollut.

Toisessa kohtauksessa Andy ja Dennis ovat myös löytäneet kultakolikon rannalta ja menevät näyttämään sitä Andyn sedälle, joka työskentelee NASA:ssa. Jollain taisi olla nurkissaan ylimääräinen NASA-haalari, joka oli sitten pakko ympätä mukaan.

Kökkö dialogi on leffassa ihan omalla levelillään. Yhtään soljuvaa sanaa ei kenenkään suusta kuulu, ja välillä jengi vain möllöttää toisiaan hymyillen psykosti. Koko paska on dubattu päälle ja huonosti. Äänimaailma ei muutenkaan korvia hivele. Jengin biitsibileissä soittava Panther on geneerisin tukkahevinbändi mitä olen ikinä kuullut, ja se sanoo jo jotain.

Koko komeuden huipentaa erittäin epäkliimaksiset purjemopokisat rantsulla. Pormestari luopuu vaivihkaa aarrehaaveistaan saatuaan tietää, että aarretta ei olekaan. Juoni loppuu niin hiljalleen, että lopussa pitää ihan miettiä että miten tässä nyt kävi ja miksi. Ihan kuin sillä olisi jotain merkitystä.

Vaikka Computer Beach Party toimiikin parhaiten pienessä humalassa puolikeskittymisellä katsottuna, on siinä muutenkin oma, erikoinen viehätyksensä. Eiköhän kolmas katselukerta kuitenkin toden sano. Tämä on nyt vähän niin kuin nähty. YouTubesta löytyy koko komeus kokonaisuudessaan, mutta tämän teoksen sisäistämiseen riittää myös kolmeen minuuttiin tiivistetty versio.

Computer Beach Party (1987)
Ohjaus: Gary Troy
97 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 3.0/10

5 vuotta! Hauskaa synttäriä!

No niin. Tarkoituksenani oli rikkoa pitkä hiljaisuus matkareportaasilla tai uudella Zatoichi-postauksella, mutta sitten huomasinkin synttärien lähestyvän. Viisi vuotta on jo tätäkin blogia tullut pidettyä. Siirretään siis nämä mainitut postaukset vielä tulevaisuuteen.

Synttäripostaukseen piti keksiä vähän jotain eriä, sillä Analytics ei enää näytä hakusanoja. Tai ainakaan minulle se ei niitä näytä, en tiedä pitäisikö tällaisestä herkusta maksaa vai mitä. Myöskään Webmasters tool ei enää näyttänyt mitään, vaikka viimeksi selasin sitä joitakin kuukausia sitten. Hemmetti. Hauskat hakusanat olivat yksi suosikkijuttujani jokavuotisissa synttäritsebaloissa.

Jostain syystä Analytics ja Webmasters tool eivät näytä minulle tällä hetkellä oikein mitään dataa, joten suosituimpien juttujen listaakaan en saa aikaiseksi. Mitähän tässä tilalla sitten tarjoaisi? No, kun TV-sarjat viettävät merkkihetkiään, tarjolle lykätään yleensä clipshow parhaista hetkistä. Tähän hätään en ihan koko blogia ehdi pläräämään läpi, joten tyydyin vain yhteen uusintanäytökseen.

Mietimme uusintakatsottavaksi jonkin erityisen hyvin mieleenjääneen teoksen menneiltä vuosilta. Valinta oli todella helppo, sillä molemmilla oli välittömästi mielessä sama elokuva: Microwave Massacre! Tammikuussa 2011 katsottu leffa ei ole ihan vanhin, mutta aika lähellä. Jostain syystä se on jäänyt mieleen erityisen hyvänä huonona leffakokemuksena ja kuinka ollakaan, uusintakatselu oli vähintään yhtä hauska. Jos haluat päästä tunnelmaan mukaan, eikä käppälaatu haittaa, leffan voi näemmä tsekata (ainakin vielä hetken aikaa) kokonaisuudessaan YouTubesta. Nyt siis muutama sananen siitä, miten MM on kestänyt aikaa ja vertailua.

Psst, jos uusinnat ei paljoa nappaa, ei hätää: seuraavassa postauksessa synttäri-ilottelu jatkuu ja samalla alkaa täysin uusi projekti!


Microwave Massacre (1983)
Nykyään tulee harvemmin katsottua elokuvia moneen kertaan. Nähtävää on maailma pullollaan, eikä uusintoihin hirveästi liikene aikaa, kun pitää nähdä mahdollisimman paljon.

Hieman mietin olisiko tämän tason B-perseilyn uusinnassa mitään järkeä. Kun kaikki kreiseimmätkin juonenkäänteet osaa ennustaa, jääkö jäljelle mitään? Hieman yllättäen Microwave Massacresta paljastui jopa puolia, jotka ensimmäisellä kerralla jäivät pimentoon - eihän tällaisen teoksen odottaisi olevan näin monitasoinen. Jos nyt niin voi sanoa.

Tässä lyhyen lyhyt recap juonesta: raksamies-Donald on kyllästynyt vaimonsa Mayn kokkailuihin. Siitä asti kun talouteen saapui mikro, ruoat ovat olleet "gurmeeta". Cordon blöötä sun muuta lausumiskelvotonta paskaa. Donald haaveilee juusto-kinkkuleivästä, jota ei koskaan tule. Erään kännisen iltaman päätteeksi Donald vetää mutkat suoriksi, kaataa sapuskat mikrokokin päähän, kusee kukkaruukkuun ja lahtaa lopuksi emäntänsä tämän omalla pippurimyllyllä. Aamulla vaimo löytyy mikrosta. Donald vääntää slow broil-asetuksen päälle ja lähtee töihin. Jostain syystä mies päättää säilöä kokatun Mayn jääkaappiin ja kuinkas ollakaan, tulee vahingossa haukanneeksi tämän kättä iltapalaksi. Hyväähän se on, ei käy kieltäminen. Kohta Donaldilla on omat gurmee-eväät töissä ja uusi fetissi: ruoan laittaminen naisista.

Jostain syystä moni aiemmin sietämättömän huono vitsi vaikutti nyt riemastuttavan karulta. Aiemmin päähenkilö Donald (stand-up koomikko Jackie Vernon) vaikutti täydelliseltä karismatyhjiöltä, nyt hänestäkin löytyi ihan sympaattisia puolia.

Moni upea hetki oli myös jäänyt unholaan. Kuten se hieno kohtaus, jossa Donald levittää valtavalla veitsellä majoneesia alastoman naisen päälle. Klassista!

Vaikka elokuva on tehty ronskilla kädellä, muutama juttu jaksaa ihmetyttää. Otot ovat yllättävän pitkiä. Luulisi jonkun ryssivän jatkuvalla syötöllä, mutta ei ilmeisesti. Vernon vetää omat hämmentävät ilmeilynsä melkoisella pokerilla. Erityismaininta hulppean hirveästä näyttelystä menee Mayta esittävälle Claire Ginsbergille. Jonka ainoa elokuva tämä oli. Jostain kumman syystä.

Lisäksi leffassa on kaikkia hämmentäviä yksityiskohtia, joiden taustat eivät koskaan selviä. Orgioita harrastavat naapurit? Hidasteleva huppumummo suojatiellä? Outo tissinainen rakennustyömaalla? Mitä tämä kaikki on? Ei mitään hajua, mutta viihdyttävää se on kaikki tyynni. Tylsää hetkeä tämän leffan parissa ei juuri tule.

Microwave Massacre kesti uusintakatselun oikein oivallisesti ja hemmetti, tämähän on vielä rutkasti parempi kuin reilu neljä vuotta sitten. Siispä suosittelen lämpimästi: katso tämä, vaikka vain jotta voisit katsoa sen vielä myöhemmin uusiksi.

Microwave Massacre (1983)
Ohjaus: Wayne Berwick
76 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 5.5/10

Remontada!

El Vampiro y El Sexo 

(1968) 

Santo tekee vielä viimeisen (?) paluun! Synttäreiden kunniaksi, näin vuosi projektin loppumisen jälkeen, kaivoin esiin vielä yhden, kadonneen Santon. Antakaas kun selitän.

Yhdestä alkuperäisprojektin leffasta, Santo and the Treasure of Draculasta, tehtiin aikoinaan myös toinen versio - tissiversio. Meinasin sanoa pornoversio, mutta ei tässä muuta pornoa ole kuin alastomia naisia. Elokuvan häpeilemätön nimi on kuitenkin hieno, Vampyyri ja seksi! Käsittääkseni elokuvaa ei esitetty koskaan ja tekijöiden ja Santon välillä vallitsi herrasmiessopimis. Santo oli koko perheen hahmo ja vaikka joka toisessa leffassa joku bailaa bikineissä, paljaat maitorauhaset olisivat olleet imagolle liikaa. Elokuvalle suunniteltiin festariesitystä sen löydyttyä joitakin vuosia sitten, mutta Santon poika esti aikeet vedoten aiempaan herrasmiessopimukseen. Leffa on sen jälkeen kuitenkin ilmeisesti esitetty ainakin telkkarissa. (Ja koko paska löytyy YouTubesta, joskin ilman tekstejä. Google Translate-tekstit saa käyttöön laittamalla automaattisen espanjankielisen tekstityksen päälle ja kääntämälle sen englanniksi asetuksista.)

Pääpiirteittäin juoni on sama kuin alkuperäisleffassa. Santo on tiedemies, joka on keksinyt aikakoneen ja lähettää sillä ystävänsä Luisan menneisyyteen. Luisa päätyy menneisyyteen aiemman elämän inkarnaationaan, joka on tietysti samannäköinen ja myöskin nimeltään Luisa. Samoille huudeille on vasta ilmaantunut mystinen ulkomaalainen herrasmies, kreivi Alucard. Juuri hänen saapumisensa aikoihin nuoria naisia alkaa sairastua ja menehtyä erikoisissa olosuhteissa. Kuolemaa edeltää yleensä pitkä sairastelujakso ja pistemäiset haavaumat kaulalla. Luisa on juuri kokemassa saman kohtalon.

Öisin Alucard (joko kaikki tajus että mies on oikeasti Dracula? Iik!) ilmaantuu vampyyrina Luisan huoneeseen ja... pussailee tissejä? Noh, joo. Santon aikakoneessa on se hyvä puoli, että hän voi apureineen seurata tapahtumia maagisesta telkkarista, joka on aina kaikkialla juuri oikeaan aikaan ja sopivassa kuvakulmassa. Santo saa selville, että Alucardilla on luolassaan arvokas aarre. Hän auttaa Luisan pois menneisyydestä ja lähtee etsimään aarretta nykyajasta, samasta paikasta. Paikalle osuu kuitenkin hämäräjengi, joka on vakoillut sankarimme puuhia alusta lähtien. Hekin haluavat aarteen. Nyt jos koskaan on aika painia!

Aika on tosiaan tehnyt tehtävänsä. Katsoin Treasure of Draculan joskus kolmisen vuotta sitten ja nyt tuntui kuin olisi katsonut jotain ihan eri leffaa. Vaikka ainoa ero taitaa olla tisseissä! Joitakin yksittäisiä kuvia ja kohtauksia muistin, mutta muuten leffa oli hukkunut vampyyri-Santojen syvään ja mutaiseen suohon. Katselukulma oli nyt siksikin vähän eri, että Treasure of Dracula oli vasta 22. katsomani Santo ja nyt niitäkin on takana jo, no, kaikki eli 52.

Verrattuna sarjan kököimpiin tuotoksiin, El Vampiro y el Sexo on suorastaan hyvin tehty. Jopa huoliteltu. Mitään järkeähän tässä ei ole. Missään ei tarkalleen kerrota mihin aikakauteen Luisa matkustaa, mutta veikkaisin ettei siellä pitäisi olla sähkövaloja. Maagisen telkkarin järjettömyyteen on jo tottunut. Ilmeisesti telsun kuvamateriaali on kaiken hyvän lisäksi myös jotenkin tiivistettyä, sillä Luisa on poissa useamman päivän, enkä usko että Santo jaksaa kumppaneineen istua telkkarinsa edessä ihan koko ajan. Katsomossa on myös Luisan isä, joka ei varmaan kauheasti riemastu tyttären tissejä hilpailevasta verenimijästä. Isäpappa pitää kuitenkin tunteensa aika hyvin kasassa!

Musiikki on taas ihan mitä sattuu. Kuka näitä säveltää? Ehkä tekijät vain nappailevat mukaan sattumanvaraista arkistomusiikkia. Painikohtauksia leffassa on vain yksi. Santoa on liian vähän, etenkin kun alkupuoliskolla miehen rooli koostuu lähinnä telkkarin katsomisesta ja tapahtumien päivittelystä. Kaikesta tästä huolimatta El Vampiro y el Sexo sai paremman arvosanan kuin tissitön versio! Ay, caramba!

El Vampiro y El Sexo (1968)
Ohjaus: Rene Cardona
86 minuuttia
Leffalla ei ole omaa IMDb-sivua tai traileria, mutta kuten mainostettu, leffa löytyy kokonaisuudessaan myös YouTubesta.
Oma arvosana: 4.9/10

jos tissi näkyy

Hyvää syntymäpäivää, How queer! - Pieni elokuvablogi!

Taas on se aika vuodesta, blogisynttärit. Jo neljännet sellaiset. Hurraa!

Yksi suosikkiasioitani on seurata Google Analyticsin hakusanavirtaa. Olette te ihmiset sairaita, oikeasti. Huh huh. Olette jo niin sekaisin, ettei Google halua edes näyttää teidän sekoilujanne. Peräti 91 prosenttia hakusanaliikenteestä  saapui mestoille (not provided) -hakusanalla eli jonkinlaisessa Google-suojeluksessa. Hakusanojen salaamista on selvästi lisätty, sillä aiemmin (not provided) -osastoa oli ihan selkeästi vähemmän. Lisäksi Analytics on tainnut piilottaa osan hakusanoista myöhemmin, koska muistin pari hauskaa juttua joita ei listalta enää löytynytkään. Onneksi joukossa on silti muutama helmi. Tässä omat suosikkini viime vuoden ajalta:

1. jos tissi näkyy

2. ala ikäisen synytys filmit

3. testi: mikä seksiasento olisin

4. hullunkurinen perhe kidutus

5. animaatio miekka kives

6. perse kiinnostaa

7. vitun makea teini tyttö

8. mitä teenage mutant ninja turtles juo

9. viaplay miten porno

10. hevonen synnyttää

Toivottavasti hakusanoja pärähtää näkyville tulevaisuudessa enemmän. Olisi ihan hienoa tietää mitä kaikkea sieltä löytyy. Webmaster tools vähän avasi tilannetta, mutta vain parin edellisen kuukauden osalta. Joka tapauksessa, vanhoista tutuista paluun tekivät jälleen kerran mustalaisnaisen vittuja, sormi perseessä ja minttu mustakallion perse joista kaksi viimeistä ovat olleet klassikkoja jo lähes koko blogin olemassaoloajan. En tiedä mikä teitä ihmisiä vaivaa.

Suosituimmissa jutuissa on pikku yllätys: Santo pääsi listalle, mutta Disney-projektipostaukset eivät! Historiallista! Etenkin kun Santo-jutut eivät ole koskaan olleet niiden luetuimpien joukossa. Olen tyytyväinen. Muutenkin listalta löytyy leffoja, joiden suosio yllättää, niiden joukossa mm. viime vuoden synttärileffa Terrifying Girls' High School: Lynch Law Classroom. Toisaalta, ketäpä eivät japanilaiset koulutytöt kiinnostaisi. Tässä siis luetuimmat jutut vuoden ajalta:

1. Blogihaaste: 10 elokuvaa

2. Varjo-IIK!! 2014

3. Pahistytöt sotasilla (viime vuoden synttärielokuva)

4. Adios, Santo

5. This ain't no hula!

6. torstai toivoa täynnä perse (viime vuoden synttäripostaus)

7. Ceská Republika

8. Hyvää joulua 2013!

9. DDR double feature

10. Dorian Gray goes trash

Kaikkien aikojen suosituimpia elokuvapostauksia ovat edelleen Prinsessa ja Tekken. Myös Viaplay-postaus on kiinnostanut, arvatenkin sen vuoksi että sieltä saa pornoa ja hakusanoista on aikuisviihdeaiheisia noin 99 prosenttia. Ja Osmosis Jones, mikä juttu tämä on? Leffaa haetaan ihan helvetisti. Itsehän usein unohdan edes tehneeni siitä postausta.

Viides vuosi pyörähtää käyntiin ensiviikolla, kun saan synttärileffapostauksen tehtyä. Luvassa on jotain erityistä, mutta hyvin tuttua. Ja tissi näkyy.

Pahistytöt sotasilla

No niin, nyt vihdoinkin se synttärielokuva! Mietin pitkään ja hartaasti minkä leffan katsoisin. Ensimmäisen vuoden synttäreillä katsottiin japanilaista rock 'n roll/zombie-perseilyä ja viime vuonna seksikomediaa 70-luvulta. Kolmas synttärielokuva yhdistelee elementtejä molemmista. Komedia jää välille, samoin rokkizombiet, mutta Japania ja seksiä kyllä löytyy.

Japanilainen pinku (a.k.a. pink film tai pinku eiga) on varmasti eksploitaatiofaneille tuttu genre. Tärkein genren määrittelijä on ns. aikuisille suunnattu sisältö eli toisin sanoen seksi ja/tai graafinen väkivalta. Usein pinku yhdistetään pelkkiin erotiikkaelokuviin, mutta niin kapea genre ei kuitenkaan todellisuudessa ole.

Nyt siis pinkua 70-luvulta, olkaa hyvät!

Terrifying Girls' High School: Lynch Law Classroom 

(Kyofu joshikoko: boko rinchi kyoshitsu, 1973) 

Lynch Law Classroom on itse asiassa Terrifying Girls' High School -sarjan toinen osa, joten teen pienen poikkeuksen tavoissani. Tavallisesti en halua katsoa osia väärässä järjestyksessä, vaikka ne eivät juonellisesti toisiinsa liittyisikään. Lynch Law Classroom on kuitenkin sarjansa tunnetuin ja juonet liittyvät (tietääkseni) yhteen sarjaksi vain teemojensa vuoksi joten menköön. Osa näyttelijöistä on näytellyt muissakin sarjan osissa, mutta eri rooleja ja ohjaajakin on sama vain kahdessa ensimmäisessä pätkässä.

Kolme uutta siirto-opiskelijaa saapuu tiukkakuriseen tyttökouluun School of Hopeen. Koulu on tarkoitettu erityisesti ongelmaisille, kapinallisille tytöille, joista koulitaan hyviä vaimoehdokkaita. Uudet opiskelijat saapuvat haasteelliseen aikaan, sillä yksi koulun opiskelijoista on juuri murhattu. Korruptoitunut poliisi julisti murhan onnettomuudeksi, mutta uusien tyttöjen epäilykset heräävät välittömästi. Yksi tulokkaista on jengijohtaja Noriko "Boss with the Cross" Kazama, joka saa pian tietää murhatun tytön olleen hänen oikea kätensä Jokohamassa. Kazama saa välittömästi tukea muilta tulokkailta ja osalta muista oppilaista, kun hän päättää kostaa ystävänsä kuoleman ja ottaa selvää siitä, mitä koulussa oikeasti tapahtuu.

Koulun pelko on vararehtorin kasaama kurinpitokomitea, joka koostuu koulun omista oppilaista. Komitean tehtävä on rangaista sääntöjenrikkojia parhaaksi katsomallaan tavalla. Erilaisia kidutusmenetelmiä hyödyntävä komitea on myös vastuussa aiemmasta oppilaan kuolemasta.

Lynch Law Classroom on hyvä esimerkki japanilaisesta sukeban-elokuvasta. Sukeban on termi, joka tarkoittaa tyypillisimmin jengipomoa, joka on tyttö. Sukebanit olivat vakiokamaa 70-luvun eksploitaatioleffoissa ja juuri Lynch Law Classroomin ohjaaja Norifumi Suzuki teki ne tunnetuiksi elokuvissaan. Tyttöpomot olivat suosittuja myös 70-luvun mangassa. Tämän leffan kiistaton pomotyttö on tietysti Noriko Kazama (Miki Sugimoto), joka tunnetaan myös nimillä Boss with the Cross ja Noriko Cross.

Kouluympäristön ja nuorisojengien yhdistelmä ei myöskään ole mitään uutta japani-eksploitaatiossa. Lynch Law Classroomissa on jotain hyvin anime/mangamaista, luultavasti johtuen siitä, että sen teemat ovat tuttuja myös aikuisemmalle yleisölle suunnatuista piirretyistä. Tyttöjen pitämä kurinpitokomitea jää harmittavan särmättömäksi ja kasvottomaksi, sillä sen riveistä ei löydy tarpeeksi kovaa vastavoimaa Noriko Kazamalle. Viihdyttävimmiksi jutuiksi nousevat groovy 70-luvun musiikki, ajoittain komea kameratyöskentely ja tietty, japanilaisille elokuville ominainen naiivi huumori, joka luo mielenkiintoisen kontrastin seksikohtauksille. Elokuva on muutenkin jotenkin miellyttävästi 70-lukulainen, sopivasti, jopa hurmaavasti vanhentunut.

Jostain syystä juoneen on pitänyt saada mukaan myös Kazaman kisailu Jokohamasta saapuneen haastajan kanssa. Keskinäisen kilpailun pointti ei oikein välity katsojalle, mutta kaksikon lopullinen yhteenlyöttäytyminen sitoo elokuvan nätisti nippuun. Muutenkaan ihan kaikkien juonenkäänteiden pointti ei tule ihan selväksi, minkä vuoksi leffasta olisi voinut varmaan, lyhyestä kestostaan huolimatta, karsia löysiä pois. Näytteleminen menee usein yli että paukkuu, mutta suoritusten uskottavuus ei olekaan tässä se pääasia. Tällä ei ole arkirealismin kanssa mitään tekemistä.

Sukeban-elokuvat ovat varmasti olleet aikoinaan suorastaan vallankumouksellisia. Japanin päällisin puolin sovinnallisessa kulttuurissa kapinalliset, estottomat koulutytöt erottuvat joukosta räävittömyydellään. Näitä neitoja eivät säännöt juuri kosketa. Kaiken kaikkiaan Lynch Law Classroom on viihdyttävä paketti tyypillistä pinkua. Toivottavasti joskus tarjoutuu mahdollisuus katsoa myös Terrifying Girls' High School -sarjan muutkin osat.

Terrifying Girls' High School: Lynch Law Classroom (Kyofu joshikoko: boko rinchi kyoshitsu, 1973)
Ohjaus: Norifumi Suzuki
88 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 7.0/10

torstai toivoa täynnä perse

Hyvää syntymäpäivää, How queer! - Pieni elokuvablogi! 

Tänään How queer! täyttää peräti kolme vuotta. Nyt tehdään vuoden statistiikasta selvää ja seuraavassa postauksessa katsellaan taas tuttuun tapaan jotain teemaan sopivaa perseilyä. Heti kunhan keksin mitä se on. Mutta tulossa on!

Pientä vakiintumista on havaittavissa, sillä yksilöityjen kävijöiden määrä on pysynyt samana. Edelleenkin luvut silti yllättävät, sillä postaustahti on välillä ollut vähän epätasainen kiireestä ja laiskottelusta johtuen. Perustin blogille Facebook-sivut viime syksynä ja niistäkin saa käydä tykkäämässä. Tykkääjiä on peräti 13! :D

Oma suosikkijuttuni näissä synttäristatistiikkapostauksissa on hakusanojen top 10. Naurua on jälleen piisannut, kun olen Analyticsistä näitä teidän hakuja lueskellut. Mikä teitä ihmisiä oikein vaivaa? Oli se mitä hyvänsä, älkää ihmeessä lopettako.

1. torstai toivoa täynnä perse
2. sigourney weaverin persvako
3. porno mustalaisnaisen vittu
4. seksiasento ranskalainen kattokruunu
5. kääpiö ja lammas sex video
6. sexy video jossa lumikki antaa kääpiöille seksiä
7. pieni penis sairaalaan
8. naisten paini sormi perseessä
9. kakkapökäle
10. eroottinen alkuasukasfilmi 1980-luvulla

Samat teemat toistuvat siis jo kolmatta kertaa putkeen. Jostain syystä Paula Vesala ja Minttu Mustakallio tisseineen ja perseineen ovat edelleenkin yksittäisten henkilöiden hakujen ykkösinä. Älkää minulta kysykö, en ymmärrä itsekään.

Muitakin hauskoja, listan ulkopuolelle jääneitä hakusanoja löytyi. Helmiä ovat mm. merenneidon perse, koiran ulostaminen vaikeaa, yhdyntäasentoja ja vampyyri muuttumis loitsu. Haettu on myös vinkkejä pontikan keittoon ja "öljynporaaja asentoa" (toivon hartaasti ettei tuo ole joku seksiasento).

Seuraavaksi sitten listaa vuoden suosituimmista jutuista. Tekken -postaus pitää edelleen pintansa, mutta uusiakin juttuja on onneksi joku lukenut. Tässä listassa huomioin siis tietysti vain viimeisen vuoden aikana julkaistut postaukset.

1. IIK!! 2012
2. Sodankylän elokuvajuhlat 2013
3. Regina ja Fedja
4. painijalla sormi perseessä (viime vuoden synttäripostaus)
5. Muutamia aatoksia ViaPlaysta
6. It's the circle of life and it moves us all
7. Millainen leffavuosi on 2012?
8. Netflix-testi: sinne meni
9. Regina ja Fedja, osa II
10. Rakkaus, petos, uhraus

Santo ei saa rakkautta osakseen, vaikka kyseisen miehen seikkailupostauksia on tullut tehtyä jo liki 20. Myös viime vuoden Halloween-postaus, vuosikatsaus ja VHS-illat jäivät tällä kertaa listalta pois. Tämän vuoden Halloween-leffasarja on jo valmiiksi mietitty, vuosikatsaus on tulossa ja VHS-illatkin jatkuvat toivottavasti piakkoin, halusitte tai ette! Disney-postauksista listoille asti pääsi ei-niin-yllättäen juuri Leijonakuningas-postaus. Santoja on siis jäljellä enää vain yksi ja se pamahtaa ilmoille syyskuussa, sen lupaan! En malta odottaa, että pääsen kääräisemään blogin ensimmäisen projektin pakettiin. Toisaalta Santon viimeinen seikkailu vaikuttaa silmäverenvuotoja aiheuttavan kivuliaalta.

Oli muuten todella mukana nähdä molemmat Teuvo Tulio/Regina Linnanheimo -postaukset top10:ssä! Suomalaisia ja etenkin vanhoja suomalaisia leffoja on ollut tarkoitus katsastaa vähän enemmänkin. Näitähän tulee Ylen arki-iltapäivissä vaikka millä mitalla, mutta seasta löytyy myös sellaisia helmiä, jotka on unohdettu tyystin taka-alalle.

Kaikenlaiset vinkit, parannusehdotukset, valitukset ja muut lätinät ovat yhtä tervetulleita kuin ennenkin. Vuoden päästä juhlitaan neljättä vuosipäivää ja toivon, että tähän vuoden sisään mahtuu monen monta mielenkiintoista leffaa.

Eh heh heh...

Flesh Gordon

 (1974)

Sanottakoon näin aluksi, että edellisvuoden synttärileffa Wild Zero oli niin huippuluokan perseilyä, etten edes yrittänyt löytää jotain yhtä päräyttävää 2-vuotispäivän kunniaksi. Koska niin helvetin iso osa kaikista blogiin eksyneistä on hakenut netistä tissejä, alastomia ihmisiä, seksiä ja niin edelleen, ajattelin, että heitetään nyt lisää vettä myllyyn. Niinpä tämän vuoden synttärielokuva on 70-lukuinen seksikomedia Flesh Gordon. Olkaa hyvät!

Maailmassa tapahtuu kauheita. Mystinen seksisäde sinkoaa avaruudesta maan pinnalle ja saa ihmiset paneskelemaan toisiaan holtittomasti. Tutkijat ovat ymmällään. Flesh Gordon on lentokonematkalla, kun seksisäde iskee ja saa jopa koneen lentäjätkin osallistumaan joukko-orgioihin. Kone rymähtää maahan, mutta Flesh onnistuu pakenemaan alastoman kaunottaren kanssa keskelle tiheää metsikköä. Kaksikko törmää pian tohtori Flexi Jerkoffiin (heh heh), joka on kehittänyt oman avaruusrakettinsa. Jerkoff, Gordon ja hemaiseva nainen lähtevät ottamaan selvää seksisäteen alkuperästä.

Muutaman kolmenkimpan jälkeen satunnaiset sankarimme päätyvät Porno-planeetalle (heh heh), jonka ilkeä valtias Wang the Perverted (eh...) on vastuussa seksisäteestä. Planeetan asukkaat eivät itsekään ole kovin tyytyväisiä Wangin hallintoon ja asialle pitää tehdä jotain asap.

Leffa yllätti positiivisesti, mutta toisaalta odotukset olivatkin ihan supermatalalla. Yksi suurimpia yllätyksiä oli se, että tällä tekeleellähän on jonkinlainen budjetti! Ei todellakaan iso, mutta jonkinlainen. Elokuvan tyyli on kokonaisuudessaan ihan miellyttävä. Erityisplussaa stop-motion tekniikalla toteutetuista hirviöistä! Huumorihan tässä elokuvassa on sellaista ala-asteen vikoille luokille jumahtanutta hihittely-osastoa, eikä sellaisena kirvoita kovinkaan monia ääneennauruja. Voisi toki olla eri asia katsoa tämä suurella elokuvista kiinnostuneella kaveriporukalla punaviinin siivittämänä. Kahdestaan ja selvinpäin tämän osaston huumori ei ehkä toimi yhtä hyvin.

Yleensähän tämäntyyppisissä leffoissa vilisee pelkkiä yksittäisiä tissejä ja tissipareja. Flesh Gordonissa vilahtelee kuitenkin myös sukupuolielimiä, jopa miesten! Niitähän ei oikeasti näy koskaan. Eipä niitä nytkään suuremmin esitellä, vaan vilahdukset jäävät todellakin vilahduksiksi. Kuulemani mukaan tästä suunniteltiin esitettäväksi myös ihan kunnon HC-versiota, mutta se kuitenkin lopulta unohdettiin.

Tuntuu jokseenkin hassulta sanoa, että visuaalisuus on leffan vahvinta antia. Sillä ei ole paljastelujen kanssa mitään tekemistä, vaan se on enemmänkin lavasteiden, pukujen, stop-motion hirviöiden ja mielikuvituksellisten avaruusmaisemien ansiota. Sinänsä harmi, että tekijät ovat käyttäneet visuaalinsa näin sisällöllisesti tyhjään tekeleeseen. Mutta, koska visuaalisuus on leffassa niin suuressa osassa, tässä postauksessa on normaalia enemmän screencappeja kertomassa sitä, mitä en voi sanoin kuvailla. Näiden kuvien myötä, kiitos kuluneesta vuodesta!

Flesh Gordon (1974)
Ohjaus: Michael Benveniste & Howard Zelm
78 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 4.8/10

painijalla sormi perseessä

Hyvää syntymäpäivää, How queer! - Pieni elokuvablogi! 

Tänään blogi täyttää peräti kaksi vuotta. Ensiaskeleet on otettu ja puheestakin saa jo jotain selvää, hienoo. Juhlan kunniaksi on ensin luvassa pientä statistiikkaa viime vuoden tapaan ja seuraavaa postausta varten ajattelin tsekata jonkin oikein hyvin tähän blogiin sopivan elokuvan. Odotelkaahan siis sitä!

Yksilöityjä kävijöitä oli Google Analyticsin mukaan reippaasti enemmän kuin ekana vuonna: peräti 3 455 kävijää! Se on aika hyvin blogille, jota en ole vaivautunut mainostamaan juuri mitenkään. Ensimmäisenä vuonna jaksoin silloin tällöin linkata uudet postaukset Facebook-sivulleni, nyt en ole jaksanut tehdä edes sitä kuin kerran, pari ja kävijämäärä on silti kasvussa. Superia!

Kuten ensimmäisenkin vuoden aikana, myös toisena vuonna olen saanut suurimmat naurut hakusanoistanne. Kiitos kaikille niille ihanille ihmisille, jotka piristivät päivääni eksymällä blogiini mitä mielikuvituksellisimmilla sanoilla! Tässä jälleen omat suosikkini vuoden ajalta. Listan ykkönen pääsi jälleen myös synttäripostauksen otsikoksi.

1. painijalla sormi perseessä
2. urheilijoiden eroottiset vilautukset
3. japani painitrikoot kerro lisää
4. mikä on elokuva joka kertoo world trade centereiden kone kidnappauksista?
5. näytä pippeli elokuvia
6. outo läski jolla on napapaita
7. sian kasvatus kotona
8. elokuva jossa tissi
9. homo poikaystävälle kukka
10. oma ex tyttöystävä alasti

Minttu Mustakallio voittaa edelleen tissi/perse-hakumestaruuden, mutta ensimmäistä kertaa myös miespuolista suomalaista näyttelijää on haettu eroottisissa ajatuksissa! Tommi Korpelan alastonta vartaloa on toivonut nähtäväksi muutamakin googlettaja. Katsokaa se Miehen työ vaikka, älkää tänne tulko. Tai tulkaa vaan, mutta täällä on vaan tissejä ja niitäkin melko vähän. Ainakin toistaiseksi. Joistakin hakusanoista huomaa, ettei osalla internetin ihmemaailmaan eksyneistä ole hajuakaan miten Google toimii. Tässä pieni vinkkiniksi: se ei toimi kysymyksillä tai käskyillä.

Tissi/perse/homoilu-aiheisia hauskoja hakuja tuli niin paljon, että niiden listaamiseen menisi varmaan viikko. Jätin niitä tahallani pois top 10:sta, jotta lista saisi enemmän vaihtelua. Oma suosikkini on listan numero 8, elokuva jossa tissi. Vaatimattomille riittää yksikin maitorauhanen! Tavanomaisimpien alapääjuttujen lisäksi blogista on haettu mm. huvilaa vuokrattavaksi, 80-luvun viiksimuotia, ohjeita keittiön työtason jatkamiseen, vinkkejä siitä miten valaat lisääntyvät... Osa porukasta on siis auttamattomasti väärässä paikassa. Toisilla taas ei tunnu olevan hajuakaan siitä miten elokuvia kannattaisi Googlesta hakea. Hakusanojen suosta löytyy mm. tällaisia helmiä:

elokuvan juoni: mies joutuu sairaalaan leikattavaksi ja vaimo haluaa hänen rahansa
halloween elokuva missä hakataan kepillä
kulttileffoja tyyliin peikonmetsästäjä?
minä vuonna perustettiin 101 dalmatialaista elokuva

Ilmeisesti noistakin räpellyksistä oli sitten jotain hyötyä, kun niiden kautta tänne sitten päästiin.

Entäs sitten teidän suosikkijuttunne viime vuoden aikana postatuista jutuista? Ykköspaikkaa pitää edelleen blogin alkuaikojen Tekken -postaus, mutta onneksi uudemmatkin jutut ovat saaneet jonkinsorttista huomiota.

1. IIK!! 2011 1/2
2. bambi kukka homo (eli viime vuoden synttäripostaus)
3. It's a jungle out there!
4. Jättiläinen mieheksi
5. Oh, I wish I'd stayed a toad
6. VHS-ilta II
7. Paskaa Halloweenia 2011!
8. TV-sarjoja hakusessa
9. 9/11 (elokuva)muistoissamme
10. Mitä helvettiä minä juuri katsoin?

Santo-projekti ei taaskaan ole päässyt suosituimpien juttujen joukkoon, Disneyta löytyy suosituimmista muutaman postauksen verran. Projektit muuten jatkuvat piakkoin, eivätkä suinkaan ole kuolleet, kadonneet tai päättyneet kesken. Varsinkin Santojen katsomiseen on pitänyt kerätä voimia vähän tavallista pidempään, sillä viimeiset muutamat elokuvat olivat melkoista tuskaa. Ehkä Santo ei olekaan yksi niitä iän myötä paranevia juttuja... Disneytä sen sijaan on katsottuna jo 2000-luvulle saakka, mutta päätin silti jatkaa kahden leffan postaustahtia. Nyt siis pitäisi raapustella juttuja jo jokin aika sitten katsotuista leffoista, mikä on jäänyt vähän venymään.

Mukava nähdä yksi kolmesta VHS-illastakin TOP 10:ssä. VHS-illat jatkuvat ainakin jonkilaista, epämääräistä tahtia aina silloin tällöin, toivottavasti niillekin löytyy yleisönsä. Itse ainakin tykkään niistä ihan perkeleesti.

Parannusehdotuksia ja leffavinkkejä sun muuta löpinää vastaanotetaan jälleen entistä iloisemmin mielin näin synttäreiden kunniaksi. Toivottavasti vuoden päästä juhlitaan sitten kolmivuotissynttäreitä!

Guitar Wolf vastaan zombiet

Blogin synttäriviikko jatkuu blogiin hyvin sopivalla elokuvalla. Alun perin tämä teos oli tarkoitus katsoa ensimmäisenä elokuvana uudessa kodissa, kun valkokangas oli saatu paikoilleen. Systeemeissä oli kuitenkin sen verran säätöä, että leffafiilikset ehtivät mennä ja elokuva jäi varastoon odottelemaan. Ja nyt on sen aika ja hyvä aika onkin.

Wild Zero 

(2000)

Vasta Suomessakin piipahtanut japanilainen "jet rock n' roll" bändi Guitar Wolf on Wild Zeron vetonaula. Omistan itsekin yhden bändin levyn ja tämän leffan jälkeen harmittaa vielä enemmän, kun ei tullut mentyä keikalle. Vaikka keikka tuskin olisi ollut niin super awesome kuin tämä elokuva. Joka tapauksessa, Guitar Wolf on kolmijäseninen rock-bändi, jonka musiikki on saanut vaikutteita punkista, noisesta ja garage rockista. Ulkoinen style on tarkkaan suunniteltu: nahkatakit, aurinkolasit ja (kitaristia lukuunottamatta) fiftarityyliset "elvis-tukat". Bändin jäsenet on nerokkaasti nimetty: Guitar Wolf, Bass Wolf ja Drum Wolf.

Elokuva alkaa kun fiftarimeininkiin hurahtanut nuorukainen Ace lähtee Guitar Wolfin keikalle. Acella on unelmana tulla suuremmaksi staraksi kuin idolinsa ja hän aikookin marssia keikan jälkeen suoraan klubin johtajan puheille. Klubin johtaja on Captain, perverssinnäköinen, aivan liian lyhyitä shortseja käyttävä mies, jolla on typerä tukka. Takahuoneessa on keikan jälkeen hälinää, kun Guitar Wolf saapuu paikalle. Paha Captain uskoo enemmän bisnekseen ja rahaan kuin oikeaan rock n' rolliin. Pian kaikki osoittelevatkin jo toisiaan aseilla ja Ace joutuu keskelle ammuskelutilannetta puoluestaessaan rock n' rollia. Guitar Wolf pitää Acen tyylistä ja antaa tälle pillin, jolla bändiä voi kutsua avun tarpeen tullen (!!!!).

Seuraavaksi elokuva alkaa seurata bändin ja Acen lisäksi myös joukkoa sekalaisia muukalaisia. Pariskunta Toshi ja Hanako ajelevat ystävänsä Masaon kanssa autolla erämaassa kohti Asahia, jonne on vasta pudonnut meteoriitti. Nuori nainen Tobio kävelee tienlaitaa samaan suuntaan. Myös Ace on samalla matkalla moottoripyörällään kohti seuraavaa Guitar Wolfin keikkaa. Kaikkien matkan katkaisee kuitenkin harmaiden zombien hyökkäys. Ace ihastuu Tobioon ja päättää pelastaa tämän verenhimoisilta örisijöiltä. Siihen tarvitaan kuitenkin Guitar Wolfin apua. Eikä rakkauskaan ole ihan mutkatonta, kun paljastuu, ettei Tobio ole 100% nainen... Asioita hankaloittaa myös Captain, joka kantaa elämää suurempaa kaunaa Guitar Wolfille ja aikoo etsiä bändin käsiinsä hinnalla millä hyvänsä.
 

Yksi suosikki-screencappejani ever.

Guitar Wolf esittää elokuvassa tavallaan itseään, mutta ennemminkin eräänlaista rock n' roll superhero-itseään, totta kai. Elokuva lainailee muita tunnettuja kulttileffoja, eikä maailmassa ole varmaan yhtään elokuvagenreä, jota ei jossain vaiheessa sivuttaisi edes hetken verran. Tässä pieni lista asioista joita tämä leffa muun muassa sisältää:

[x] Supersankari-rokkitähtiä
[x] Singolla ampumista
[x] Miekka kitaran sisällä
[x] Zombeja!
[x] Ufoja
[x] TISSIT
[x] Ihmisten suolistamista
[x] Tulta syökseviä mikrofoneja, soittimia ja ajoneuvoja
[x] Räjähdyksiä
[x] Rakennusten tuhoamista silmistä ammutuilla salamoilla
[x] Helvetin hienoja huonoja CGI-tehosteita
[x] Räjähtäviä päitä
[x] Hempeä(hkö) rakkaustarina
[x] "Oho, rakastamallani naisella onkin penis"

Lisäksi luvassa on myös suuria puheita siitä, miten usko rock n' rolliin pelastaa kaikki ja kaiken kaikelta. On vaikea keksiä mitään mikä tekisi tästä leffasta vielä hienomman. Tekijät itse suosittelevat DVD:n takakannessa juomapeliä, jossa pitää juoda mm. joka kerta kun joku kampaa tukkaansa ja aina kun jokin syöksee tulta. Voin kertoa että lopputuloksena olisivat mielettömät koomakännit.

Tämä on se ilme, joka tulee, kun huomaat että tyttöystävälläsi on ylimääräisiä osia.

Leffan zombiet ovat myös hienoja/hauskoja/siistejä. Siniharmaat (joskus vihertävät) elävät kuolleet näyttävät liikehtiessään joltain peruszombien ja avant garde-tanssahtelijan risteytykseltä. Maskeeraus on hyvin toteutettu. Gorea on sopivasti, verellä ja suolenpätkillä ei mässäillä loputtomiin, vaikka niitäkin toki on. Erilaisia kuvakikkoja on käytetty paljon. Rakastuneita ihmisiä näkyy sydänten sisällä, välillä toimintaa on nopeutettu reippaasti, välillä hidastettu hitusen ja leikkaukset ovat dramaattisimmissa kohdissa salamannopeita.

Koska elokuvassa on vaikutteita lukuisista muista kulttielokuvista ja genreistä, myös suoria viittauksia löytyy. Yhdessä suosikkikohdassani Toshi valittelee, ettei tullut katsoneeksi Night of the Living Deadia (1968), josta olisi varmasti saanut hyödyllisiä vinkkejä zombiesotaan. "Olisin kyllä katsonut, jos olisin tiennyt, että näin käy," hän surkuttelee zombie-invaasion keskellä.

Dialogi ja näyttelijäsuoritukset pelaavat harvinaisen hyvin tämäntyyliselle elokuvalle. Suurin osa, ellei jokainen, näyttelijöistä on sisäistänyt leffan idean kiitettävästi ja hahmot ovat omalla tavallaan ehjiä uskomattomasta perseilystä huolimatta. B- ja camp-leffoille ominaista näyttelijöiden vaivaantuneisuutta ei joudu katselemaan. Erityinen awesome-maininta menee Acea näyttelevälle Masashi Endolle, jonka ilmeily on yksi hauskimpia juttuja koko leffassa.

Lyhyesti sanottuna kyseessä on yksi parhaista näkemistäni B/camp/kulttileffoista. Jokin toteutuksessa muistuttaa minua Tromasta, vaikka tyyli onkin eri. Tässä on samaa laatutekemistä kuin parhaissa Troma-pätkissä. Hieno todiste siitä, miten hyvä-huono elokuva tehdään tyylillä ja supercoolisti. En halua spoilata kaikkia leffan tapahtumia, vaan pitemmittä puheitta suosittelen katselukokemusta lämpimästi. Mikään juoniselostus, screencap, traileri tai arvostelu ei tee oikeutta tälle elokuvalle.

Wild Zero (2000)
Ohjaus: Tetsuro Takeuchi
99 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 8.2/10