Rakastavaiset zombiekanojen armoilla

POULTRYGEIST: NIGHT OF THE CHICKEN DEAD
(2006)

Jos joku osaa tehdä gore/kauhu/komedia/musikaalin zombiekanoista, se on epäilemättä Troma Entertainment. Kakkaa, verta, oksennusta ja tissejä. Ja räjähdyksiä. Ja niitä zombiekanoja. Poultrygeist: Night of the Chicken Dead on kaikkea tätä. Voiko enempää edes pyytää?

On vaikea uskoa, että joku vielä elokuvan nimen kuultuaan haluaisi jonkinlaisen juoniselostuksen, mutta kerrotaan nyt edes jotain.

Lloyd Kaufmanin ohjaama oman lajinsa mestariteos kertoo Arbiesta, jonka sydänkäpynen Wendy ryhtyykin lesboksi ja protestoi yhdessä uuden tyttöystävänsä kanssa intiaanien hautausmaalle rakennettua pikaruokaravintolaa vastaan. Tästä suivaantuneena Arbie hankkii työpaikan kyseisestä, American Chicken Bunker -nimisestä syöttölästä.

American Chicken Bunker, eli tuttavallisesti ACB, ei ehdi olla auki kauaakaan, kun työntekijät ja asiakkaat kohtaavat yksitellen verisen (ja muutenkin sotkuisen) loppunsa. Porukkaa putoaa vasemmalta ja oikealta, toinen toistaan kuvottavimmilla tavoilla. Käy ilmi, että kanat ovat heränneet kuolleista ja janoavat kostoa ihmisille. Kuolleet työntekijät ja asiakkaat muuttuvatkin pian zombiekanoiksi ja alkavat ahdistella eloonjääneitä, joihin lukeutuvat mm. Arbie ja Wendy.

Poultrygeist on täynnä vähintäänkin värikkäitä hahmoja, kuten eläimiä rakastava (hrmm) Carl Jr., burkhaan verhoutunut arabinainen Humus, sekä ACB:n kellarista löytyvä vanha mies, joka kertoo katkerana työskennelleensä pikaruoka-alalla koko elämänsä.

Mielestäni Poultrygeist on Tromaa parhaimmillaan. Ällöttävän verinen ja väkivaltainen, mutta samalla hauska ja jopa oivaltava satiiri. Musiikkinumeroita ei tietenkään sovi unohtaa. Oma suosikkini on herkkä balladi Slow Fast Food Love, jossa Arbie ja Wendy laulavat toisilleen: "You're my Happy Meal sent from above." Awesomeness. Maailman mittakaavassahan Poultrygeist ei tietenkään ole tulevaisuuden klassikko tai suuri mestariteos, vaan kyseessä on omassa lajissaan loistava tuotos.

Elokuvassa vilahtelee myös muista Troma -leffoista tuttuja propseja, kuten monsteripenis, joka on ollut mukana ainakin kymmenen vuotta aiemmin tehdyssä Tromeo and Julietissa (1996). Lisäksi kyseisen elokuvan juliste näkyy yhdessä kohtauksessa seinällä. Tromeo and Juliet onkin ensimmäinen koskaan näkemäni Troma -leffa. S-Marketin kassatäti ei juuri ikärajoista piitannut, vaan myi sen minulle VHS -kasettina kun olin vielä ala-asteella.

Jos on jo aiemmin tutustunut Troman tuotantoon, ei taatusti pety Poultrygeistiin. Ihan herkimmille katsojille en kyllä suosittelisi, sillä itselläkin tuli hieman paha olo tätä silpomisfestaria katsoessa. Poultrygeist on myös ihan pätevä valinta ensimmäiseksi Troma -leffaksi. Tutustu. Inhoa tai ihastu.

Poultrygeist: Night of the Chicken Dead (2006)
Ohjaus: Lloyd Kaufman
IMDb & traileri
98 minuuttia
Oma arvosana: 6.7/10