tiistai 17. maaliskuuta 2015

We're not all sex maniacs

Matkarakastaja 
(Secrets of a Door-to-Door Salesman, 1973)


Tämä brittihassuttelu tunnetaan myös nimellä Naughty Wives. Ja sillä on tyylikäs juliste, joka kertoo koko jutun juonen. Ei liene mikään mysteeri mistä tässä on kyse. Tässä blogissa on aiemminkin katseltu brittien 70-luvun seksihurjasteluja. Kukapa voisi unohtaa elokuvan Percy - Rakas leikkikalu, joka ei onnistunut olemaan oikein minkään genren täysiverinen edustaja. Seksikomedialta kättelyssä vaikuttava elokuva olikin lopulta melko diippiä draamaa. Löytyykö Matkarakastajasta samoja elementtejä?

Yllätyksekseni Matkarakastaja on aika pitkälti juuri sitä mitä lupaakin: paljasta pintaa ja toinen toistaan typerämpiä kaksimielisiä vitsejä. Hummerinkalastaja David menettää kalastajaisänsä traagisessa hukkumisonnettomuudessa. Surua kestää noin kaksi sekuntia, kunnes David tajuaa nyt olevansa vapaa tekemään mitä lystää, kun paineita perheyrityksen jatkamisesta ei ole. Tyttöystäväkin jää taakse, kun David matkaa vanhalla Albanylla Lontooseen etsimään uusia polkuja. Matkalla hän kohtaa pelkkään pyyhkeeseen verhoutuneen Martinan, joka jättää hetken kestävän vierailunsa aikana lähtemättömän jäljen miehen, no, sanotaan vaikka sydämeen.




Lontoossa David majoittuu - kas kummaa! - tyttöjen asuntolaan. Talon emäntä ei katso hyvällä miespuolisia majoittujia, mutta antaa Davidille majapaikan yllättävänkin helposti ja vähin uteluin. Talossa majoittuvat nuoret tyttöset ovat tietysti toinen toistaan hehkeämpiä ja vähäpukeisempia. Tyttäret päättävät auttaa Davidia uuden elämän alkuun etsimällä tälle työtä. Pornotähden pesti jää päivän mittaiseksi, mutta pölynimurikauppiaan homma sujuu jo paremmin. Ja näinhän monet pornoelokuvatkin alkavat, kun mies saapuu kotirouvan residenssiin myymään, korjaamaan tai tuomaan asian X.

Elokuva alkaa yllättäen aika ryminällä. Tissitkin näkyy jo alkutekstien aikana, sillä Britanniassa ei turhaan kursailla. Suvanto koittaa kuitenkin pian ja elokuva jatkuu melko kauan pelkkänä vihjailuna ja pikkutuhmana vitsailuna. Kun paljasta pintaa sitten näytetään, sitä todellakin näytetään eikä vain vilautella (vaikka vilautteluakin on ja paljon). Percyyn verrattuna Matkarakastaja onnistuu olemaan sitä mitä lupaakin. Siinä on enemmän seksiä ja huumoria ja se on puhtaammin komedia. Tässä ei edes yritetä olla jotenkin diippejä ja asiallisia ja ihan hyvä niin! Tässä ei ole mitään fiiniä ja taiteellista ja on hyvä kerrankin saada sitä mitä tilaa.




Toisaalta juonen kiinnostavuudesta voi olla montaa mieltä. Tai oikeastaan vain yhtä. Tylsähän tämä on, ei siitä mihinkään pääse. Irtovitsit ja muutama parit paljaita tissejä ja persposkia eivät tätä tarinaa pelasta. Miksipä keksiä mitään kerrottavaa, kun jo pelkkä lupaus pehmoirstailusta saa katsojat ruutujen eteen? David ja Martina eivät ole hahmoina erityisen karismaattisia tai kiinnostavia ja on aika yhdentekevää kuka vilauttaa ja missä.

Percy vetää lopulta pitemmän korren, vaikka jäikin ärsyttämään hitusen enemmän. Tai ehkä juuri siksi. Mikä tahansa tunne hakkaa välinpitämättömyyden. Matkarakastaja ei petä eikä yllätä. Meh.

Matkarakastaja (Secrets of a Door-to-Door Salesman, 1973)
Ohjaus: Wolf Rilla
79 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 4.3/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti