Muumioita! Siis jotain uutta! OMG jne.
Tutkimusryhmä lähtee syvälle viidakkoon tutkimaan kirottua luolaa. Muinaisen alkuasukasheimon prinssi haudattiin luolaan elävältä. Ennen kuolemaansa hän langetti luolan ylle kirouksen ja vannoi ottavansa hengiltä hänet kuolemaantuominneiden jälkeläiset. Ylläri.
Tutkimusryhmässä ovat mukana Santon lisäksi ryhmänjohtaja, kaksi naista, joiden varsinaiset tehtävät jäivät vähän hämäränpeittoon, kokki (!!) ja erittäin hajamielinen ja ärsyttävä professori. Lisäksi mukana on isohko joukko opastamaan ja kantajiksi palkattuja kyläläisiä, heidän joukossaan isoisä ja pieni poika, jotka kuuluvat tuohon muinaiseen alkuasukasheimoon. Saavuttuaan luolaan ryhmäläiset löytävät muumioituneen ruumiin, jonka kaulassa on riipus. Ryhmänjohtaja ottaa riipuksen tutkittavakseen isoisän vastusteluista huolimatta ja kauheudet alkavat jo heti seuraavana yönä. Muumio nousee haudastaan ja lähtee killing spreelle - jousipyssyllä aseistautuneena!
No, ensinnäkin, leffasta tulee heti mieleen edellinen Santo, eli Santo vs the Headhunters, jossa myös liikuttiin viidakossa. Tässä on onneksi vähemmän turhia kävelykohtauksia. Vengeance on muutenkin rutkasti viihdyttävämpi. Hienoa huomata miten viidakkoon tullessaan seurueella ei ole mitenkään mielettömästi kannettavaa, mutta perillä heillä onkin pystyssä kokonainen telttakylä. Ja oma kokki mukana! Siis oikeasti. Toisilla sitä vaan on liikaa rahaa.
Hajamielisen professorin on tarkoitus olla joku koominen sidekick-hahmo. Metsään meni. Toivoin, että muumio tappaisi ärsyttävän professorin heti ensimmäisenä. Hahmo on ihan uskomaton turhake, eikä proffasta näyttänyt olevan seurueellekaan juuri hyötyä. En ole itse samoillut viidakossa, mutta voin kertoa, että jos olisi sinne lähdössä, en ottaisi muistisairasta vanhusta mukaan.
Elokuvan hienoimmassa yksittäisessä kohtauksessa Santo pääsee osoittamaan isällisen puolensa, kun hän lohduttaa isoisänsä menettänyttä poikaa. "Itke nyt," Santo neuvoo, "mutta älä sitten enää, sillä miehet eivät itke ja sinä olet nyt mies." Hyvä Santo! Kerro sille pojalle!
Plussaa (?) muuten alun ovelasta painikohtauksesta. Kehäpaini oli aiemmista leffoista poiketen hyvin toteutettu ja siinä oli vieläpä kunnon selostus! Matsissa Santo ja hänen sidekickinsa Rebelde Rojo taistelivat italialaisia painijoita vastaan. Kaikki kolme erää näytettiin ja hetken jo näytti siltä että Santo kumppaneineen häviää tämän pelin. Selostuksen ansiosta luulin jo ohikiitävän hetken ajan, että tämä painikohtaus liittyy jotenkin itse juoneen. Mutta ei, ei se liity. Alkuun on vain päätetty laittaa hirmuisen pitkä, kolmi-eräinen painikohtaus, josta kukaan ei puhu enää ikinä ja joka ei liity millään tavalla itse asiaan. Hieno juttu, kiitos!
Santo and the Vengeance of the Mummy (Santo en la venganza de la momia, 1972)
Ohjaus: Rene Cardona
87 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 4.7/10
Lisää muumioita!
Santo on itse asiassa vain sivuosassa tässä elokuvassa, jota tähdittävät toiset lucha libre-mellastajat Blue Demon ja Thousand Masks. Santosta kuitenkin puhutaan paljon ja yksi Santon esi-isistä on lopulta tämänkin muumioselkkauksen takana.
Penguin-niminen lyhytkasvuinen mies työskentelee turistioppaana Guanajuatossa. Yksi hänen tehtävistään on esitellä kävijöille hautakammiota, josta löytyy kokonainen rivistö erilaisia muumioita. Useimpia muumioita ei juuri edes tunnista ihmisiksi, mutta yksi rivistö poikkeaa muista. Rivin muumioilla on vielä vaatteet päällä ja vain kasvot ovat muumioituneet. Yksi noista kalmoista on Satan-niminen painija, joka oli tehnyt sopimuksen paholaisen kanssa. Katsojien suureksi yllätykseksi Satan vannoo kostoa Santolle, jonka esi-isälle hän hävisi painimatsissa 1800-luvulla. (Flashbackissa 1800-luvun paini ei muuten eroa hitustakaan "nykyajan" painista. Jännä juttu.)
Penguin sattuu olemaan myös Blue Demonin ja Thousand Masksin painitiimin maskotti. Kun Satan herää muumioituneesta tilastaan, Penguin pyytää painijoita avuksi. Kohta muumioita vaeltaa kaduilla jo kokonainen armeija, eikä mikään tunnu voivan pysäyttää heitä.
Hauskinta tässä elokuvassa on ehdottomasti Thousand Masks. Nimensä mukaisesti painija tunnetaan siitä, että hänellä on aina eri look menossa. Useimmat ovat toinen toistaan naurettavampia. Pinkki maski ja tiikerikuvioidut shortsit?! Myös Penguin tuo kaivattua maustetta tarinaan. Viinaan menevää pikkumiestä näyttelee Jorge Pinguino, joka on esiintynyt vain muutamassa elokuvassa.
Santo tulee mukaan oikeastaan vasta loppumetreillä viimeistä taistelua varten. Blue Demonilla ei ole puoliakaan Santon karismasta, eikä edes yhteistyö Thousand Masksin kanssa saa kaksikkoa kannattelemaan täysipituista elokuvaa. Lucha libre-painijoilla tuntuu olevan joku suuri isällinen vietti, sillä tässä elokuvassa tavataan myös Blue Demonin poika. Adoptiopoika. Hitsi vieköön, hetken jo luulin että tuo maski päässä voisi saada pesää. Ilmeisesti ei saa. Thousand Masks on kihloissa ja Santollakin riittää vientiä vähintään joka toisessa elokuvassa, mutta Blue Demon on forever alone.
Nyt Santon esi-isien toilailut alkavat muuten jo mennä lievästi huvittaviksi, kun niitä setvimään joutuvat jo muutkin painijat. Mahtaa vituttaa. Miksei ne Santon esi-isäpainijat vaan voineet olla sekaantumatta muiden asioihin?
The Mommies of Guanajuato (Las momias de Guanajuato, 1972)
Ohjaus: Federico Curiel
85 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 3.7/10
Pitää heti alkuun antaa vähän kredittiä tälle leffalle. Olin aluksi aivan satavarma, että Frankensteinin tytär tarkoittaa tässä tapauksessa sen tohtori Frankensteinin luoman hirviön tytärtä, eikä suinkaan tohtorin tytärtä. Tämä siksi, että elokuvia katsovat ja tekevät ihmiset onnistuvat aina sekoittamaan nämä asiat keskenään: tohtori nimeltä Frankenstein loi hirviön. Hirviö ei ollut nimeltään Frankenstein.
Toisaalta olisi ollut aika hulppeaa nähdä minkä mörrimöykyn kanssa Frankensteinin hirviö olisi lisääntynyt...
Frankensteinin tytär Freda on myöskin tiedemies. Tai tiedenainen. Hän on luonut seerumin, joka takaa ikuisen nuoruuden. Freda pistää itseensä ja kätyreihinsä seerumia säännöllisesti. Seerumipistokset on kätyreiden palkinto hämärähommiin osallistumisesta ja apureiksi palkataankin vain vanhuksia, jotka Freda voi houkutella leipiinsä nuoruuden lupauksella. Freda itse on kuitenkin tulossa seerumille immuuniksi ja sen vaikutus kestää aina vain lyhyemmän aikaa. On vain yksi ratkaisu: napata Santo!
Aluksihan tämä järkeily tuntuu tosi oudolta, mutta nyt vain sattuukin olemaan niin, että Santon veri voi taata Fredalle loisteliaan, ikinuoren tulevaisuuden. Santon veressä on runsaasti erästä nuorekkuuteen vaikuttavaa ainetta, minkä ansiosta Santo itsekin on pysynyt freesinä ja vahvana vuosikymmenten ajan. Freda haluaa napata Santon elävältä ja vangita tämän tyrmäänsä, josta hän voi sitten käydä hakemassa Santon verta tarvittaessa. Samalla Freda rakentelee myös omaa Frankensteinin hirviötään.
Vaikka leffasta löytyy paljon Santo-kliseitä, on tämä silti ihan piristävä kokemus joihinkin väsyneimpiin Santoihin verrattuna. Taustatietoja tutkiessa pistää silmään outo ohjaaja, ehkä sillä on vaikutusta asiaan. Leffan piristeitä ovat Santon tyttöystävä (ja superinnokas fani) Norma sekä Fredan rakentama hirviö Ursus, jonka Santo onnistuu taivuttelemaan puolelleen pelastamalla tämän kuolemalta. Ursus ei kuitenkaan kiinnosta Santoa niin paljon, että hän vaivautuisi pelastamaan tämän hengen toiseen kertaan. Oh, well.
Hauskoja yksityiskohtiakin tietysti löytyy. On mahtavaa, että Fredan salalabrassa on noin miljoona erilaista nappia ja vipua, joista yksi on sellainen, joka räjäyttää koko paikan viiden minuutin kuluttua. Mitenhän monta kertaa päivässä kätyreille saa raivota väärän vivun vetämisestä? "Älä vedä siitä vivusta! Etkö muista, että juuri tuo on se itsemurhapommi-vipu!"
Toinen hauska yksityiskohta on Fredan hiukset. Jäi arvoitukseksi, mikä funktio oli sillä, että hiustyyli vaihtui kerran kesken elokuva ihan toiseksi ja sitten taas takaisin. Ensin ajattelin, että hiustyyli viittaa siihen miten nuori Freda milloinkin on, eli juuri seerumia pistettyään Fredalla olisi nuorekkaampi kuontalo kuin myöhemmin. En kuitenkaan huomannut leffassa mitään muuta kohtausta, joka tukisi tätä teoriaa. Mystistä.
Elokuva poikkeaa muista Santoista lähestulkoon järkeenkäyvän juonensa ja hyvän flownsa vuoksi. Tämähän on lähes top 10-kamaa!
Ai niin, leffassa Santo ja Norma tulevat myös paljastaneeksi vähän yksityiskohtia yhteiselostaan. Norman sisko utelee, miten Norma voi pitää niin paljon miehestä, jolla on aina maski päässä (kysymys, jota olemme kaikki miettineet). Norma kertoo, että kun he ovat kahden, Santo ottaa maskin pois... Grau.
Santo vs. Frankenstein's Daughter (Santo contra hija de Frankenstein, 1972)
Ohjaus: Miguel M. Delgado
97 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 5.2/10
Seuraavaa Santo-settiä odotan jopa innolla. Seuraavissa kolmessa elokuvassa Santo kohtaa kidnappaajat, tappajahirviöt muista maailmoista (!!), sekä mystisen "La Tigresan." Sitä odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti