perjantai 22. maaliskuuta 2013

I'll be the best ape ever!

Disney Animated Classics-projekti jatkuu ja vuorossa on kaksi keskenään täysin erilaista teosta. Heti alkuun pahoittelen screencappien puuttumista. Ne ovat olennainen osa näitä postauksia, mutta valitettavasti en millään saanut soittimen kanssa yhteistyötä aikaiseksi ja halusin tämänkin sepustuksen jo ihmisten ilmoille. Katsokaa vaikka ne trailerit, se auttaa.


37. Tarzan (1999)
Tarzanin kävin aikoinaan katsomassa koulun kanssa elokuvateatterissa. Leffasta jäi ihan hyvät fiilikset, mutta jostain syystä sitä ei tullut sitten koskaan katsottua uudestaan tai hankittua omaksi.

Tarinan kehykset lienevät kaikille tutut. Apinaemo Kala löytää ihmislapsen hylättynä viidakosta. Peto on surmannut lapsen vanhemmat, eikä pientä kääröä henno jättää yksin, vaikka tämä ei omaan heimoon kuulukaan. Niinpä Kala vie pennun apinoiden pariin ja kasvattaa tämän omanaan - lauman johtajana Kerchakin vastustuksesta huolimatta.

Tarzan kasvaa viidakossa löytää muista eläimistä hyviä ystäviä. Eräänä päivänä kaikki muuttuu, kun viidakkoon saapuu tutkimusmatkailija, professori Porter tyttärensä Janen kanssa. Suunnilleen samanikäiset Tarzan ja Jane kohtaavat viidakossa sattumalta ja viidakkomies rakastuu kauniiseen tyttöön tietysti heti. Mutkia matkaan tuo seurueen mukana viidakkoon matkannut machomies Clayton, jota kiinnostaa enemmän apinoiden salametsästäminen kuin tutkiminen. Tarzan on hänelle vain suunnannäyttäjä apinoiden luo.

Jokin näissä Disneyn sankarielokuvissa ei vain oikein natsaa. Siinä missä Disneyn sankarittaret ja prinsessat ovat (varsinkin lähempänä nykyaikaa) yhtä sisukkaita kuin kauniita, sankarimiehet ovat rumia ja kulmikkaita, välillä jopa ällöttäviä. Ja tietysti usein vailla mitään persoonaa. Mulan pelasti Kiinan, Herkuleen ja Tarzanin kaikkia urotekoja motivoi naisenjahtaaminen. Hurraa!

Jos Herkules ei ollut korvapuustikorvineen mikään komistus, ei sitä kyllä ole Tarzankaan patukkatukkineen ja taipuvaisine nivelineen. Sidekick-hahmot ovat vähän tylsiä, eivätkä apinat tai muut viidakon elukat oikein jaksa kiinnostaa. Kokonaisuutena Tarzan on kuitenkin ihan kelpo klassikko, jonka jaksaa katsoa pariinkin kertaan. Hakkaa Herkuleksen mennen tullen, mutta ei silti jää mitenkään erityisemmin mieleen. Phil Collinsin musiikki on vähän siinä ja siinä, mutta ei kuitenkaan ärsytä mitenkään valtavasti.

Mielenkiintoisena triviana voisi mainita sen, että Tarzanille on merkitty peräti 25 kirjoittajaa. Huh. Luulin aluksi, että se on jotenkin epätavallisen paljon, mutta tarkemmalla tutkailulla näyttää siltä, että Mulanillakin on yli 30 kirjoittajaa. Joskus ihmettelen, miten nämä leffat eivät ole ihan täysiä sillisalaatteja tuolla tekijämäärällä.

Tarzan (1999)
Ohjaus: Chris Buck & Kevin Lima
88 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 7.3/10


38. Fantasia 2000 (1999)
Tämä elokuva yksistään on syynä siihen, miksen ole saanut Disney-postausta tehtyä pitkään, pitkään aikaan. En vain millään saanut itseäni katsomaan tätä enkä osaa oikein sanoa miksi.

Alkuperäinen Fantasia oli kunnianhimoinen, taiteellinen projekti, jossa animaatiopätkät oli sovitettu yhteen klassisen musiikin kanssa. Alun perin tavoitteena oli tehdä Fantasiasta aina uusia versioita, joissa olisi jotain uutta nähtävää - mestariteos eläisi ikuisesti. Projektin kannattavuus oli kuitenkin nollaluokkaa, eikä teos kiinnostanut suuria massoja. Fantasia sai viimein uudelleen lämmittelynsä viime vuosituhannen lopulla.

Mitään yhtenäistä juonta ei siis tietenkään ole, vaan kokoelman animaatiopätkät ovat hyvinkin erilaisia. Valaat lentävät, Aku ja Iines päätyvät Nooan arkkiin, kaupunki elää omassa hektisessä rytmissään... 75 minuutin lyhykäisestä kestosta huolimatta mukaan on ympätty myös Noidan oppipoika alkuperäisestä Fantasiasta. Liekö ideat loppuneet kesken. Kovin kaksisia animaatiot eivät olekaan. Viimeinen, elämästä ja kuolemasta kertova pätkä on ehdottomasti se kaunein, muuten pätkiä vaivaa tietokoneanimoinnin muovisuus. Tekniikka ei vielä vuonna 1999 ollut (ainakaan Disneyn käsissä) niin kehittynyttä, että piirroskuvan ja tietokoneanimaation yhdistäminen olisi sulavasti onnistunut. Välillä kuvat ovat suorastaan rumia.

Viimeisen pätkän lisäksi mieleen jää parhaiten kaupunkitarina, jossa seurataan useita erilaisia ihmisiä. Animointi ja musiikki sopivat saumattomasti yhteen ja vaikka animointi onkin välillä rumanpuolesta, se jotenkin sopii kaupunkimiljööseen.

Fantasia 2000:n juontajina toimii joukko tähtiä: Barbra Streisand, Steve Martin, Penn & Teller... Väkisinkin tulee mieleen, että yksi karsimaattinen ja hyvä juontaja olisi ollut moninkertaisesti parempi ratkaisu. Jatkuva julkkisnaamojen tulva on kuin jonkinlainen kömpelö tribuutti alkuperäiselle Fantasialle: nämäkin ihmiset pitävät siitä! Ei toimi.

Ja totta kai klassiset tarinat saavat jälleen Disney-käsittelyn. Yleensä minua ei juuri tuo Disney-käsittely häiritse, ymmärrän, että lapsille suunnattu animaatio voisi olla hieman ahdistava jos perinteiset sadut esitettäisiin kaikessa goressaan. En silti ymmärrä, miksi Hans Christian Andersenin Vakaalle tinasotamiehelle muovattiin onnellinen loppu. Todellisuudessahan tinasotamies ja tanssijatar-figuuri palavat kaminan pesässä. Alkuperäinen loppu on kuitenkin kaikessa karuudessaan ihan kaunis ja koskettava, ei mikään gorefest. Nyt kaminaan hulmahtaa ilkeä jack-in-the-box-lelu ja lelupariskunta saa toisensa.

Fantasia 2000 (1999)
Ohjaus: James Algar, Gaëtan Brizzi, Paul Brizzi, Hendel Butoy, Francis Glebas, Eric Goldberg, Don Hahn & Pixote Hunt
75 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 6.7/10

3 kommenttia:

  1. Jaa-a, animaatioiden kohdalla kuljemme näköjään aivan eri polkuja. Tuossa pari postausta sitten kohotit Urhean vuoden huippujen joukkoon: minusta se on huonoin animaatio sitten Autot 1:n, joka puolestaan on kaikkien aikojen huonoin lastenelokuva.

    Tällä kertaa silitän paljon lievemmin vastakarvaan, totean vain että Herkules on Tarzania parempi jo yksin James Woodsin takia. Molemmat ovat aika unohdettavia; mutta jos Herkuleksesta on mahdoton unohtaa Woodsia, koska se on niin bossi, on Tarzanista mahdotonta unohtaa Phil Collinsia, koska se on niin ällö. Phil innoittaa höyryämään siitä seikasta, että kun USA on tuottanut mielikuvituksen haastavan määrän huippua leffamusaa, onnistuu Oscar-Akatemia toistuvasti palkitsemaan jotain ihan mälsää huttua. Niin kuin nyt tänäkin vuonna Piin elämän, vaikka miljoona kertaa hienompi musa Beasts of the Southern Wildissa ei päässyt edes ehdolle. Ja Collinsin palkitseminen Tarzanista merkitsee instituution historiassa jonkinlaista kulminaatiopistettä: aidosti, millä tahansa makuarvostelmilla arvioiden huonoa musiikkia palkitaan vuoden parhaana. Ja kun Phil Collinsista ei muutenkaan ole paljon hyvää sanottavaa. Taitava rumpali, siinäpä oikeastaan se.

    Aiheeseen liittyen päätän avautumiseni ihmettelemällä vielä sitä, miten kummassa Freedom elokuvasta Django Unchained ei ollut edes ehdolla parhaaksi leffabiisiksi?

    Nuff said. Viimeisin Santo-juttusi oli loistava. Niin kuin ne tapaavat olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tarkentava kysymys: onko Urhea siis mielestäsi huonoin Pixarin animaatio vai ihan vain yleensäkin huonoin animaatio Autojen jälkeen? Koska omaan mieleen tulee aika montakin huonoa vuoden 2006 jälkeen julkaistua animaatiota, mm. Bee Movie, Monsters vs. Aliens ja Rio. Toki siis itse pidin Urheasta, joten nuo mainitut jäävät ihan kirkkaasti jälkeen, voi olla että sinä olet eri mieltä niistäkin. :D Urhean huonoudelle olisi ihan kiva kyllä kuulla perusteluja myös.

      Autojen titteliä kaikkien aikojen huonoimpana lastenelokuvana en myöskään ihan purematta niele, sen verran on tullut lastenelokuvia katsottua ja genre on muutenkin ihan helvetin laaja. Autoista en itsekään tykkää ja kakkososaa en vaivautunut edes katsomaan, mutta onhan sitä huonompaakin tosiaan tehty ja paljon. Vaikka makuasioitahan nämä tietysti loppujen lopuksi on.

      Oscareista totean vain sen verran että kyllähän tämän instituution tietämättömyys todettiin tämän vuoden osalta jo siinä, kun parhaan naisnäyttelijän pystin pokkasi se Silver Linings Playbook-tyttö.

      Kiitokset Santo-kehuista. Juttusarja ei ole kauheasti saanut lukijoita, joten on aina kiva kuulla että joku sitä lukee kuitenkin.

      Poista
  2. Tarkentava vastaus: Urhea ja Autot ovat omilla tavoillaan huonoimpia animaatioita mitä MINÄ olen nähnyt. Joten se jättää vähän liikkumavaraa. Kirjoitin Urheasta FilmiLiekkiin aika sappisen tylytyksen joskus sen ensi-illan aikoihin, jos haluat sen etsiä. En siksi lähde tässä ruotimaan sitä tarkemmin, kiinnitän lyhyesti huomiota vain yhteen seikkaan: se on Pixarin luonnoton tapa ohjata näyttelijöitään. He tuntuvat nauttivan laittaessaan piirretyt hahmonsa jäljittelemään aikamme oikeiden näyttelijöiden maneereita. Siitä on monenlaisia seurauksia, Urhean tapauksessa mm. historiallisten hahmojen ärsyttävä anakronismi.

    Autot on tylsä, mielikuvitukseton, laiska, laskelmoitu, surkeasti näytelty ja ohjattu. Minusta huonoimman lastenelokuvan ikinä siitä tekee silti sen, no, rasismi. En keksi sopivampaakaan sanaa kuvaamaan tekijöiden tapaa stereotypioida eri etnisiä ryhmiä eri automalleiksi. Näihin kuuluu Martti, joka on pixarilaisten täysin huumoriton käsitys maalaisista. Pixarilaiset eivät onnistu nauramaan kohteidensa kanssa, vaan vain heille.

    Minulla on kavereita, joiden kanssa olen keskustellut santoilujesi parhaudesta ja blogisi yleisestä hyvyydestä muutenkin, joten ei huolta ainakaan tästä ilmansuunnasta.

    VastaaPoista