maanantai 20. toukokuuta 2013

Kun rikas poika mustan miehen osti

ViaPlay-tilaus loppui viikonloppuna. Kovin iso ikävä ei tätä palvelua jäänyt, sillä loppujen lopuksi sitä tuli käytettyä vähän. Siihen taas suurin syy oli surkea käyttöjärjestelmä, josta valitin luultavasti jo tarpeeksi siinä ainoassa ViaPlay-postauksessa jonka tein. Muutama ihan hauska leffa palvelusta kuitenkin tuli katsottua ja yksi niistä on tässä.


The Toy - Kuumakalle
 (The Toy, 1982) 


Leffassa työtön toimittaja Jack Brown (Richard Pryor) koittaa saada kasaan tarpeeksi rahaa maksaakseen talonsa lainan, ettei pankki sitä veisi. Mies saa hanttihommia suuresta tavaratalosta siivoojana. Hän tekee välittömästi huonon vaikutuksen tavaratalon johtajaan U. S. Batesiin, mutta ökyrikkaan johtajan pilalle hemmoteltu kakara tykästyy hauskasti pelleilevään miekkoseen. Poika on isänsä luona vierailulla vain kerran vuodessa ja isukki onkin luvannut, että pikkuinen Eric Bates saa valita mitä tahansa tavaratalosta. Eric valitsee siis Jackin. Niinpä johtaja Bates kirjaimellisesti ostaa pojalleen leikkikaveriksi mustan miehen. Mikä mieletön asetelma komedialle!

Jack suostuu tarjoukseen rahanpuutteessaan, mutta katuu päätöstään välittömästi. Eric on todellinen kauhukakara, jonka leikit ovat melkoista kidutusta. Pian Eric kuitenkin oppii, ettei ihminen ole lelu ja näyttää pehmeän puolensa. Kakara on ihan okei, mutta kaipaa kovasti isänsä huomiota. Isälle puolestaan on tärkeää, että pojalla on seuraa, jotta hänen ja uuden povipommivaimonsa ei tarvitsisi vaivata päätään asialla. Jack haluaa auttaa Ericia pääsemään parempiin väleihin perheensä kanssa.

Elokuvan asetelma on tosiaankin monessa mielessä herkullinen. Leikkikaverin ostamisesta tulee välitön yhteys orjakauppaan, mutta aihetta ei käsitellä saarnaavasti, vaan vaikutelma tulee ihan ilman ääneen sanomista. Tiedät, että se on siellä, mutta kukaan ei puhu siitä. Rasismiaihe tulee pinnalle vasta loppupuolella ja silloinkin melko maltillisesti, kun selviää, ettei Ericin isukilla ole ihan puhtaat jauhot pussissa. 

Huumori on melko peruskamaa, mutta muutama aidosti hauska kohtauskin leffasta löytyy. Oivallus siitä, että "master Bates" kuulostaa nopeasti sanottuna samalta kuin "masturbates" ei ehkä ole varsinaista komediakultaa, mutta tässä sekin toimii kuin häkä. Varsinkin kun sitä maltetaan käyttää vain kerran ja se tulee alleviivaamatta ja täytenä yllätyksenä. Välillä huumori toistaa itseään pahasti. Jack leikkii vastahakoisesti Ericin kanssa, Ericin leikit ovat hirveitä ja vähän sadistisia, Jack suuttuu ja uhkaa lähteä tai lähtee, Eric herkistelee ja kohta sama homma alkaa alusta.

On paha sanoa, mikä The Toyn kohdeyleisö lopulta on. Huumori on välillä enemmän aikuiseen makuun sopivaa ja juonessa sivutaan myös melko paljon seksiä ja jopa Ku Klux Klania. Toisaalta välillä juonen kuljetus on perhe-elokuvamaisen naiivia. Ihan kuin elokuva olisi jaettu kahtia. Välillä mennään perhe-elokuvatyyliin ja välillä ei todellakaan. Osaksi juuri tuon haahuilun takia kokonaisuus tuntuu todella rikkonaiselta. Harmi, sillä omaperäisyyden puolesta tässä olisi ainesta paljon parempaankin.

Summa summarum: jos olet ViaPlayn hommannut tai muuten saat The Toyn käsiisi, kyllähän se kannattaa katsoa. Älä kuitenkaan ylianalysoi tai odota mitään syvällistä, saati avartavaa. Hauskasta ja omaperäisestä asetelmastaan huolimatta The Toy on tyypillinen kasarikomedia ja sellaiseksi ihan viihdyttävä. Jos siis kasarikomedioista ylipäätään tykkää. Kukapa ei tykkäisi?

The Toy - Kuumakalle (The Toy, 1982)
Ohjaus: Richard Donner
102 minuuttia
Oma arvosana: 5.8/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti