torstai 11. huhtikuuta 2013

Tuulikoneita ja tulipalloja

Tulessa syntynyt 
(Firestarter, 1984) 


Luin vasta Stephen Kingin kirjan Tulisilmä (Firestarter). Kuten noin joka toisesta Kingin romaanista ja novellista, myös Tulisilmästä on tehty elokuva, vuonna 1984 päivänvalon nähnyt Tulessa syntynyt. Kirja oli ihan jees ja siinä oli selvästi potentiaalia elokuvaksi, joten pitihän tämäkin tsekata.

9-vuotias Charlie (Drew Barrymore) on pakomatkalla isänsä Andyn kanssa. Heitä jahtaavat hallituksen agentit, jotka toimivat Verstaassa, eräänlaisessa ihmiskoelaboratoriossa. Andy on sekaantunut Verstaan toimiin opiskeluaikoinaan. Rahanpuutteessa hän otti osaa ihmiskokeeseen, jossa hän sai hallusinogeenia suoraa suoneen. Samaan kokeeseen osallistui myös kaunis Vicky, josta tuli myöhemmin Andyn vaimo ja Charlien äiti.

Koe jätti sekä Vickylle että Andylle erikoisia kykyjä. Vicky pystyy liikuttelemaan esineitä ajatuksen voimalla, Andy puolestaan manipuloimaan muiden ajatuksia ja mieltä "tönäisemällä" heitä telepaattisesti. Yliluonnolliset piirteet siirtyivät Charlielle, jolle kehittyi kyky pyrokineesiin, tulen sytyttämiseen ajatuksen voimalla. Nyt Verstas haluaa Charlien kokeisiinsa. Andy ja Charlie ovat olleet pakomatkalla siitä saakka, kun Verstaan miehet tunkeutuivat heidän kotiinsa ja surmasivat Vickyn.




Aluksi olin vähän yllättynyt, kun leffan alku noudatteli kirjan alkua hyvinkin tarkasti. Kevyellä etelän aksentilla varustettu isukki on kyllä heti alkuun jotain mitä en ymmärrä. Mietin koko leffan ajan menikö minulta jotain ohi, eikös tässä leffassa (ja kirjassa) kuitenkin liikuta Yhdysvaltojen pohjoisosissa? Kyllä liikutaan, mutta Andyn näyttelijä David Keith on kotoisin Tennesseestä, eikä todellakaan osaa peitellä sitä. Keith ei muutenkaan ole näyttelijänä kummoinen. Päällimmäinen pettymys on kuitenkin varmaan siinä, ettei Keith Andyna näytä yhtään siltä, mitä kirjaa lukiessa kuvittelin. Sitä sattuu.

Kirjassa Andyn tekemä tönäisy vain tapahtuu, eikä vaadi mitään kummempaa show'ta, pelkkä katse riittää. Leffassa hän painaa käsillään päätään ja näyttää keskittyvän erittäin kovasti. Eikö tuo paljasta aikeet tönäistävälle jo paljon etukäteen? Charlien pyrokineesikään ei voi tapahtua pelkästään katseen ja ajatuksen voimalla. Ehei, jostain ilmestyy aina sopivasti hiuksia pöllyyttävä tuulikone. Vaikuttaako Charlien pyrokineesi myös säähän? Kaikista huvittavimpia ovat Verstaalla tehdyt pyrokineesikokeet, joissa Charlie on lukittu yksin pieneen huoneeseen. Jossa tuulee. No, onhan se dramaattista toki.

Leffa jaksaa mukailla kirjaa jossain määrin loppuun saakka. Vain muutamia juttuja on muuteltu. Kaikki käy tietysti hyvin nopeasti, kun 370-sivuinen kirja muutetaan alle kahden tunnin leffaksi. Kanssaeläjä ei kuulemma olisi ymmärtänyt leffasta hölkäsen pöläystä ellen olisi selittänyt vähän väliä mitä milloinkin tapahtuu. Kirjassa Andy ja Charlie viettävät kokonaisen talven sukulaisten asumattomalla mökillä Vermontissa. Leffassa siellä ollaan vuorokausi, ehkä pari. Voin sanoa, että tämän kokemuksen jälkeen lakkaan valittamasta, kun leffat eivät täydellisesti mukaile kirjan tapahtumia. Kun 114 minuuttiin yritetään ujuttaa kaikki, mutta vain reilusti lyhyemmässä mittakaavassa, tuntuu kuin katsosi pikakelausta. Minkäänlaista character developmentia ei tietenkään ole. Ei ole aikaa!




Yksi suuri pettymys oli myös Verstaan kauhu, Vietnamin veteraani Rainbird, joka ystävystyy Charlien kanssa valeidentiteetin turvin. Kirjassa tyyppiä kuvataan armottomaksi tappajaksi, jossain psykoosin rajoilla huitelevaksi tunteettomaksi puolihirviöksi. Rainbird haluaa tappaa Charlien, mutta leffassa ei juurikaan kerrota miksi. Kirjassa Rainbirdin motiivit oli selitetty tämän ajatuksissa, joita taas ei juurikaan voi kuvata elokuvassa ellei käytä jotain "ajatusten kertojaääntä" tai ujuta motiiveja dialogiin, mitä ei tietenkään tehdä, koska pitää noudattaa sitä helvetin kirjaa. Koko ajan!

Odotin niitä leffan kohtauksia, joissa Charlie pistää tuulemaan (eh heh) ja lahtaa Verstaan agentteja ja viattomia sivullisia liekkimeressä. Efektit ovat ehtaa kasaria. Näissä kohtauksissa on kuitenkin (valitettavasti) otettu eniten "taiteellisia vapauksia" eikä niissä ole samaa latausta kuin Kingin alkuperäistarinassa. Lataus jää uupumaan muutenkin. Verstas ei vain leffassa ole niin kammottavan oloinen paikka kuin kirjasta saa kuvan. Kaikki jännitys on poissa. Näillä ansioilla Firestarter pääsee omalle sadan huonoimman leffan listalleni.

Soundtrack on saanut enemmän kehuja kuin itse elokuva eikä täysin suotta. Musiikki jytisee itse leffassa melkein liiankin lujalla, mutta Tangerine Dream-yhtyeen score on kyllä kaikkiaan ihan tykkiä. Se onkin sitten ainoa syy katsoa kuunnella tämä leffa.

Tulessa syntynyt (Firestarter, 1984)
Ohjaus: Mark L. Lester
114 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 2.9/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti