Helmi Iranista

 JUOPUNEIDEN HEVOSTEN AIKA
(Zamani brayé masti ashba, 2000)

Tämän vuoden Sodankylän elokuvajuhlilla minua kiinnostivat eniten Bahman Ghobadin elokuvat. Lueskelin etukäteen kotona hänen elokuvistaan hieman ja uteliaisuuteni heräsi. Onnistuinkin näkemään Ghobadin elokuvia kaksi: No One Knows About Persian Cats (Kasi az gorbehaye irani khadar nadareh, 2009) ja Half Moon (Niwemang, 2006). Molemmat olivat kuin ikkunoita iranilaisten ja Iranin kurdien elämään. Elokuvat tekivät minuun suuren vaikutuksen ja olivat koko elokuvajuhlien kohokohtia.

Elokuvajuhlista on nyt kulunut jokunen kuukausi ja sain viimeinkin käsiini lisää Ghobadia. Miehen esikoispitkä Juopuneiden hevosten aika kertoo 12-vuotiaasta Ayoubista (Ayoub Ahmadi), joka joutuu huolehtimaan nuorista sisaruksistaan. Lasten vanhemmat ovat kuolleet. Tarinassa on selvästi omaelämänkerrallisia piirteitä, sillä Ghobadi itse joutui huolehtimaan nuoremmista sisaruksistaan äitinsä kanssa, kun hänen vanhempansa erosivat.

Elokuvassa Ayoub seuraa isänsä jälkiä salakuljetusbisnekseen tienatakseen perheelle rahaa. Hämärähommat ovat täynnä vaaroja ja petosta, eikä salakuljettajia lasten kova kohtalo juuri kiinnosta.

Lisää hankaluuksia aiheuttaa Ayoubin nuorin veli Madi (Madi Ekhtiar-dini), joka on kehitysvammainen ja vakavasti sairas. Lääkärin mukaan hän kuolee pian, ellei pääse leikkaukseen Irakiin. Ayoub tekee kaikkensa kerätäkseen kokoon tarpeeksi rahaa, mutta työ on nuorelle pojalle rankkaa. Esimerkillisesti Ayoub ottaa osansa perheen päänä ja samalla vastuun nuoremmista sisaruksistaan.

Lasten setä yrittää myös auttaa perhettä parhaansa mukaan. Hänen päätöksellään sisarista vanhin naitetaan Irakiin. Myötäjäisiksi Ayoub saa muulin, jonka hän aikoo viedä Irakiin ja myydä saadakseen rahat Madin leikkaukseen. Poika lähtee urheasti pikkuveljensä kanssa matkaan kohti Irakin rajaa. Vuoristojen lumisissa maisemissa salakuljettajat juottavat muuleilleen viinaa, jotta nämä eivät tuntisi kylmää.

Juopuneiden hevosten aika perustuu Ghobadin aiemmin ohjaamaan dokumenttiin. Elokuvassa myös näyttelee dokumentista tuttuja lapsia. Moni on kutsunut myös Juopuneiden hevosten aikaa dokumentiksi, sillä se kuvaa todentuntuisen raadollisesti orpolasten elämää Iranin Kurdistanissa. On koskettavaa seurata, miten vasta 12-vuotias Ayoub tekee parhaansa kantaakseen raskaan vastuun perheen elättämisestä.

Ajoittain elokuvaa on vaikea katsoa. Elämän vaikeus ja sen toivottomat tilanteet tulevat katsojaa lähelle. Nuoret amatöörinäyttelijät tekevät loistavaa, aitoa työtä. Voin kuvitella, kuinka elokuvan tilanteet ovat heille tuttuja oikeasta elämästä. Itseeni suuren vaikutuksen teki surusilmäinen pikkusisko, Amaneh, jota näyttelee Amaneh Ekhtiar-dini.

Juopuneiden hevosten aika on kauniiden kuvien ja traagisten kohtaloiden karu, saumaton kohtaaminen. Nämä kaksi elementtiä luovatkin toisilleen väkevää kontrastia. Elokuva on merkittävä myös siksi, että se on ensimmäinen kurdien tekemä pitkä näytelmäelokuva.

Ghobadi todella osaa asiansa. Vaikka hänen elokuvissaan on vahva poliittinen sanoma, ne eivät saarnaa tai läksytä, vaan antavat katsojan tehdä havaintoja. Ghobadi puhuu elokuvissaan mielellään kurdien elämän, aseman ja oikeuksien puolesta. Onhan hän itsekin kotoisin Iranin Kurdistanista. Aihe on hänelle selvästi tärkeä ja läheinen. Elokuvat ovat saaneet alkunsa suuresta kertomisen tarpeesta, halusta saada asiansa esille.

Toivon hartaasti, ettei Ghobadi tulevaisuudessakaan luovuta Iranin viranomaisten painostuksen alla, vaan jatkaa elokuvien tekemistä. Näissä kuvissa on jotain uskomattoman ainutlaatuista, aitoa ja hienoa. Ghobadin onnistumisesta kertoo myös se, että elokuvan katsottuaan sen haluaa nähdä pian uudelleen.

Juopuneiden hevosten aika (Zamani brayé masti ashba, 2000)
Ohjaus: Bahman Ghobadi
IMDb & traileri
75 minuuttia
Oma arvosana: 8.6/10