Miss Farkku-Suomi
(2012)
Viralliseen Suomen ensi-iltaan Miss Farkku-Suomi tulee vasta elokuun alussa, mutta pääsin katsastamaan leffan jo ennakkonäytöksessä Oulun Elokuvateatteri Starissa. Itse asiassa tämä tiistainen ennakkonäytös oli kuulemma elokuvan ensimmäinen yleisöesitys! Olen nyt lähdössä mökkilomalle, mutta yritän näin pikaisesti ehtiä kirjoittaa jonkinlaista arvostelua eilisillasta.
Elokuva perustuu Kauko Röyhkän samannimiseen kirjaan ja sijoittuu Ouluun, vuoteen 1977. Tarinan keskiössä on teini-ikäinen Välde, joka ei tunne kuuluvansa muiden joukkoon. Kun muu nuoriso tanssii discohittejä, Välde kuuntelee mieluummin Lou Reedia, David Bowieta ja New York Dollsia. Myöskään vasta kaupunkiin rantautunut punk ei kiinnosta. Välden suurin haave on perustaa rokkibändi ja tulla kuuluisaksi. Kainaloon kelpaisi luokan kaunein tyttö Pike.
Piken ja Välden välillä ehtiikin jo olla sutinaa, kunnes Pike valitaan Suosikin kisassa vuoden 1977 Miss Farkku-Suomeksi. Se tietää Pikelle matkaa suureen maailmaan, Lontooseen, kuvaa Suosikin kannessa ja poseeraamista mainoskuvissa. Välde unohtuu ja tuoreen missin vierelle itsensä asentaa jenkkihymyilevä porvarispoika. Tapahtumien kannustamana Välde aloittaa elämänmuutoksen ja päättää mitä haluaa isona tehdä. Välde haluaa perustaa rokkibändin, oppia soittamaan kitaraa ja olla iso stara.
Elokuva yllätti positiivisesti. Vaikka loppuratkaisu tuntuu hieman väkinäiseltä ja pakolla keksityltä, kokonaisuutena Miss Farkku-Suomi miellytti. Myönnän, että jos jostain olen ennakkoluuloinen niin nuorisoelokuvista. Matti Kinnusen ohjaama leffa oli mukavan elämänmakuinen ja sopivasti rosoinen. 70-luku oli onnistuttu herättämään henkiin onnistuneesti, muttei liian alleviivaavasti. Tuttuja maisemia tietysti vilahteli tuon tuostakin (jee, hyvä Oulu!), tutuimpana keskustan lisäksi entinen kotikaupunginosa Tuira.
Yksi elokuvan suurimmista kantavista voimista ovat näyttelijäsuoritukset. Yleensä murteella puhuminen kuulostaa elokuvissa väkinäiseltä ja kamalalta, korostavalta, mutta Miss Farkku-Suomen nuoret ossaa puhua oulua ihan luontevasti. Kielen pystyy itse asiassa unohtamaan pitkiksikin ajoiksi, se ei särähdä ikävästi korvaan. Hahmot itsessään ovat keskinkertaisia tai korkeintaan hieman mielenkiintoisempia. Pelkäsin etukäteen Piken olevan ärsyttävä bitch, jonka perään ei oikeasti kannata haikailla. Näissä leffoissa kun päähenkilöpojat tuntuvat aina ihastuvan väärään tyttöön, kaukaiseen unelmaan vain löytääkseen sen oikean myöhemmin nenänsä edestä. Muutama sivuhahmoista jäi mieleen, erityisesti naapurin rokkiin ja telkkariin ihastuneet lestadiolaispojat ja Välden hulttiokaveri, joka omistaa hienon disko-Datsunin.
Leffa tuo mieleen ysärinlopun Pitkän kuuman kesän, mutta Miss Farkku-Suomen erottaa edeltäjästään helposti. Pitkä kuuma kesä on koomisempi nuoriso-musiikkikatsaus, kun taas Miss Farkku-Suomi tuo kankaalle selvästi dramaattisempaa otetta. Huumoria nuorison kohkaamisesta tietysti löytyy myös, joskin itseäni pukkasi huvittamaan, kun pelkkä Ville Myllyrinteen naaman ilmestyminen ruutuun sai ihmiset leffateatterissa nauramaan.
Käykäähän tsekkaamassa ja tukemassa kotimaista tuotantoa. Erityisesti suosittelen 70-luvun rokin ystäville ja retroilijoille. Elokuvateatterihin Miss Farkku-Suomi saapuu virallisesti 3.8.2012.
Miss Farkku-Suomi (2012)
Ohjaus: Matti Kinnunen
95 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 6.9/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti