Nyt jatkuu siis Disney Animated Classics. Tässäkään projektissa ei näköjään vältytä kummallisuuksilta. Usean netissä olevan listan (ja Wikipedian) mukaan Dinosaurus on Disney Animated Classics -sarjan 39. elokuva, mutta seuraavana vuorossa olevan Keisarin uusien kuvioiden 40. sija jäi mietityttämään. Kun tsekkasin oman DVD:ni päätynumeron, se kertoo Keisarin uusien kuvioiden olevan 39. elokuva. Sitten löysin vielä pari listaa netistä, joista Dinosaurus oli jätetty välistä. Päättäkää nyt, onko se klassikko vai ei?
Jostain hardcore-fanien foorumilta löysin sitten tiedon, että harvinaislaatuisesti Disney on lisännyt dinosaurusfilkan klassikkojen listaan vasta jälkikäteen, joskus vuosien 2008-2009 paikkeilla. Se selittää väärän numeron DVD:ssä. Mitä vittua Disney nyt ihan oikeasti? Dinosaurus ei edes millään mittakaavalla ansaitse statusta klassikkona. Muistaako joku tätä elokuvaa? Minulla ei ainakaan ollut mitään käsitystä ennen tätä projektia. Useimmista klassikoista on edes joskus kuullut. No jaa, ihmettelyn sijaan voimme nyt paneutua niihin syihin, miksi Dinosaurus ei kelpaa klassikkojen listalle.
Omana kompromissina päätin katsoa Dinosauruksen, mutta jätän sen tässä blogimerkinnässä vaille järjestysnumeroa. Siitäs sait. Muhahaha.
Dinosaurus (Dinosaur, 2000)
Vuonna 2000 julkaistu tietokoneanimoitu Dinosaurus oli yksi julkaisuvuotensa kalleimmista
Iguanodonin muna joutuu lemurien käsiin, kun carnosaurukset hyökkäävät. Kun munasta kuoriutuu pikkuruinen dinosaurusvauva, lemurit päättävät pitää sen ja nimeävä uuden tuttavuuden Aladariksi. Kaikki eivät tietenkään ole uudesta tulokkaasta mielissään: lemurien johtajauros haluaisi syöstä pedon kuolemaan, koska pienestä söpöstä sauruksesta kasvaa tulevaisuudessa lihansyöjä. Kuulostaako kaikki tämä tutulta? Eri lajiin kuuluva pentu eksyy omasta laumastaan toisen pariin ja uusi perhe kasvattaa eksyneen lampaan omaksi kuvakseen. Sitten pentu onkin hämmentynyt, kun kohtaa oman lajinsa edustajia. Erityisesti vastakkaisen sukupuolen edustajia. Tämähän on vähän kuin dinojen Tarzan!
Juoni ei tietenkään ole pelkästään tässä. Iguanodonit ottavat yhteen carnosaurusten kanssa, eikä luontokaan ole eläimille armollinen. Blaablaablaa. Siis anteeksi, mutta tämä elokuva nyt vain on ihan jumalattoman tylsä. Asiaa ei auta yhtään se, että dinosauruksista nyt vain on helvetin vaikea saada mitenkään miellyttävän näköisiä. Screencappien ottaminen tätä postausta varten oli melkoinen savotta, kun kaikki kuvat näyttävät ihan samalta: hiekkaa ja hiekanvärisiä dinoja. Piti ihan etsimällä etsiä jotain vaihtelua.
Juonikaan ei tosiaan ole mikään jännä. Ensinnäkin: ihan uskomaton kliseekokoelma? Teette elokuvan dinosauruksista ja silti saatte juonesta tehtyä tylsän ja mitäänsanomattoman, onneksi olkoon! Plussaa myös uskomattoman karismattomista ääninäyttelijöistä ja hahmoista. Yksikään hahmo ei saa minua kiinnostumaan siitä, mitä sille tapahtuu. "Oho, nyt tuo iso petosaurus tulee ja syö tuon söpön lemurin. No, ihan sama."
Mitenkäs se kallis animointi sitten? Jos ajatellaan, että Dinosaurus on tehty vuonna 2000 niin onhan se siihen nähden hyvä. Tietokoneanimaatio on kuitenkin sellainen laji, joka vanhenee nopeasti ja hyvin rumasti. Kun jossain Chaplinin 1920-luvun leffassa näkyy "erikoistehosteiden" käsityöläisyys, se on jotenkin nostalgisella tavalla hurmaavaa ja aikaansa kuuluvaa. Kun hieman kökömmin tehty tietokoneanimaatioleffa vanhenee, se alkaa näyttää kökösti retrolta tietokonepeliltä. Ja se ei ole kaunista se. Dinosaurus on kuitenkin kestänyt aikaa ihan hyvin, eikä animoinnin katsominen ole koko ajan tuskaa. Välillä vain. Enemmän ärsyttävät huonot ääninäyttelijät, joista ei saa oikein mitään irti. Äänet ovat hyvin geneerisiä, eivätkä tuo minkään hahmon persoonaa mitenkään esille.
Live action-taustojen ja tietokonehahmojen yhdistäminen tuntuu jotenkin kummalta. Itse asiassa taustat on saatu näyttämään jotenkin tosi "halvalta" ja köykäiseltä, yhdistelmä ei vain toimi. Värimaailmallakin on osansa asiassa, sillä silloinkin kun kaikki ei ole hiekanruskeaa, värit ovat jotenkin haaleat ja tylsät. Disneylla on pitkä historia live actionin ja animaation yhdistelemisestä, joten on vähän pettymys, miten huonolta tuo kombo tässä näyttää. Se saa myös hahmot näyttämään huonommalta kuin mitä normaalisti.
Summa summarum: ihan hirveää kuraa. Suosittelen varauksella perheen pienimille, jos en tykkäävät dinosauruksista. Jos eivät niin unohda koko juttu. Eri dinosauruslajien tuijottaminen on nimittäin luultavasti parasta mitä tästä leffasta saa irti. Jos odotat perinteistä klassikko-laatua, petyt ja pahasti.
Dinosaurus (Dinosaur, 2000)
Ohjaus: Eric Leighton & Ralph Zondag
82 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 2.0/10
39. Keisarin uudet kuviot (The Emperor's New Groove, 2000)
Keisarin uudet kuviot on vähintäänkin hieman poikkeuksellinen Disney-klassikko. Ohjaajan puikoissa hääri aiemmin Disneyn efektiosastolla tutuksi tullut Mark Dindal, jonka käden jälkeä voi ihailla mm. elokuvissa Aladdin (1992), Bernard ja Bianca Australiassa (1990) ja Pieni Merenneito (1989). Dindal on ollut myös mukana kirjoittamassa leffaa.Keisarin uusien kuvioiden juoni on Disneyn mittakaavalla suorastaan absurdi. Jossain päin Etelä-Amerikkaa elelee itserakas ja hemmoteltu keisari Kuzco (äänenä David Spade), joka suunnittelee parhaillaan itselleen uutta palatsia, synttärilahjaksi itseltä itselleen. Palatsi aiotaan pykätä suoraa pienen maalaiskylän päälle. Kylässä asustaa hyväsydäminen laamapaimen Pacha (John Goodman) perheineen. Pacha vastustaa keisarin suunnitelmia, mutta ei voi mitään mahtavalle valtionpäämiehelle.
Samaan aikaan Kuzcon ilkeä velhoapuri Yzma (Eartha Kitt) suunnittelee vallankaappausta yhdessä rusina-aivoisen sidekickinsa Kronkin (Patrick Warburton) kanssa. Yzma aikoo myrkyttää Kuzcon, mutta hullusti käy: sopat menevät sekaisin ja Kuzco muuttuukin laamaksi! Pohjimmiltaan hyväsydäminen Kronk ei henno tappaa laama-Kuzcoa suunnitelmien mukaan, vaan Kuzco päätyykin Pachan huomaan. Epäsopusuhtaisen parin täytyy päästä takaisin palatsiin etsimään vastalääkettä ennen kuin Yzma ja Kronk pääsevät heidän jäljilleen.
Piirrostyyliltään Keisarin uudet kuviot edustaa sitä hieman kulmikasta tyyliä, josta on nähty viitteitä jo aimmissa Disneyn piirroselokuvissa. Tämä leffa vie kuitenkin tuon kulmikkuuden ihan uudelle tasolle ja tyyli jatkui yhtenäisenä vielä tästä eteenpäinkin, kun seuraavana vuonna teattereihin pamahti Atlantis - Kadonnut kaupunki kulmanaamaisen sankarinsa Milon kanssa. On varmasti ihmisiä, joita tämä tyyli ei lainkaan miellytä ja itsekin olen vähän siinä rajoilla. Kaikkeen tottuu.
Piirrostyyli eroaa siis aiemmasta, mutta niin eroaa moni muukin asia, mm. huumori, joka on suhteellisen nokkelaa (toisia varmasti ärsyttää), nopeatempoista ja kaikin puolin epädisneymäistä. Lauluja ei ole mukana käytännössä ollenkaan, ellei lasketa alun Theme Song Guyn vetäisemää tunnaribiisiä. Mitään aiempien Disney-leffojen musikaalinumeroita ei siis ole. Sitä myöten leffa onkin sitten himppaisen edeltäjiään lyhyempi.
Itse pidän tästä leffasta ihan suunnattomasti, varsinkin suomenkielisestä versiosta, joka on mielestäni alkuperäistä hauskempi dialoginsa puolesta. En jaksa edes laskea kuinka monesti olen nähnyt tämän leffan, vaikka ensimmäinen katselukerta ajoittui johonkin vuoden 2006 paikkeille. Mitään samanlaista syvällisyyttä ja taiteellisuutta kuin esim. Leijonakuninkaassa ja Kaunottaressa ja Hirviössä tässä ei ole, mutta toisaalta hyvä niin. Tämä leffa on rehellisesti 78 minuuttia pelkkää hupailua, pienellä mutta saarnaamattomalla opetuksella varustettuna. Kronk on hyvä koominen sidekick, Yzma on ihan kelpo pahis ja Pachakin toimii straight manina ihan hyvin. Itse laamakeisari taas menee kaikessa itsekkyydessään pitkästi absurdin puolelle ja juuri Kuzcon todellisuudesta vieraantuneet edesottamukset aiheuttavat parhaat naurut. Asetelmat on siis kohdallaan.
Voin kuvitella, että Keisarin uusia kuvioita on myös helppo vihata ja on varmasti ihmisiä joita se ärsyttää, mutta leffa kannattaa katsoa avoimin mielin. Jätä Dinosaurus välistä ja siirry suoraan tähän.
Keisarin uudet kuviot (The Emperor's New Groove, 2000)
Ohjaus: Mark Dindal
78 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 7.8/10
Olen aivan varma, että näin Dinosauruksen (lisäpisteitä nimen kekseliäisyydestä) back in the day, mutta en muista siitä mitään. Sumuisesti ehkä sen, että se näytti hyvältä. Ei siis kerro leffasta kovin hyvää.
VastaaPoistaKeisari etc. sai minut vannomaan, että Patrick Warburton on vähintäänkin maailman paras ääninäyttelijä, käsitys, jota Tapaus Punahilkka onnistui vain vahvistamaan. Joku kriitikko sanoi joskus, että Warburton on ääninäyttelijänä hauska jopa ollessaan hiljaa. Siihen ei eläin pysty.