keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

¡Beberemos!

Vihdoinkin! Kaikkien aikojen viimeinen kolmen Santo-elokuvan paketti tulee tässä! Ja tämä postaus on muutenkin special: juomapeli! Pitkästä aikaa! Jostain syystä blogin tähän mennessä ainoaksi juomapeli-postaukseksi on jäänyt Teenage Mutant Ninja Turtles (jonka olen kaikesta päätellen myös kirjoittanut tuhdissa humalassa) vuodelta 2010. Huutava vääryys korjataan tässä ja nyt.

Säännöt ovat tuttuun tapaan vähän vaihtelevia, mutta muutamista kohdista ei neuvotella. Aina, kun alku- tai loppukreduissa mainitaan Jorge tai Jesus, pitää juoda. Jorge siksi, että kokemuksen mukaan joka toisen häiskän nimi on Jorge ja Jesus siksi että no, hei, JESUS. Tämä pätee myös siihen, jos henkilöhahmon nimi on Jorge/Jesus. Silloin pitää ottaa hörppy aina kun joku sanoo vaikka "Jorge, vamos." Niin joo, ja silloin myös, kun joku sanoo ihan vaan "vamos". Hörppy silloin, kun muovilepakot lentelevät. Hörppy aina, kun vampyyri paljastaa hampaansa (toisen leffan kohdalla tulee hauskaa). Hörppy aina kun Santo heittäytyy koko painollaan vastustajan päälle (suicide dive) tai tekee camel clutch (la de a caballo) -liikkeen, jossa istuu vastustajan selän päällä ja pitää tätä kiinni leuasta. Aina pitää juoda kun tulee laulu- tai tanssinumero. Ja aina kun painimatsi alkaa ja loppuu. Ja aina kun Santon tyhmä sidekick tekee tai sanoo jotain tyhmää.

Vaikka tämä onkin viimeinen kolmen leffan paketti, vielä yksi Santo-postaus on tulossa. Silloin katsotaan viimeinen leffa ja poristaan vähän Santosta itsestään. Mikä tämä painija oli miehiään? Huomatkaa muuten, että kakkosleffassa Santolla on vain pieni cameo-rooli. Show'n varastaa hopeanaamion poika, El Hijo del Santo.

Kippis!


49. Santo vs. the TV Killer (Santo contra el asesinos de la TV, 1981)
Santo siirtyy kerralla nykyaikaan. 80-luku ja TV-murhaaja!

Magnus-niminen pahis ilmaantuu Meksikon TV-ruuduille kesken rutiinilähetyksen. Mies on kaapannut kaikki maan TV-signaalit ja hänen pärstänsä näkyy nyt joka kanavalta. Hän ilmoittaa kidnapanneensa kauniin näyttelijättären ja näyttääkin itse kidnappauksen ruudussa. Samalla hän ilmoittaa ryöstävänsä jalokiviliikkeen seuraavalla viikolla, hän ilmoittaa jopa tietyn viikonpäivän. Rikos tulee olemaan täydellinen ja se tullaan televisioimaan suorana lähetyksenä.

Luonnollisesti Santo pestataan ottamaan selvää TV-rikollisen aikeista ja pelastamaan näyttelijätär tämän kynsistä. Asia kiinnostaa myös mediaa. Sunin kaunis naistoimittaja Diana Diaz lähtee penkomaan juttua ja saa peräänsä toimittajakollega Gerardon, joka on myös cabaret-laulaja (kuinkas sattuikaan!). Poliisi on uudenlaisen pahiksen edessä täysin voimaton. Kun mies ilmoittaa televisiossa kidnappaavansa seuraavaksi cabaretin kauniin laulajattaren, Santo palkataan naisen suojelijaksi. Voiko edes hopeanaamioinen painijamme estää naista joutumasta rikollisten käsiin?




Ensinnäkin. Tämän täytyy olla laiskin Santo-leffa heti sen pressuhirviö-elokuvan jälkeen. Kun Magnus ilmoittaa jalokiviliikkeen ryöstön olevan täydellinen rikos, oletin, tyhmä kun olen, että Magnus olisi keksinyt jonkin ovelan tavan murtautua liikkeen holviin kenenkään huomaamatta. Että Magnus on oikeasti joku rikollisnero. No ei todellakaan. On äärimmäisen vaikea ymmärtää, miksi poliisi on tämän amatöörin edessä polvillaan. Nerokas, täydellinen jalokiviliikkeen ryöstö menee näin: kaksi Magnusin kätyriä (ei siis edes mies itse) ajaa tavallisella autonromulla liikkeen eteen. He menevät sisään aseet ojossa, ilman valepukuja tai muutakaan yritystä peitellä identiteettiään. "Rahat tänne," toinen miehistä sanoo tyynesti osoittaen myyjiä aseella. Myyjä avaa holvin ja miehet lähtevät rahat kourassa autolle ja kaasuttavat tiehensä. Eivätkä muuten lähde edes pakoon mitenkään nopeasti, vaan tavallista sunnuntaiajelu-vauhtia. Ryöstö näytetään telkkarissa ja Magnus kihertää: "Poliisi ei voi mitenkään estää meitä." Mitä vittua, MIKSEI?

Rikoksista siis vain puhutaan kuin ne olisivat täydellisiä, rikollisneron suunnittelemia alansa mestariteoksia. Se mitä todellisuudessa tapahtuu on ihan eri juttu. Sitä paitsi, poliisit kertoivat vartioivansa jalokiviliikkeitä, koska Magnus ilmoitti ryöväävänsä jonkun niistä. Ja koko operaatio toteutettiin keskellä kirkasta päivää. Ei, Magnus ei ole mikään nero, mutta jos kaupungin poliisivoimat ovat tätä luokkaa, ei "täydellisen rikoksen" tekeminen liene vaikeaa.



Tämä mies laulaa paljon.


Onneksi tällainen perseily kuitenkin lisää leffan viihdearvoa. Olisin kuitenkin mieluummin nähnyt millaisia oikeasti täydellisiä rikoksia meksikolaiset olisivat voineet keksiä. Tässä olisi ollut mahdollisuus tehdä jotain omaperäistä ja täysin epärealistista. Yhtenä elokuvan kirjoittajista on häärinyt jälleen Carlos Suarez, Santon tosielämän managerimies, joka myös näyttelee Santon tyhmää sidekickia, taas. Tämä mies ei vain suostu pysymään pois ruudusta, vaikka Santon apurin toilailut ovat ärsyttävintä katsottavaa ikinä. Kai apurin tarkoitus on olla Santolle jotain sukua? En usko, että kaikkivoipa painija-supersankari muuten ottaisi noin munatonta luuseriapulaista. Paitsi pelkkä Carlitosin läsnäolo saa varmaan Santon rasvatut rintalihakset näyttämään tuplasti isommilta verratessa.

Santo vs the TV Killer on perinteiseen Santo-tyyliin tehty B-luokan perseily. Olisin kuitenkin kovasti toivonut niitä omaperäisiä rikoksia. Tai edes vähän omaperäisempiä. Musiikkinumeroita nähdään paljon, sillä ilmeisesti itseään näyttelevä Gerardo Reyes laulaa luikauttaa välillä cabaretin puolella. Mies sombrerossa laulamassa tequilan juomisesta - tätä meksikolaisemmaksi ei pääse!

Ai niin, melkein unohdin kertoa suosikkikohtauksestani! Santo on suojelemassa kidnappausuhkauksen saanutta laulajatarta. Yhtäkkiä asuntoon aletaan ampua ihan helvetisti, luodit sinkoilevat ilmassa. Kaikki (paitsi Santo) menevät ihan paniikkiin - noin sekunniksi. Heti kun ampuminen loppuu, kaikki on kuin ennenkin. "Saanhan mennä cabaretiin laulamaan tiistaina, juuri sinä päivänä, kun Magnus on uhannut kidnapata minut?" laulajatar lirkuttaa jo parin sekunnin kuluttua siitä, kun luodit viuhuivat hänen päänsä yli.

Aloin muuten melkein itkemään, kun ekan kerran näin tuon leffajulisteen. Mitä helvettiä, miten mikään tuossa liittyy juoneen mitenkään?

Santo vs the TV Killer (Santo contra el asesino de la TV, 1981)
Ohjaus: Rafael Pérez Grovas
85 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 4.4/10


Humalatila ensimmäisen leffan jälkeen on aika miedolla tasolla. Välillä oli pitkiä aikoja, kun oikein mitään merkittävää ei tapahtunut. Toisaalta taas paini- ja tappelukohtauksissa sai kitata koko ajan, koska lähes kaikkien Santon klassikkomuuvsien kohdalla pitää ottaa hörppy. Ja laulukohtauksia oli monta. Päätettiin ottaa huikka myös joka kerta kun Gerardo Reyes mainitsee biisissä sanan tequila. Tai on muuten vain stereotyyppinen meksikolainen sombreroineen. Tämän leffan special sääntö oli ottaa hörppy joka kerta kun ollaan luolassa. Santoissa ollaan nimittäin luolissa aika usein.


50. Chanoc and Son of Santo vs. the Killer Vampires (Chanoc y el Hijo del Santo contra los vampiros asesinos, 1981)
Elokuvan alussa nähdään mystinen rituaali luolassa. Santo seisoo vastatusten uskomattoman typerän näköisen
poikansa kanssa ja kysyy, haluaako tämä pukea ylleen suvun perinteisen hopeisen maskin ja jatkaa isänsä työtä rikollisten jahtaajana. "Juu," toteaa poika. "Tästä hommasta ei sitten ole paluuta," Santo varoittaa. "Juu," sanoo poika jälleen. PUM! Savupilvi peittää pojan ja pian hänellä on päällään isänsä hopeinen painipuku.

Tämä onkin sitten ainoa hetki, kun Santoa nähdään tässä leffassa. Vuoro siirtyy nyt Santon pojalle, Hijo del Santolle, joka on siis Santon poika ihan oikeassakin elämässä. Vähän muuten harmittaa, kun tsekkasin asian vasta nyt, mutta Santon poika on siis todellakin kuvausten aikaan 18-vuotias perheen kuopus, Jorge Guzmán Rodríguez. Uskomatonta, mutta totta, tässä onkin koko kolmen leffan batchin ainoa Jorge! Aina ennen Jorgeja on vilahtanut alkuteksteissä vähintään viisi, mutta nyt ei yhtään.

Elokuvan nimessä mainittu Chanoc on Son of Santon kaveri, jonka hän pelastaa hukkumiselta. Kuin sattuman kautta Chanocin mukana on tämän setä, joka on vähintäänkin yhtä tärähtänyt kuin Santon sidekick/manageri. Ja kuinka ollakaan, Carlos Suarez ei malttanut pysyä poissa tästäkään leffasta! Hän on nyt Son of Santon manageri ja kaveri sekä tietysti leffan kirjoittaja. Jipii.




Tämän elokuvan juoni sitten? Ei mitään hajua. Chanoc joutuu setänsä kanssa törmäyskurssille jalokivivarkaiden kanssa. Sitten etsitään sitä jengiä. Jossain vaiheessa, jostain syystä hengaillaan hautausmaalla Tijuanassa ja puhutaan vampyyreista. Jotka vilahtavat ruudussa vain pari kertaa eivätkä välttämättä liity koko juoneen. Jossain on salkullinen rahaa ja vampyyritkin ovat vain jengiläisiä valepuvussa. Saatat kysyä, entä ne tappajavampyyrit, jotka mainitaan leffan nimessä? Et ole tainnut tutustua Santoihin aiemmin, joten tervetuloa mukaan. Jälleen yksi uskomattoman harhaanjohtavasti nimetty leffa! No puolet sentään menee oikein. Juonesta ei siis tosiaan ole mitään kunnon hajua, koska mitään ei oikeastaan koskaan edes tapahdu. Jos et usko niin katso vaikka näitä superjännittäviä screencappeja.




Son of Santolla on hyvin erilainen tyyli kuin isäpapallaan. Poika viettää suurimman osan ajasta ilman maskia (!!), aurinkolaseilla varustettuna. Kun hätä tulee, hän vaihtaa nopeasti painikamppeisiin ja ryntää auttamaan. Chanoc, tämän setä tai edes tyhmä sidekick eivät tiedä, että aurinkolasipäinen, ilmeisesti nimetön mies on todellisuudessa Son of Santo, supersankari. Tyhmä sidekick on siis todella tyhmä, koska hän on myös Son of Santon valmentaja. Son of Santo ei myöskään juuri käytä perinteisiä lucha libre -tekniikoita, asustaan huolimatta. Sen sijaan Pojan omat muuvsit ovat enemmän karate/martial arts -tyylisiä.

Lyhyesti: vittu mitä paskaa. Mulla on ikävä Santoa.

Chanoc and Son of Santo vs the Killer Vampires (Chanoc y el Hijo del Santo contra los vampiros asesinos, 1981)
Ohjaus: Rafael Pérez Grovas
85 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 1.3/10


Toisen leffan special-juomapelisääntö oli ottaa hörppy aina kun joku sanoo Tijuana. Ai miksikö? Koska Tijuana on ihan tolkuton bailumesta - paitsi tässä leffassa. No, ainakin sidekick-mies ja Chanocin setä ryyppäävät koko ajan. Ai niin, toinen special-sääntö: hörppy kun jossain on nainen bikineissä. Vaikka minkäänsortin painiliikkeitä ei tässä leffassa nähty, humalatila nousi selvästi jo pelkästään näiden kahden säännön vuoksi. Loppua kohden jo mietin, että jos olisin Tijuana-säännön keksiessäni tiennyt kaupungin nimen mainittavan noin minuutin välein, olisin ehkä antanut koko jutun olla.

Son of Santo on nykyisin lähes viisikymppinen lucha libre -painija, joka on myös esiintynyt sarjassa omia elokuvia. Ja arvatkaapa mitä? Santojen saaga jatkuu, kun El Nieto del Santo (Grandson of Santo) aloittaa treenaamisen tänä vuonna. En keksi tätä päästäni, niin herkullista kuin se onkin. El Nieto del Santon painidebyytti nähdään kuulemma jo ensi kuussa. Ja Pojanpoika on tietysti Son of Santon biologinen poika. Hurraa!


51. Santo in Fury of the Karate Experts (La furia de los karatecas, 1982)
Varoitan jo heti näin aluksi, että tämäkin kuuluu siihen uskomattoman harhaanjohtavasti nimettyjen Santo-
leffojen sarjaan. Ilmeisesti karate-ekspertiksi riitää se, että leffassa on aasialaisia ihmisiä. Ei siis kannata odottaa mitään martial arts -ilotulitusta.

Juoni on muutenkin ihan... out there. Santo on kutsuttu häihin ja hän saapuu paikalle laskuvarjohyppäämällä helikopterista yhdessä ärsyttävän, typerän sidekickinsa kanssa. Vähintäänkin show'n varastava sisääntulo! Naimisiin on menossa Jungle Girlinä tunnettu, susien kasvattama neito (wtf) ja kiinalainen prinssi (wtf x2). Neidon äiti on Kungyan-niminen nainen, joka hengailee mielellään pörröisissä valkoisissa bikineissä (kukapa ei?). Naisella on kaksoissisar, varsinainen pahan papitar Queria, joka on päättänyt estää avioliiton. Hänet tunnistaa muuten mustista bikineistä. Ja painovoimaa uhmaavista tisseistä.

Queria tekee saatanallisia rituaaleja pyhillä paikoilla ja lähettää Power Rangersilta näyttävän kätyrinsä Santon ja kumppanien kimppuun. Saatanalliset rituaalit ovat tässä tapauksessa ketkuttelutanssia ja hohtavan kivenmurikan hieromista. Queria taikoo Santon puolelleen ja yrittää saada tämän kidnappaamaan Viidakkotytön. Suunnitelma kuitenkin epäonnistuu, koska Queria käskee Santoa kidnappaamaan "vaalean tytön" ja samoilla huudeilla hengailee myös toinen blondi. Santo tuo siis paikalle väärän naisen. Lopulta Queria kidnappaa kiinalaisen prinssin ja korvaa tämän kopiolla. Kopioprinssin on tarkoitus taluttaa Viidakkotyttö Querian luo tapettavaksi. Ehtiikö Santo hätiin pelastamaan päivän?




Ohjaajan paikalla istuu tällä kertaa vanha tuttu Alfredo B. Crevenna, jonka tunnetuin aiempi Santo-ohjaus on La invasion de los marcianos vuodelta 1967. Tämä on ehdottomasti kolmikon omituisin tekele. Mikään ei oikein liity mihinkään, vaan elokuva on enemmänkin sekalainen kokoelma satunnaisia tapahtumia. Kaikista paras on selitys siitä, miksi Queriasta tuli niin paha. Hän oli metsässä yhdessä Kungyanin kanssa kun Viidakkotyttö löytyi susien keskeltä. Kungyanin puoliso kertoo Santolle tämän tarinan. Ilmeisesti Queria vain käänsi selkänsä muille ja hänestä tuli Saatanan kätyri. Ei mitään selityksiä, ei mitään logiikkaa. Lapsi löytyi metsästä ja Queria päätti että nyt riitti, lähden paholaiselle hommiin. Tapahtumalla on vähintäänkin hämmentävä syy-seuraus-suhde.

Kaikesta omituisuudestaan huolimatta tai ehkä juuri sen takia Karate Experts on kolmikon viihdyttävin elokuva - minun mielestäni, ei juomapelin toisen osallistujan mielestä. Ilmeisesti naiset bikineissä ei vaan kelpaa. No joo, olisihan niitä Querian satanistitanssinumeroita voinut olla muutama vähemmän, mutta kaiken kaikkiaan Karate Experts on perseilyineen ihan uudella tasolla aiempiin verrattuna. Lavasteet on luultavasti tehty paperimassasta ja puvutkin ovat aika... luovia. Esimerkiksi kun Queria herättää henkiin hirviömiehen, jonka pitää napata Santo. Ehkä multa nyt meni jotain ohi, mutta en ymmärrä mitä pelottavaa on miehessä, jonka keho on kauttaaltaan naurettavan pienten karvatuppojen peitossa?


Ah, karvatuppomies. Olin jo melkein unohtanut karvatuppomiehen.

Ai niin, special-juomapelisääntö tähän leffaan: apinat. Tässä leffassa on aivan helvetisti apinoita. Mikä on niiden osuus juonesta? Ei mikään! Ne vain istuskelevat puussa, kiipeilevät ja toljottavat. Tässä leffassa on niin paljon pieniä mahtavia juttuja, että en edes muista kaikkea. Toivottavasti nämä ekstra-screencapit kertovat jotain. Humalatila muuten suorastaan räjähti tämän leffan aikana, sillä lähes joka kuvassa on joku bikineissä ja Queria tanssii koko ajan.




Nämä on ne sudet, jotka kasvattivat Viidakkotytön.

Santo in the Fury of the Karate Experts (La furia de los karatecas, 1982)
Ohjaus: Alfredo B. Crevenna
90 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 5.2/10


Jäähyväiset lähestyvät. Seuraavassa ja viimeisessä Santo-postauksessa katsotaan sarjan viimeinen elokuva ja listataan projektin parhaat ja pahimmat teokset.

2 kommenttia:

  1. Tässä postauksessa oli niin paljon pieniä mahtavia juttuja, että en saa niitä laskettuakaan. Ääneen sai nauramaan the sudet: hullun pelottavia...hauvasia. Santojahan pitäisi tehdä lisää siksi, että saisit niistä lisää kirjoittaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset sydäntälämmittävästä kommentista! Vaikka joskus olen tätä projektia manaillut ja miettinyt mihin olenkaan ryhtynyt, täytyy myöntää että Santoiluja tulee varmasti tulevaisuudessa vähän ikävä.

      Poista