lauantai 7. heinäkuuta 2012

Do I still have to sleep in the cupboard?

Disney Animated Classics-projektissa katsastetaan jälleen kaksi lapsuudesta tuttua teosta. Pahoittelen jälleen hidastunutta postaustahtia, mutta nyt on kesä ja minä olen autuaan saamaton.


29. Bernard ja Bianca Australiassa (The Rescuers Down Under, 1990)
No niin, olemme päässeet jo 90-luvulle, kauas vuoden 1937 Lumikki-menestyksestä. Ja jälleen käsittelyyn pääsee lapsuusmuisto, R-kioskin vanha vuokravideo, jonka näin pikkutyttönä.

Bernard ja Bianca Australiassa on tietysti jatkoa 70-luvun Pelastuspartio Bernard ja Biancalle. En tiedä kenen mielestä jatko-osa oli hyvä idea. Ei kai eka leffa nyt niin menestynyt ollut? Muutenkin Disney-elokuvien jatko-osat aiheuttavat itselleni kevyttä närästystä. Siinä missä itsensä Walt Disneyn tavoite oli aina tehdä jotain uutta eikä koskaan toistaa itseään ja tehdä ihan vitusti rahaa, nyky-Disneyn tavoite on pelkästään tehdä ihan vitusti rahaa. Nykyään Bernard ja Bianca Australiassa on yksi unohdettuja Disney-klassikoita. Se putoaa Pienen merenneidon ja Kaunottaren ja Hirviön väliin ja hukkuu sinne. Mutta millainen itse elokuva nyt sitten on? Muistoja minulla on lähinnä sen verran, että tiedän elokuvan joskus nähneeni. Odotin siis jälleennäkemistä mielenkiinnolla.

Elokuvan alussa pieni Cody-poika lähtee retkelle Australian erämailla. Eläinten kanssa ystävystynyt poika pelastaa suuren kotkan metsästäjän ansasta. Ansan virittänyt salametsästäjä McLeach ei tietenkään ole asiasta mielissään. Kun mies saa pojan kiinni, hän kidnappaa tämän majaansa saadakseen pojan kertoman kotkan pesän sijainnin.




Pelastusjärjestön kokouksessa New Yorkissa saadaan tieto kidnapatusta pojasta ja asialle lähetetään vanhat tutut Bernard ja Bianca. Perillä heitä auttaa kengururotta Jake ja reittilennosta vastannut albatrossi Wilbur. Itse pääjuonen sivussa seurataan myös Bernardin ja Biancan romanssia, kun Bernard yrittää epätoivoisesti löytää sopivan hetken partnerinsa kosimiseen.

Koko elokuva on kuin "lapset, tällaisia eläimiä on kaukana Australiassa" showcase, jossa on mukana myös kaikki samat ongelmat kuin ensimmäisessä Bernardissa ja Biancassa 70-luvulla. Juoni ei vain ole tarpeeksi kiinnostava, henkilöhahmoista nyt puhumattakaan. Päällimmäinen ongelma onkin juuri kiinnostuksen puute. Mikään ei oikein nosta mielenkiintoa tarvittavalle tasolle. Paitsi lukuisat juonelliset epäloogisuudet. Haluaisiko joku selittää minulle, miksi kaikki muut eläimet osaavat puhua, paitsi McLeachin lemmikkilisko ja Codyn pelastama kotka?




Elokuva ei myöskään ole erityisen kaunista katsottavaa. Tyyli myötäilee 70- ja 80-lukujen heikoimpien Disney-elokuvien piirrosjälkeä. Hahmoista suurin pettymys on kengururotta Jake, jossa olisi potentiaalia hyväksi pikkuroolin hahmoksi. Ounastelin, että tiedossa olisi pientä kolmiodraamaa, sillä Jakekin iskee välittömästi silmänsä kauniiseen Biancaan, jota Bernard aikoo kosia. Jake kuitenkin tyytyy luovuttamaan hyvin helpolla, eikä minkäänlaista jännitettä saada aikaan puolin tai toisin. Tylsää!

Bernard ja Bianca Australiassa (The Rescuers Down Under, 1990)
Ohjaus: Hendel Butoy & Mike Gabriel
77 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 5.5/10


30. Kaunotar ja Hirviö (Beauty and the Beast, 1991)
Katsoin tämän elokuvan muistaakseni melko pian sen kasettijulkaisun jälkeen, vaikka olin vasta 4-vuotias. Muutamaa vuotta vanhempi naapurini oli lainannut kasetin kaveriltaan, eikä heillä ollut videoita. Siispä hän halusi katsoa leffan meillä ja haastoi minut katsomaan sen, vaikka "se on varmasti sinulle liian pelottava" ja tarkoitettu vanhemmille lapsille. Tästä tapahtumasta itse asiassa lähti rakkauteni Disney-klassikoihin. Kaunotar ja Hirviö on nimittäin ensimmäinen sellainen, jonka muistan nähneeni. Se oli tietysti jännittävä, hieman pelottavakin, mutta samalla aivan uskomattoman lumoava.

Elokuvassa kaunis haltiatar muuttaa omahyväisen nuoren prinssin kammottavaksi hirviöksi ja taikoo hänen linnansa palvelusväen eläviksi esineiksi. Prinssi saa taikaruusun, joka kukkii kunnes hän täyttää 21 vuotta. Jos ruusu lakastuu ennen kuin prinssi oppii rakastamaan ja saa vastarakkautta hirviön muodossaan, taika jää pysyväksi. Prinssi kammoaa itsekin rumaa ulkomuotoaan ja sulkeutuu linnaansa, pois ulkomaailman silmistä.

Lähistöllä pienessä maalaiskaupungissa asuu kaunis nuori nainen Belle, jota rakastaa kirjoja ja seikkailutarinoita. Hän asuu kaupungissa keksijäisänsä kanssa. Bellen ykköskosija on fyysisesti vahva ja toivottoman pinnallinen Gaston, joka ei kiinnosta Belleä tippaakaan. Bellen isä lähtee eräänä päivänä keksijämessuille, mutta eksyy matkalla ja joutuu Hirviön linnaan. Hirviö ottaa isän vangiksi ja paiskaa tämän tyrmään. Belle lähtee pelastamaan isänsä ja ottaa tämän paikan Hirviön vankina. Linnan väki huomaa hetkensä koittaneen: jos Belle ja Hirviö rakastuvat, taika raukeaa!




Vuosien varrella Kaunottaren ja Hirviön lumous ei ole juuri haihtunut. Sain elokuvan joululahjaksi vanhemmiltani (luultavasti kauhean mankumisen jälkeen) ja vanha VHS-kassu löytyy tietysti yhä hyllystä. Jokunen aika sitten se sai seuraa uudesta DVD-julkaisusta. Kylläpä tuntuikin kummalta katsoa leffa niin kirkkaalla kuvalla! En ole itse asiassa ihan varma mitä mieltä olen restauroinnista. Kuva on melkein liiankin tarkkaviivainen ja selkeä. Se tekee siitä oikeastaan enemmänkin rumemman kuin entistä kauniimman. Englanninkielinen ääniversio ei myöskään vedä vertoja suomenkieliselle.

Tätä projektia varten katsoin leffan tuolta uudelta DVD:ltä. Kuva on tosiaan kirkkaampi, mutta jotain muutakin on muuttunut. Elokuvaan on ympätty täysin uusi kohtaus, laulunumero. Tiesin jo tuon kohtauksen olemassaolosta ennen kuin aloin katsoa leffaa, mutta en löytänyt DVD:stä mitään valikkoa mistä uuden kohtauksen saa halutessaan pois. Leijonakuninkaan aiemmassa DVD-julkaisussa sellainen on, eikä väkisin väännettyä uutta luritusta ole pakko kuulla tai nähdä. Tuon namiskan puuttuminen on iso vika, sillä uusi kohtaus on tietysti, no, huono.




Itse elokuva on muuten kuitenkin samaa timanttista laatua kuin aina ennenkin. Yksi suurimpia tekijöitä, kuten Pienessä merenneidossakin, on loistava soundtrack, joka on varmaan yksi Disneyn kaikkien aikojen parhaita. Siitä kiitokset Alan Menkenille. En normaalisti kuuntele kovinkaan paljon soundtrackeja, mutta Kaunottaren ja Hirviön musiikit ovat soineet kotona jo lukemattomia kertoja. Myös hyvät hahmot vaikuttavat onnistumiseen merkittävästi. Pahiskosija Gaston on sopivan ällöttävä, Hirviö ei ole selkeästi pelkästään hyvä tai paha, Belleen on helppo samaistua ja linnan elävät esineet viihdyttävät mukavasti koomisina sidekickeinä.

Kaunotar ja Hirviö kuuluu niihin vakavampiin Disney-elokuviin, jolla on hassuista sidekickeistä huolimatta tärkeää sanottavaa. Lisäksi elokuva sisältää kohtauksia, jotka varmasti pelottavat kaikkein nuorimpia. Lapsuudessani yksi kammottavimpia hahmoja oli hullujen huoneen johtaja, jonka Gaston taivutteli ottamaan Bellen isän hourulaan. Elokuva on yksi Disneyn parhaita ja animaatioelokuvana täydellisyyttä hipova. Animointi on heti ensimmäisestä ruudusta lähtien tolkuttoman kaunista ja moniulotteista (joka restauroinnin jälkeenkin). Jos tämä on jostain syystä jäänyt näkemättä, kannattaa aukko sivistyksessä paikata mitä pikimmiten.

Kaunotar ja Hirviö (Beauty and the Beast, 1991)
Ohjaus: Gary Trousdale & Kirk Wise
84 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 8.8/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti