Juhlan kunniaksi ajattelin katsoa jälleen uusiksi jotain jo katsottua, mutta tällä kertaa sellaisen elokuvan, josta ei ole vielä omaa postausta. Ensimmäisenä vaihtoehtona mieleen tuli Computer Beach Party, totaalisen cool kasariteos, jonka näin ensi kerran joskus aikana ennen tätä blogia. Kanssaeläjän kanssa olimme silloin vastikään toisemme tavanneita kyyhkyläisiä, kun nyt yhdessä porskutetaan jo yhdeksättä vuotta. Voi niitä aikoja!
Leffasta jäi oikein hauskoja muistoja - se oli kuin hyvän huonon elokuvan tyyppiesimerkki. Se sisältää aikalailla kaikkea mitä toivoa saattaa: päheä kasarirokkibändi, vanhaksi käynyttä teknologiaa, bikininaisia ja kanaksi naamioitu auto.
Katsoin leffan kerran humalassa ja kerran krapulassa, tällä kertaa selvin päin, mutta flunssassa. Vieläkö on tenhoa jäljellä?
Computer Beach Party
(1987)
Ah, teensploitaatio, mikä upean turhanpäiväinen alagenre. Computer Beach Party yritti epätoivoisesti päästä mukaan kasarin teinivillitykseen, mutta kaikkihan siinä sitten meni pieleen.
Kaverukset Andy ja Dennis viettävät kesäänsä ajelemalla biitsillä purjemopolla ja kunnostamalla Andyn vanhaa avoautoa. Kaksikon arkkivihollinen on Turk, omahyväinen ja äänekäs ikätoveri, joka tekee hanttihommia pormestarin leivissä. Pormestarin tytär Allison puolestaan on aika vetävä tapaus ja kiinnostaa erityisesti Andya.
Juoni pyörii joten kuten sen ympärillä, että ahne pormestari on löytänyt biitsiltä kultakolikon ja on vakuuttunut siitä, että joskus aikoja sitten uponneen laivan aarre on kaivettavissa esiin hiekasta. Ensin rantapätkä täytyy saada lohkottua ja siirrettyä omaan omistukseen. En ole yhtään varma miten homma oikeasti etenee, mutta leffassa tämä tarkoittaa sitä, että rannalle alkaa nousta henkivartijatorneja kuin sieniä sateella. Miksi? Kukapa tietää. Vielä käsittämättömämpi on Andyn ja Dennisin reaktio niihin. Mitä jos pidetään rantabileet, joiden lopuksi tornit vedetään hinausautolla kumoon? Hyvä idis! Nyt saa ainakin hukkua rauhassa!
Lisäksi kaverukset valmistautuvat osallistumaan purjemopokisaan (ei mitään käryä miksi noita mobiileja oikeasti kutsutaan), johon osallistuu myös ikävä tyyppi Turk. Onneksi Andy on tietokonenero ja osaa hakkeroida täysin analogisen purjemopon vauhtihirmuksi. Tietokoneilla voi muutekin tehdä mitä vain, kuten järkätä sairaan siistit bileet. "Ok, tietokone, kutsu bileisiin 40 tyttöä ja 10 poikaa, hanki sinne tukkahevibändi soittamaan ja pari kaljakegiä. Ai luottokortti? Koska olen kreisi haxxor käytän vain asemassa superdiskiäni ja kaikki hoituu." Silti kun Andy esittelee tietokonettaan Allisonille, hienointa mitä hän voi tehdä on lukea horoskooppeja.
Ihan kuin tässä ei olisi jo tarpeeksi juonta 97 minuutiksi, leffassa on vielä hämmentävä sivujuoni, jossa itsekseen puhuva, virkaintoinen poliisi yrittää käräyttää nuoria muhinoimasta autoissa. Muhinoiva nuoriso ei välitä tippaakaan, vaan homma jatkuu vaikka poliisi seisoo vieressä. Onneksi paikalle osuu joka kerta dyynien takana ylinopeutta ajeleva kana-auto, josta on tullut poliisin suurin vihollinen.
Leffassa on muutenkin paljon kaikkea sinänsä turhaa, johon käytetään hetkellisesti paljon aikaa ja unohdetaan sitten täysin. Yhdessä kohtauksessa pormestari saapuu rannalle loistokkaasti helikopterilla. Helikopteria näytetään ihan helvetisti joka kulmasta ja sen saapuminen mestoille kestää pienen ikuisuuden. Sitten tyyppi nousee kopterista, ihastelee maisemaa noin puoli minuuttia ja häipyy. Ilmeisesti helikopteri oli kalleinta mitä kuvauksiin oli saatu ja siitä piti ottaa kaikki irti, vaikka mitään tarvetta ei olisi ollut.
Toisessa kohtauksessa Andy ja Dennis ovat myös löytäneet kultakolikon rannalta ja menevät näyttämään sitä Andyn sedälle, joka työskentelee NASA:ssa. Jollain taisi olla nurkissaan ylimääräinen NASA-haalari, joka oli sitten pakko ympätä mukaan.
Kökkö dialogi on leffassa ihan omalla levelillään. Yhtään soljuvaa sanaa ei kenenkään suusta kuulu, ja välillä jengi vain möllöttää toisiaan hymyillen psykosti. Koko paska on dubattu päälle ja huonosti. Äänimaailma ei muutenkaan korvia hivele. Jengin biitsibileissä soittava Panther on geneerisin tukkahevinbändi mitä olen ikinä kuullut, ja se sanoo jo jotain.
Koko komeuden huipentaa erittäin epäkliimaksiset purjemopokisat rantsulla. Pormestari luopuu vaivihkaa aarrehaaveistaan saatuaan tietää, että aarretta ei olekaan. Juoni loppuu niin hiljalleen, että lopussa pitää ihan miettiä että miten tässä nyt kävi ja miksi. Ihan kuin sillä olisi jotain merkitystä.
Vaikka Computer Beach Party toimiikin parhaiten pienessä humalassa puolikeskittymisellä katsottuna, on siinä muutenkin oma, erikoinen viehätyksensä. Eiköhän kolmas katselukerta kuitenkin toden sano. Tämä on nyt vähän niin kuin nähty. YouTubesta löytyy koko komeus kokonaisuudessaan, mutta tämän teoksen sisäistämiseen riittää myös kolmeen minuuttiin tiivistetty versio.
Computer Beach Party (1987)
Ohjaus: Gary Troy
97 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 3.0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti