torstai 15. marraskuuta 2012

Regina ja Fedja

En sitten koskaan tehnyt sitä Teuvo Tulio-postausta, jota kaavailin elokuulle. No, koskaan ei kai ole liian myöhäistä. Sain uuden inspiraationpuuskan, kun luin Jaana Nikulan kirjan Polttava katse - Regina Linnanheimon elämä ja elokuvat. Vaikka kirja ei ole mikään mestariteos, eikä todellakaan erityisen mestarillisesti kirjoitettu (elokuvantutkijoiden kirjoitus ei aina ole sitä sujuvinta), se on mielenkiintoinen katsaus kotimaisen elokuvan kulta-aikaan ja yhteen sen kirkkaimmista tähdistä. Reginahan teki useamman elokuvan Tuliolle, joka oli myös vastuussa uuden tähden löytymisestä 30-luvulla. Nytpä ajattelinkin nivoa näiden kahden tarinat yhteen ja omistaa tämän ja seuraavan postauksen heidän yhteistyölleen.

Tulio-aihe on muutenkin taas ajankohtainen, kun YLE Uutiset julkisti elokuvakyselynsä tulokset aiemmin tällä viikolla. 48 kriitikkoa ja bloggaajaa pääsi valitsemaan omasta mielestään parhaat suomalaiset teokset, eikä lista todellakaan miellyttänyt kaikkia kommenteista ja yleisestä keskustelusta päätellen. Itselleni suurin ylläri oli Tulion Sensuelan löytyminen sijalta 9. Itse olisin mieluummin sijoittanut samalle paikalle vaikka jomman kumman kaksikosta Rakkauden risti ja Intohimon vallassa. Välillä harmittaa, kun kaikki muistavat Tulion hienosta tuotannosta vain sen kummallisen päätösnumeron, niin mieletön kuin se kaikessa kökköydessään ja outoudessaan onkin.

Latvialaislähtöinen, pietarinjunassa syntynyt Theodor Tugai muutti ohjaajanuran alussaan nimensä suomalaisempaan Teuvo Tulio-muotoon. Tugai-nimellä Tulio näytteli parissa ystävänsä Valentin Vaalan ohjaamassa mustalaiselokuvassa ja sai lisänimen Suomen Valentino. Yhteistyö Regina Linnanheimon kanssa alkoi varhaisessa vaiheessa. Kolmikko Tulio-Vaala-Linnanheimo tapasi viettää iltaa Fazerin kahvilassa heidän ollessaan vielä hädin tuskin parikymppisiä. Vaala ja Tulio olivat tuolloin jo varsinaisia elokuvan ammattilaisia Reginan silmissä, nuoresta iästään huolimatta.

Regina sai Vaalan elokuvissa aluksi vain pieniä sivurooleja, silloin tällöin näyttelijäsisarensa Rakelin rinnalla. Tulio näki Reginassa suuren filmitähden ja koko kansan tietoisuuteen hän ponnahti novelliin ja osittain tositarinaan perustuvassa filmatisoinnissa Taistelu Heikkilän talosta. Tulio oli ennakkoluuloton palkatessaan vaativaan päärooliin Reginan, jolla ei vielä ollut juurikaan näyttelijän kokemusta. Kriitikot rakastivat elokuvaa ja Regina oli pian matkalla oikeaksi filmitähdeksi. Hänen roolisuoritustaan Heikkilän talon emäntänä kehuttiin vuolaasti.

Ensimmäisten Tulio-elokuvien jälkeen Reginasta tuli Kaivopuiston kaunis Regina ja pukudraamojen tähti.

Seuraavaksi Regina näytteli Siljan roolin Tulion elokuvassa Nuorena nukkunut. Kirjailija F.E. Sillanpää suorastaan ihastui teoksensa filmatisointiin, vaikka yleisö oli osittain nyreissään. Romanttinen kohtaaminen heinäladossa tai itseään pesevän naisen tiirailu saunan lautojen raosta ei ollut aikalaisten kukkahattutätien mielestä erityisen moraalista viihdettä, vaan moinen ilottelu tulisi turmelemaan Suomen nuorison. Tällainen kuohunta toi teattereihin tietysti vain enemmän ihmisiä. Kun elokuvaa päätettiin leikata, helsinkiläisnuoret matkasivat kaupungin ulkopuolisiin teattereihin katsomaan viimeisiä leikkaamattomia näytöksiä.

Valitettavasti Taistelua Heikkilän talosta tai Nuorena nukkunutta ei ole enää mahdollista nähdä missään: filmimateriaali tuhoutui tulipalossa. Jäljelle jäi vain muutama valokuva ja käsikirjoitus. Samassa palossa meni myös Tulion ja Reginan yhteistyö Kiusaus, jossa pappismies ihastuu varattuun naiseen. Tulio ohjasi Heikkilän talosta myöhemmin uusintaversion Intohimon vallassa, jonka pääosaa Regina jälleen esittää. Vuonna 2007 löydettiin yksi kelallinen Heikkilän taloa, joka sisältää pätkät elokuvan alusta ja lopusta.

Teuvo Tuliota (tuttavilleen Fedjaa) pidetään suomalaisen heinälatoromantiikan isänä. Vaikka samantyyppinen kohtaus oli nähty jo aiemmassakin elokuvassa, Tulio teki siitä ikonisen ja kotimaiselle elokuvalle ominaisen. 1930-luvulta saakka romanttiset kuhertelut heinäkasassa ovat kuuluneet erottamattomana osana suomalaiseen maaseuturomantiikkaan, renttumaisten koskenlaskijoiden ohella. Tuliolle suomalaisen maaseudun kuvaaminen oli luontevaa, sillä ero latvialaisiin lapsuudenmaisemiin ei ollut suuri.


Regina Linnanheimosta tuli varhaisten Tulio-elokuvien jälkeen Tauno Palon aisapari ja todellinen suomalaisen elokuvan legenda. Ansa Ikosen ja Palon ohella Regina on yksi kulta-ajan valovoimaisimpia tähtiä. Suomi Filmin palveluksessa Reginan kuukausipalkka oli suurempi kuin kenenkään toisen naisnäyttelijän.

1940-luvun alussa Reginasta tuli melkein elokuvatähti Saksassakin. Hänet oli kutsuttu Berliiniin vierailulle yhdessä muutaman muun suomalaisen elokuvantekijän kanssa. Ministeri Goebbels ihastui suomalaiskaunottareen ja tämän sujuvaan saksankielentaitoon. Pian oltiinkin jo väsäämässä sopimuksia Reginan esiintymisistä saksalaisissa tuotannoissa. Projektissa päästiin koekuvausasteelle, kunnes kaikki muuttui - voittekin varmaan arvata miksi. Regina ei enää koskaan maininnut näitä tapahtumia tulevissa haastatteluissa.

Vaikka Reginasta tuli huippusuosittu Tauno Palon romanttisena vastaparina pukudraamoissa, kaikista ikonisimmat kuvat naisesta on ehdottomasti filmannut Tulio. 1940-luvun puolivälin jälkeen Regina palasi Tulion elokuviin ja teki muutamaa poikkeusta lukuunottamatta pelkästään niitä uransa loppuun, vuoteen 1956 asti. Tulio oli ollut rintamalla sotakuvaajana ja ehtinyt tehdä vain muutaman elokuvan ilman Reginaa. Pääosaa hänen elokuvassaan Laulu tulipunaisesta kukasta esitti Reginan sisko Rakel. Vuonna 1946 valmistunut Rakkauden risti sisältää yhden Reginan legendaarisimmista roolisuorituksista nuorena majakanpitäjän tyttärenä, joka kaipailee saarelta suureen kaupunkiin. Kuten arvata saattaa, paheellinen kaupunkielämä kuitenkin turmelee viattoman luonnonlapsen ja saattaa tämän kohti petollista ja syntistä elämää.

Regina Rakkauden ristissä.

Monien Tulio-elokuvien kantava teema on juuri viattomuuden katoaminen, kaupungin pahuus verrattuna maaseudun rauhaan ja hyvyyteen, se miten rakkauteen pettyneet ihmiset menettävät järkensä ja tuhoavat itsensä. Reginan kanssa Tulio käytti usein hyväkseen tämän hiuksia kuvatessaan viattoman tytön muuttumista paheelliseksi naiseksi. Rakkauden ristissäkin Reginan hiukset ovat aluksi puhtaan vaaleat, mutta päähenkilön syöksykierteen yltyessä ne muuttuvat aina vain tummemmiksi ja sameammiksi.

Näyttelemisen lisäksi Regina oli myös mukana käsikirjoittamassa useita Tulion elokuvia, mukaanluettuna jo kulttiasemaan noussutta Sensuelaa (1973), joka jäi Tulion viimeiseksi. Monien Tulio-elokuvien käsikirjoittajaksi on nimetty pelkkä mystinen Filmimies. Tuon nimimerkin taakse kätkeytyi virallisesti Nisse Hirn, joka käsikirjoitti samalla nimellä muitakin elokuvia. Epävirallisesti Filmimies-nimen taakse mahtuivat myös Regina ja Fedja, joilla oli aina näppinsä pelissä omien elokuviensa käsikirjoituksissa.

Tulio ja Regina muodostivat toimivan tiimin. Reginan suosio suomalaisena näyttelijätähtenä kuitenkin laski dramaattisesti tämän siirryttyä Tulion usein hyvin eroottissävytteisiin elokuviin. Jotkut katsojat jopa uskoivat näyttelijän itse muuttuneen suloisesta naapurintytöstä katalaksi viettelijättäreksi. Todellisuuden ja elokuvien raja hämärtyi monen mielessä. Kaksikon keskinäisestä suhteesta oli myös jos jonkinlaista spekulaatiota. Regina oli tahollaan naimisissa ruotsalaisen kreivi Carl Mörnerin kanssa, mutta asui yksin Helsingissä Mörnerin jäädessä Ruotsiin. Epätavallinen liitto aiheutti monenlaisia huhuja, jotkut arvelivat Reginan avioituneen vain saadakseen kreivittären tittelin (jota hän tosin ei koskaan käyttänyt). Kaikki Reginan ja Fedjan tunteneet ovat kertoneet kaksikon olleen suorastaan sielunkumppaneita toisilleen. He eivät kuitenkaan koskaan menneet naimisiin, eivät sittenkään kun kreivi Mörner menehtyi vuonna 1952.

Vuonna 1956 Regina jäi pois julkisuudesta ja elokuvista. 60-luvulla hänestä tuli Yleisradion kääntäjä. Uusissa töissää hän käytti virallista nimeään Regina Mörner. Regina jäi eläkkeelle vuonna 1980 ja menehtyi tammikuussa 1995, 79-vuotiaana. Teuvo Tulio lopetti elokuvien tekemisen Sensuelaan ja kielsi sittemmin kaikkien elokuviensa esittämisen. Tulio heltyi kiellostaan vasta vanhemmalla iällä. Hän eli elokuvauransa jälkeen sulkeutunutta elämää, eikä antanut haastatteluja. Tulio menehtyi vuonna 2000, 87 vuoden ikäisenä.

Sekä Regina että Fedja olivat elokuvauransa jälkeen yleisölle täysiä mysteerejä, molempien huhuttiin erakoituneen ja sulkeutuneen täysin ulkomaailmasta. Villeimmät huhut kertoivat, ettei yksinäisen Reginan asunnossa ollut peilejä, koska näyttelijätär ei olisi kestänyt nähdä vanhenevia kasvojaan. Puheet olivat tietysti täyttä pötyä ja samaa legendaa kertoiltiin myös länsinaapurin mystisestä tähdestä Greta Garbosta.

Varsinkin eläkkeellä ollessaan Regina matkusteli paljon, usein Rakelin kanssa, joka myöskin oli eläkkeellä. Haastatteluja hän ei antanut, vaikka niitä häneltä ruinattiinkin aina, kun Reginan elokuvat pyörivät televisiossa. Regina ei ollut uransa alussakaan ollut se helpoin haastateltava, sillä hän puhui mielellään ainoastaan työstään, eikä koskaan yksityiselämästään. Tulio taas piti oman elämänsä niinkin yksityisenä, ettei siitä tänäkään päivänä juuri yksityiskohtia tiedetä. Tulion kohdalla jonkinasteinen erakoituminen todennäköisesti pitikin paikkansa. Edes hänen asuinpaikkansa ei ollut ihmisten tiedossa, toisin kuin Reginan. Kun Fedja täytti 80 vuotta, ystävät pyysivät päästä häntä onnittelemaan. "Älkää helvetissä tulko", oli Tulion yksioikoinen vastaus.

Polttava katse oli mielenkiintoinen lukukokemus epätäydellisyydestään huolimatta. Kotimainen elokuva ja sen historia ovat alkaneet kiinnostaa muutenkin hyvin paljon. Lapsuudessani erityisesti vanhat kotimaiset mustavalkokomediat kuuluivat suosikkeihini. Esimerkiksi Pekka ja Pätkä-elokuvat tuli katsottua monen monta kertaa. Seuraavassa postauksessa katsastetaan muutama Reginan ja Fedjan yhteistyöpätkä 1940-luvun lopusta, Levoton veri ja Hornankoski, jossa esikoisroolinsa näytteli kotimaisen elokuvan legenda Åke Lindman.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti