37. Santo in the Suicide Mission (Mision Suicida, 1973)
Ensinnäkin, tuon nimen perusteella odotukset olivat ihan taivaissa. Tykitystä tulossa! ...tai sitten ei.
Elokuvan katsomisajankohta ei ehkä ollut se otollisin: valomerkin jälkeen baarista kotiin, kauhea läjä murkinaa lautaselle ja Santo pyörimään. Nukahdin pariin kertaan muutamaksi minuutiksi ja muutenkin juonen seuraaminen oli ihan helvetin haastavaa. Pohdin vieläkin mitä tässä leffassa oikein tapahtui. Itsemurhamissio meni ainakin itsessään ihan täysin ohi. Missä välissä sellainen tapahtui? Täh? Kuka mun nimi on?
Okei, tässä kaikki mitä elokuvasta muistan:
Rikollisliiga kidnappaa naisen, jonka kaveri/sisko/muu sukulainen soluttautuu Santon avustuksella liigan kartanoon. Kartanossa on ihan simona kauniita naisia urheilemassa vähissä vaatteissa ja harjoittelemassa taistelulajeja. En enää muista mikä naisten tarkoitus on. Mutta se liittyy jotenkin natseihin! Vinkki muuten natsiliigalaisille: jos ei halua paljastaa tärkeitä natsisalaisuuksia nuuskijoille, ei kannata merkata niitä sisältävää kansiota valtavalla natsimerkillä.
Ilmeisesti itsemurhamissio on joko naisen soluttautuminen vaarallisille vesille tai se, että natsit luulivat jo tappaneensa Santon jossain vaiheessa. Elokuva on niin samaa kauraa kuin noin 50% aiemmista Santoista, että odotin jotain vähän päräyttävämpää. Jotain kunnon kamikaze-meininkiä, jossa Santo uhraa itsensä täysin yhteisen hyvän puolesta, mutta onkin lopulta käytännössä kuolematon. Ihan sama, odotin jotain muuta kuin tätä.
Mision Suicida on ehdottomasti yksi huonoimpia Santoja, vaikka humalatila ja nukahtelu saivat sen varmasti vaikuttamaan vielä astetta surkeammalta. Ei jatkoon.
Happy shark is happy.
Santo in the Suicide Mission (Mision Suicida, 1973)
Ohjaus: Federico Curiel
75 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 2.7/10
38. The Beasts of Terror (Las Bestias del Terror, 1973)
Santo kohtaa jälleen vanhan kumppaninsa Blue Demonin taistossa pahaa vastaan. Tuttavan pikkusisko on kidnapattu järeitä lunnaita vastaan. Kidnappaajat ovat huijaripariskunta, joka tarvitsee varakkaan isosiskon maksamat lunnaat rahaongelmiensa ratkaisuun. Matkalla kidnappaajat ja pikkusisko kuitenkin kohtaavat ilkeän professorimiehen, joka tahtoo herättää kuolleet henkiin elävien verellä (missä olen kuullut tämän aiemmin...?). Naiset vangitaan huoneeseen myöhempää käyttöä varten ja mies lukitaan kellarin tyrmään.
Missään ei kerrota miksi proffa on kehittänyt metodin kuolleiden herättämiseksi. Onko taustalla vanha traaginen rakkaus? Oman hirviöarmeijan perustaminen? Maailman valtaaminen? Kertokaa! Vissiin tuo kalmojen herätteleminen on niin perinteisen meksikolaista, ettei taustoja juuri tarvitse availla. Ainoa syy, jonka keksin on jonkilainen elävän kuolleen orja-armeijan muodostaminen. Mielenkiintoisia yksityiskohtia proffan puuhastelusta ei puutu. Mies käy kätyreineen hakemassa kalmot paikalliselta hautausmaalta, mutta kaikki ruumiit ovat tiptop kunnossa. Ei luurankoja, ei mätänemistä, ei mitään. Aivan kuin he olisivat kuolleet aivan äskettäin. Raidaako proffa hautausmaat heti hautajaisten jälkeen? Luulisi olevan turvallisempaa pölliä vähän vanhempia kalmoja. Lisäksi kaikki ruumiit ovat tietysti hemaisevia nuoria naisia. Onko menossa joku epidemia, joka tappaa noin nuoria? Vai murhaako professori itse nuoria naisia, odottaa, että heidät haudataan ja sitten vie ruumiit? Emme kai saa koskaan tietää.
Vaikka Beasts of Terror on suuri pettymys etenkin harhaanjohtavan nimensä vuoksi, edellisen elokuvan jälkeen tämäkin tuntuu ihan mestariteokselta. Beasts of Terror... helvetti soikoon, odotin vähintään saman kaliiberin meininkiä kuin Santo and Blue Demon versus the Monsters-leffassa! Pitää kai jo uskoa, ettei jotain niin hienoa voi sattua kohdalle kahdesti. Jos tämän leffan nimi olisi enemmänkin jotain tyyliin Santo and Blue Demon versus Evil Professor niin pettymys olisi huomattavasti pienempi ja leffa vaikuttaisi heti paremmalta. Vaikka Beasts of Terror onkin korkeintaan keskinkertainen Santo, se ei mene samalle täysin tuskaiselle tasolle kuin edeltäjänsä. Tässä projektissa siitä voi jo antaa plussaa.
Plussaa myös riemastuttavasta 70-luvun muodista, useasta paluun tekevästä vakionäyttelijästä ja muutamasta hyvästä tappelukohtauksesta. Santo varastaa tietysti shown täysin ja jättää Blue Demonin lähinnä statistiksi. Leffan julisteessa esiintyy kolmaskin painija El Mascarado Negro eli Mustanaamio. En kyllä muista koko tyyppiä, eikä häiskä tullut screencappeja ottaessakaan vastaan. Liekö pistetty julisteeseen ihan muuten vaan.
Niin joo, pointseja tietysti myös hienosta julisteesta. Miksi kaikilla supersankareilla on tuollainen kummallinen, koiranpentumaisen anova ilme?
The Beasts of Terror (Las Bestias del Terror, 1973)
Ohjaus: Alfredo B. Crevenna
83 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 5.4/10
39. Santo & Blue Demon vs. Dracula and the Wolfman (Santo y Blue Demon contra Dracula y el hombre lobo, 1973)
En uskaltanut enää edes odottaa tältä leffalta mitään. Pari edellistä lupaavaa Santoa olivat karmeita pettymyksiä. Dracula and the Wolfman on kuitenkin kolmikon paras Santo.
Elokuvan alussa professori Cristaldin ennustus on toteutumassa. Ennustuksen mukaan Dracula ja Ihmissusi, jotka professorin esi-isä aikoinaan surmasi, heräävät pian eloon ja toteuttavat Cristaldin suvun ylle asettamansa kirouksen. Draculan ja Ihmissuden voi herättää elävän Cristaldin sukulaisen veren avulla. Yllättäen. Professori Cristaldin tytär Laura ja veljentytär Lina eivät ole varmoja pitäisikö ukon hourintoja uskoa. Onneksi Lina seurustelee itsensä Santon kanssa.
Draculan kulta-aarretta hamuava mies herättää kuin herättääkin kaksi hirmuista petoa unestaan. Hän kidnappaa professorin ja käyttää tämän verta. Arkuista nousevat takavuosien tangokuningas ja disco-Chewbacca, jotka alkavat heti punoa juonia lopun Cristaldin suvun päänmenoksi. Ihmissusi muuttaa itsensä oletettavasti komeaksi (?) mieheksi ja aikoo iskeä Lauran. Hän lumoaa Lauran saapumaan piilopaikkaansa ja tuomaan myös pienen tyttärensä Rositan. Dracula puolestaan aikoo työstää lumovoimaansa Linaan. Yhteisvoimin he aikovat muuttaa koko Cristaldin perheen zombeiksi. Apureiksi he muokkaavat muista elollisista olennoista tuhoisan zombie-Chewbacca-armeijan.
Verrattuna kahteen edelliseen elokuvaan tämä on varsinainen mestariteos! Vaikka juoni on jälleen kertausta noin kymmenestä aiemmasta Santosta, jotain freesiäkin tässä on. Hahmot ainakin ovat parempia kuin usein aiemmin. Draculan ja Ihmissuden ulkomuodot herättävät hilpeyttä heti alusta lähtien. Hauska yksityiskohta on myös Blue Demonin painivastustaja Renato the Hippie eli Hippi-Renato. Joko se Amerikan 60-luku on vihdoinkin saapunut Meksikoon!
Ohjaaja Miguel M. Delgado on oudompi tuttavuus Santo-sarjassa. Mies on ohjannut aiemmin vain yhden Santon, Santo contra la hija de Frankensteinin. 70-luvulla mies pääsi sarjan puikkoihin ainakin neljästi, joten muutama Delgado-leffa on vielä odotettavissa. Muistaakseni aiempi Frankenstein-leffa oli melkoista kuraa, mutta Dracula and the Wolfman antaa jo odottaa tulevaisuudeltakin jotain.
Tämän leffan painikohtauksissakin on muuten jotain erikoista. Yleisöä ei näytetä lainkaan, edes kaukana taustalla. Juontaja vakuuttelee, että halli on täysin loppuunmyyty, mutta painijoiden ympärillä näkyy vain värivaloja. Eikö löytynyt tarpeeksi statisteja yleisöksi vai mistäs nyt kiikastaa? Muitakin hauskoja yksityiskohtia löytyy ja ne piristävät mukavasti muuten melko keskinkertaista leffaa. Santon ja Blue Demonin keskinäisellä ystävyydelläkin vitsaillaan hieman, kun kaksikko nähdään pelaamassa shakkia. Santon vaatetus aiheuttaa jälleen hilpeitä naurunhörähdyksiä. Nahkapaita kangashihoilla? Ja vielä kahdessa eri värissä!
Santo voittaa vastustajansa loppuunmyydyllä areenalla! The crowd goes wild!
Spoilaan nyt hieman elokuvan loppua, mutta hieman epäilen tuleeko tätä kukaan koskaan katsomaan ja jos tuleekin, elokuvan loppu ei ole mitenkään ennalta-arvaamaton ja jännittävä, joten ihan sama. Cristaldon perheestä isoisä ja tämän tytär joutuvat siis Draculan uhriksi, eivätkä he palaa elävien kirjoihin sittenkään kun pahikset on voitettu. Suvun nuorin jäsen Rosita jää täten ilman äitiä. Kovin vakavasti läheiset eivät taida tytön tulevaa tuskaa ottaa, sillä Santo ja Lina suunnittelevat kertovansa Rositalle tämän nähneen vain pahaa unta, kun äiti-zombie talutti häntä kädestä Draculan maanalaiseen piilopaikkaan. Tyly meininki! Kai jossain on olemassa jatko-osa, jossa Rosita joutuu kohtaamaan lapsuuden traumansa?
Santo & Blue Demon vs. Dracula and the Wolfman (Santo y Blue Demon contra Dracula y el hombre lobo, 1973)
Ohjaus: Miguel M. Delgado
90 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 5.8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti