Miljonäärinmetsästäjät

Kuinka miljönääri naidaan 

(How to Marry a Millionaire, 1953)

Pitkästä aikaa kulta-ajan Hollywood-hömppää. How to Marry a Millionaire löytyy omasta DVD-kokoelmasta, mutta en ollut katsonut leffaa monen moneen vuoteen. Osittain se johtuu siitä, ettei CinemaScope-tekniikkaa hyödyntävä laajakangasleffa näytä kummoiselta telkkarista katsottuna, varsinkaan kun ensimmäinen oma telkkarini oli suunnilleen ruokalautasen kokoinen.

En ole koskaan pitänyt Marilyn Monroesta. Tämä leffa löytyy kokoelmastani ihan toisen naisen takia - Lauren Bacallin. Bacall + Monroe + Betty Grable on vähintäänkin erikoinen yhdistelmä, mutta Bacallin onkin tarkoitus olla tässä se järkevä osapuoli. Kanssaeläjäni on juuri lukemassa Bacallin omaelämäkertaa Tällaista se oli (By Myself), joten leffan katsominen tuntui ajankohtaiselta - ja tämä on valitettavasti ainoa Bacall-leffa jonka omistan.

Kolme mallina työskentelevää ystävystä muuttaa hulppeaan huoneistoon New Yorkin keskustaan, elämään yli varojensa ja etsimään unelmiensa rikasta prinssiä. Tavoitteena on päästä vihille miljonäärin kanssa. Kolmikko alkaa arvioida ympärillä pyöriviä kaksilahkeisia pelkän varallisuuden perusteella. Fiksu Schatze (Bacall) nappaa iäkkään teksasilaisen lesken, likinäköinen Pola (Monroe) yksisilmäisen öljymiljönäärin ja bimbo Loco (Grable) tylsääkin tylsemmän ukkomiehen. Schatzen mies näyttää lupaavalta, mutta karkaa takaisin Teksasiin. Pola kieltäytyy käyttämästä lasejaan julkisilla paikoilla ja eksyy väärään lentokoneeseen matkallaan Atlantic Cityyn tapaamaan tulevia appivanhempiaan. Loco lähtee ukkomiehen kanssa katastrofaaliselle lomalle hiihtomökille Maineen.

Lopulta kaikki menee tietysti ennalta-arvattavasti: etsiessään miljonäärejään kukin naisista kohtaa todellisen rakkauden köyhän miehen muodossa. Schatzea piirittää sinnikäs Tom Brookman, Pola kohtaa väärässä lentokoneessa heidän asuntonsa todellisen omistajan, veropakolaisen nimeltä Freddie Denmark ja Polan loma Mainessa muuttuu paremmaksi tämän kohdattua pennittömän metsänvartijan.

Hömppäinen ja höttöinen filkka on ihan ok tapa kuluttaa puolitoista tuntia, mutta mistään omaperäisestä tai erityisen hienosta elokuvasta ei ole kyse. How to Marry a Millionaire on kuitenkin jäänyt elokuvahistoriaan: se on kaikkien aikojen ensimmäinen CinemaScope-tekniikalla kuvattu elokuva. Välillä elokuva tuntuukin kovasti uuden teknikaan esittelyvideolta, kuten kaikki lajinsa ensimmäiset yleensä tuntuvat. Lähikuvia ei ole oikeastaan lainkaan ja paljon aikaa on tuhlattu alun valtaviin orkesteriesityksiin ja ikonisiin kuviin New Yorkin maisemista.

Useamman vuoden tauon jälkeen leffa tuntuu kuitenkin huomattavasti paremmalta kuin muistelin. Ehkä se johtuu osaksi siitä, että CinemaScope-tekniikka pääsee paremmin oikeuksiinsa videotykillä seinälle heijastettuna. Eniten tässä elokuvassa hiertää yliarvostettu Marilyn Monroe. Elokuvan selkeästi heikoimman lenkin varaan on laskettu koko elokuvan nykyinen markkinointi. Marilyn pääsee kotelon takakanteen ja DVD-valikkoonkin oikein kaksin kappalein samalla kun tuplasti paremmat roolisuoritukset tehneitä kolmikon osapuolia ei näy kuin kannen julisteessa. Juuri tämä hehkutus on yksi niitä syitä miksen Monroesta pidä. Jo pelkkä naisen läsnäolo tuntuu jättävän lahjakkaammat ja karismaattisemmat näyttelijät varjoonsa. Eikä Monroe todellakaan ole näyttelijänä kummoinen.

Jos pidät vanhasta Hollywood-meiningistä ja haluat katkaista aivotoimintasi täysin yhdeksi ja puoleksi tunniksi, How to Marry a Millionaire toimii tarkoitukseen loistavasti.

Kuinka miljönääri naidaani (How to Marry a Millionaire, 1953)
Ohjaus: Jean Negulesco
91 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 6.1/10