torstai 14. heinäkuuta 2011

Holli Would if she could

Cool World
(1992)


Long time no see! Cool World on pölyttynyt DVD-hyllyssäni vuosikausia ilman, että koteloa olisi edes vaivauduttu raottamaan. Tai no, oikeastaan mikään DVD ei koskaan ehdi pölyttyä, sillä järjestelen niitä niin usein... Mutta kuitenkin. Olen joskus muinoin katsonut leffan useammankin kerran. Avopuolisoni on kinunnut tämän katsomista jo ties kuinka monta kertaa, mutta olen aina kieltäytynyt jyrkästi. Nyt kuitenkin vihdoin hellitin ja otin leffan mukaan mökkireissulle.

Cool World kertoo sarjakuvapiirtäjä Jack Deebsistä (Gabriel Byrne), joka piirtää Cool World-nimistä sarjakuvaa. Vankilassa istuva Deebs on selvinnyt vuosistaan kiven sisässä juurikin Cool Worldin ja etenkin sen seksikkään päähenkilön Holli Wouldin (Kim Basinger) ansiosta. Deebs ei kuitenkaan vielä tiedä, että Cool World on oikeasti olemassa. Eräänä iltana Holli vetää Deebsin toiseen ulottuvuuteen, oman sarjakuvansa sekopäiseen maailmaan.



Cool Worldissa on ennestään jo yksi oikea ihminen (eli noidi), 1940-luvulla sarjakuvaan saapunut Frank Harris (Brad Pitt), joka toimii paikan poliisina. Kun Harris saa tietää Deebsin saapuneen Cool Worldiin, hän aavistaa sen johtavan vaikeuksiin. Holli Wouldilla on nimittäin unelma ja suunnitelma. Hän tahtoo olla oikea ihminen. Jos Holli harrastaa seksiä Deebsin kanssa, hän muuttuu todelliseksi. Ja jos Holli lähtee ihmiseksi muuttuneena todelliseen maailmaan, hän voi tuhota molemmat universumit.



Jos juoni kuulostaa hötöltä, se johtuu siitä, että se on. Itse elokuvaa kiinnostavampi onkin tarina sen takana.

Cool World oli ohjaaja Ralph Bakshin paluu täyspitkien elokuvien pariin lähes kymmenen vuoden tauon jälkeen. Se jäi myös miehen viimeiseksi elokuvaksi. Bakshi pitchasi elokuvan Paramountille kauhuelokuvana sarjakuvapiirtäjästä, joka saa hybridilapsen yhden luomuksensa kanssa. Ihmis/piirroslapsi pakenee teininä/aikuisena sarjakuvamaailmasta oikeaan maailmaan etsimään isänsä ja tappamaan hänet. Paramount osti leffan hetkessä.

Elokuvan lavasteita alettiin pykäämään pystyyn ja samalla elokuvan tuottaja pisti Bakshilta salaa alkuperäisen käsikirjoituksen silppuriin ja käski paria käsikirjoittajaa kirjoittaa koko paskan uusiksi. Uuteen kässäriin jäi alkuperäisestä vain muutamia elementtejä. Bakshi raivostui saadessaan kuulla tarinansa mutiloinnista, mutta Paramount uhkasi miestä oikeusjutulla jos tämä kieltäytyisi ohjaamasta elokuvaa, jonka tuotanto oli jo aloitettu. Suurelta studiolta tällainen kohtelu on melkoista perseilyä ja vaikka leffaa yritettiin kovasti myydä ja tuotteistaa, mahalasku oli väistämätön.  


Cool Worldin kylkeen lanseerattiin oheiskrääsän lisäksi mm. konsolipeli ainakin Super Nintendolle. Kieltämättä kiinnostaisi nähdä millainen tuotos on kyseessä. Lisäksi elokuvan lopputeksteissä soi itsensä David Bowien elokuvaa varten kirjoittama kappale Real Cool World. Kaikesta yrityksestä huolimatta leffa floppasi ja kunnolla.

Julkaisun jälkeen saatu kritiikki osuu aikalailla samoille kohdalle oman mielipiteeni kanssa. Tarina ei kiinnosta, hahmot ovat hirvittävän yksiulotteisia, eikä live actionin ja piirretyn yhdistelmä toimi erityisen luontevasti. Näyttelijäsuorituksia ei myöskään voi kehua, sillä kaikki tuntuvat olevan piirrettyjen kanssanäyttelijöidensä kanssa aika ulalla. Pääroolikolmikosta jokainen vetää yhden uransa huonoimmista suorituksista. Kim Basinger keskittyy lähinnä voihkimaan ja huokailemaan "seksikkäästi." Vaikea sanoa kumminpäin rooli toimii huonommin: Hollin ollessa piirroshahmo vai oikea ihminen.

Cool Worldin visuaalinen ilme on AD/HD-kamaa, hullua sekoilua ja paljon pieniä yksityiskohtia. Sarjakuvamaailmassa elokuva onkin viihdyttävimmillään, sillä vaikka juonesta ei niin välittäisi, piirrostyyli pitää virettä yllä. Bakshi on kertonut antaneensa animaattoreille melko vapaat kädet ja siltä lopputulos usein näyttääkin: suurelta sekamelskalta. Voin kuvitella kuinka motivoivaa tällaisessä sekoiluprojektissa työskentely on ollut, joten propsit animaattoreille siitä että jaksoivat yrittää.

Jostain syystä, jota en itsekään täysin tiedä, voisin jopa suositella kokeilemaan tätä leffaa. DVD, jonka itse omistan on seitsemisen vuotta sitten ostettu Suomi-julkaisu ja huuto.netistäkin tätä näkyi löytyvät yksi kappale, vaikka en sittemmin olekaan Cool Worldiin missään kaupassa törmännyt. Omankin kopsun taisin aikoinaan tilata netin välityksellä. Jos animaatiot ja sarjakuvat kiinnostavat, Cool Worldin visuaaleista voi saada jotain irti. Juonen takia tätä ei kannata katsoa.

Cool World (1992)
Ohjaus: Ralph Bakshi
97 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 3.8/10

keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Once upon a dream...

Tällä kertaa Disney Animated Classics -projektissa on katselussa kaksi elokuvaa, jotka olen omistanut VHS:nä aikalailla niin kauan kun muistan.


15. Kaunotar ja Kulkuri (The Lady and the Tramp, 1955)
Kaunotar ja Kulkuri on luultavasti yksi vanhimpia Disney-kasettejani. Normaalisti säilytin lapsenakin kasettini (ja varsinkin Disney-klassikkoni) suht siististi, mutta tästä alkuperäinen kotelo kansilehtineen on kadonnut jo aikoja sitten. Lapsena Kaunotar ja Kulkuri ei ollut suosikkielokuviani ja jossain vaiheessa muistan melkein inhonneeni sitä.

Cockerspanielin pentu Kaunotar on miehen joululahja vaimolleen. Kun Kaunotar kasvaa, hän ystävystyy lähiön muiden koirien, Tupsun ja Jalon kanssa. Lemmikkikoira on nuoren pariskunnan silmäterä, mutta eräänä päivänä heistä tulee yllättävän etäisiä ja outoja. Kaunotar huolestuu entisestään, kun Tupsu ja Jalo selittävät, että perheeseen tulee nyt vauva. Heitä kuuntelee huudeille vaellellut kulkukoira Kulkuri, jolla ei ole kaulapantaa tai veromerkkiä. Se saapuu pelottelemaan naiivia Kaunotarta ja kertoo tälle, kuinka vauva ajaa koiran ulos talosta. Samalla se selkeästi halveksuu koirakolmikon turvallista lähiöelämää ihmisten lemmikkeinä.

Vauva syntyy aikanaan ja elämä palaa lähes normaaleihin uomiinsa. Kaunottaren omistava pariskunta on kuitenkin lähdössä matkoille ja vauvaa ja koiraa saapuu vahtimaan tiukkapipoinen Saara-täti. Tädillä on kaksi siamilaista kissaa, jotka aiheuttavat harmia. Kaunotarta syytetään kaikesta ja Saara-täti marssii koiran kanssa eläinkauppaan ostamaan tälle kuonokoppaa. Kaunotar kauhistuu ja karkaa. Lemmikki törmää pakomatkallaan uudelleen Kulkuriin, joka esittelee tälle kaupunkia omasta näkökulmastaan. Myös rankkurin häkki asukkeineen tulee seurapiirineidolle tutuksi.




Pakko sanoa, ettei Kaunotar ja Kulkuri vieläkään lukeudu omiin suosikkipiirrettyihini, vaikka olikin parempi kuin muistelin. Hahmoista ei juurikaan jaksa välittää, joten juoni ei suuremmin kiinnosta. Lisäksi visuaaliselta ilmeeltään elokuva on jotenkin ikävä. Muista klassikoista tuttu rikas värimaailma on hukkunut haalistuneisiin ja laimeisiin väreihin, jotka tekevät kuvista jokseenkin tylsän näköisiä. Edes lopun synkemmät kohtaukset eivät onnistu miellyttämään silmää, vaikka Disney on yleensä synkistelyssä onnistunutkin. Lopun kohtaus ja Kulkurin taistelu vauvaa ahdistelevan rotan kanssa ovat silti leffan parasta antia.

Loppujen lopuksi Kaunotar ja Kulkuri jää vain hieman keskivertoa paremmaksi "kelpo" teokseksi, jota ei enää ehkä jaksaisi katsoa uudelleen. Siitä puuttuu sama syvyys ja yksityiskohtaisuus kuin aiemmista satuanimaatioista. Tekniikan puolesta se jää kuitenkin historiaan, sillä se on maailman ensimmäinen täyspitkä animoitu laajakangaselokuva. Katsottu versio ei ollut laajakangas ja uskoisin että CinemaScope-versiona leffa pääsisi ainakin hieman paremmin oikeuksiinsa visuaalisesti.




Kaunotar ja Kulkuri (The Lady and the Tramp, 1955)
Ohjaus: Clyde Geronimi, Wilfred Jackson & Hamilton Luske
76 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 7.6/10



16. Prinsessa Ruusunen (Sleeping Beauty, 1959)
Sain Prinsessa Ruususen synttärilahjaksi isältäni. En enää muista paljonko silloin täytin. Sain kuitenkin itse käydä valitsemassa kasetin kaupasta, koska isä epäili ostavansa kuitenkin väärän. :) Vaikka olin itse mukana kassua ostamassa, sain sen käteeni tietysti vasta syntymäpäivän aamuna. Tuohon aikaan Prinsessa Ruusunen oli myös yksi suosikkielokuviani.

Klassikkosatuun perustuvalla animaatiolla ei ole ihan samalaista ikonistatusta kuin esimerkiksi Lumikilla, joka on antanut sadulle sen kuuluisimman kuvituksen. Kaunis prinsessa Aurora syntyy erittäin toivottuna suvunjatkajana kuningas Stefanille ja hänen vaimolleen. Jo syntymän hetkellä Auroran käsi on luvattu avioliitossa kuningas Hubertin pojalle prinssi Phillipille. Nuorukaisten tulevan liiton on tarkoitus yhdistää kaksi valtakuntaa.

Hyvät haltiattaret Flora, Fauna ja Merryweather (suom. Ilomieli) käyvät antamassa lahjansa prinsessavauvalle. Flora antaa lahjaksi kauneuden, Fauna kauniin lauluäänen. Merryweather ei ehdi antaa omaa lahjaansa, sillä ilkeä Maleficent (suom. Pahatar) saapuu kuokkimaan juhliin, katkerana siitä, ettei häntä kutsuttu. Rangaistukseksi Maleficent kiroaa vastasyntyneen lapsen. Ennen kuin aurinko laskee prinsessan 16-vuotissyntymäpäivänä, hän pistää kätensä värttinän piikkiin ja kuolee. Merryweatherin lahja on, että prinsessa ei menehdykään pistokseen, vaan vaipuu vain uneen, josta tosi rakkauden suudelma voi hänet herättää.





Haltiattaret muuttavat itsensä maalaisemänniksi ja vievät prinsessan turvaan mökkiin metsän keskelle, jossa he kasvattavat tätä 16 vuotta. Maleficent ei kuitenkaan lakkaa etsimästä prinsessaa.

Maleficent on epäilemättä yksi Disneyn huikeimpia ja synkimpiä (ja pelottavimpia) pahiksia ja sellaisena oma suosikkini. Vaikka Ruususta työstettiin lähes koko 50-luku, siitä ei tullut samanlaista käsitettä kuin esimerkiksi Lumikista. Ainakaan itse en ajattele automaattisesti Disneyn Ruususta, kun sadusta puhutaan, vaikka olen leffan nähnyt monen monta kertaa. Visuaalista kauneutta kyllä piisaa ja elokuva on kaikissa yksityiskohdissaan upea.




Kaikista hienoimpia ovat lopun kohtaukset, jossa Maleficent käy viimeiseen taistoon prinssi Phillipin kanssa. Disney-synkistelyä parhaimmillaan! Lopputaistelu on yksi hienoimpia Disney-kohtauksia ikinä. Myös kohtaus, jossa Maleficent lumoaa Ruususen ja saa tämän pistämään kätensä värttinän piikkiin, on upea tunnelmaltaan ja väreiltään. Ruusunen on Disneyn toinen täyspitkä laajakangasanimaatio ja sellaisena komeaa katsottavaa.

Katsoin muuten nyt ensikertaa elokuvan alkuperäisdubbauksilla. Siinä VHS-versiossa, jonka omistan, Maleficentille antaa äänen Hannele Lauri. Äänityö on jäänyt mieleen paremmin kuin mikään aiempi yksittäinen Disney-rooli. Lauri oli erittäin hyvä pahiksena ja uusi "pahan ämmän" roolinsa myös seuraavan Disney-klassikon suomennoksessa, 101 Dalmatialaista (One Hundred and One Dalmatians, 1961), jossa äänirooliksi lankesi Cruella de Vil. Myös tuo löytyy hyllystä VHS-kassuna.

Prinsessa Ruusunen (Sleeping Beauty, 1959)
Ohjaus: Clyde Geronimi
75 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 8.1/10


Seuraavaksi siis vuorossa 101 Dalmatialaista ja Miekka kivessä (The Sword in the Stone, 1963).