sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Myyräihmiset tulevat!

Kätketty maailma 
(The Mole People, 1956) 


1950-luku oli hyvää aikaa paitsi Hollywood-hömpälle myös sci-fille ja kauhulle. Vuosikymmen tuotti mm. sellaisia sci-fiklassikoita, kuten Maailmojen sota (The War of the Worlds, 1953), Sukelluslaivalla maapallon ympäri (20,000 Leagues Under the Sea, 1954) ja Mies joka kutistui (The Incredible Shrinking Man, 1957), mutta todellisuudessa sci-fi/hirviöelokuvia pumpattiin ulos tasaista liukuhihnatahtia. Nämä muutamat mieleenjääneet klassikot jättivät varjoonsa valtavan määrän halvalla tehtyjä hutaisuja. Kätketty maailma eroaa liukuhihnamassasta, mutta hukkui omaperäisestä juonestaan huolimatta roskan keskelle.

Elokuva alkaa, kun Frank Baxter tekee debyyttinsä ja selittää elokuvan teemoja yleisölle. Yliopistotason professori kertoo erilaisia teorioita siitä, mitä maan kuoren sisällä on. Pienen oppitunnin jälkeen päästään itse asiaan. Joukko Lähi-idässä vierailevia arkeologeja lähtee tutkimaan korkeaa vuorta leirinsä lähistöllä. Lumihuippuisen vuoren laelta löytyy vanhan sumerilaisen kaupungin raunioita. Yksi seurueen jäsenistä astuu ontolle pinnalle ja putoaa syvään kuiluun, pimeyteen maan sisälle. Muut arkeologit aloittavat pelastusoperaation ja kiipeävät köysien varassa kuilun pohjalle. Kivivyöry sulkee pian tien ja kolme arkeologia huomaa olevansa pimeyden armoilla.

Maan sisältä löytyy mutkikkaita käytäviä, joita seuraamalla kolmikko löytää kokonaisen maanalaisen kaupungin. Kaupunkia asuttavat muinaiset sumerilaiset. Vuosituhansien asuminen maan alla on tehnyt heistä kalpeaa albiinokansaa. Sumerilaisten orjia ovat mystiset, ihmisenkaltaiset myyräihmiset, joita albiinot pitävät itseään alhaisempina olentoina. Ylhäältä saapuneita vieraita he pitävät jumalattarensa Ishtarin lähettiläinä, kunnes pelottava ylipappi kääntää kansalaiset muukalaisia vastaan. Muukalaisten vierailu johtaa pian koko maanalaisen sivilisaation kriisiin.





Muinaisten kansojen ja historian kanssa elokuvantekijöillä on mennyt puurot ja vellit sekaisin. Ishtar ei ollut sumerilaisten jumalatar ja sumerilaisten rakennusten seinät on peitetty egyptiläisten jumalien kuvilla. Elokuva lienee suunnattu yleisölle, joka ei muutenkaan jaksa nillittää pienistä epäloogisuuksista ja epätarkkuuksista - niitä nimittäin riittää. Eikä faktojen tarkistaminen tai realistisuus koskaan ole ollut mitenkään merkittävässä roolissa näissä liukuhihnatuotannoissa.

Ihmisten käyttäytymismallit ällistyttävät tässä leffassa. Arkeologit lähtevät maanalaiseen kuiluun pelastamaan sinne pudonnutta ystäväänsä, joka kuitenkin on kuollut pitkän pudotuksen seurauksena. Kun kolme pelastajaa on päässyt pohjalle, viimeinen tulija aiheuttaa kivivyöryn ja hautautuu kivien alle. Ketään ei kiinnosta. Kukaan ei vaivaudu tarkistamaan kuoliko hän vai ei tai edes kauhistelemaan toverinsa kohtaloa. Yhtä kollegaa lähtee pelastamaan koko lössi, mutta toisen vammoja ei kukaan viitsi tarkistaa, vaikka hän makaa kivikasassa metrin päässä. Ilmeisesti eloonjäänyt kolmikko kantoi välittömästi kaunaa kivivyöryn aiheuttamisesta.

Kun trio lyötää sumerilaisen kaupungin, heidän luulisi saavan vähän lisäenergiaa. Kokonainen maanalainen sivilisaatio! Mikä uskomaton löytö! Tätä pitää päästä tutkimaan ja heti. Mutta ei - sen sijaan miehet pistävät maahan unille. Sumerilaisten albiinoihmisten joukossa on, tietysti, yksi "normaali" valkoihoinen nainen, johon yksi arkeologeista välittömästi rakastuu. Siis hei, sama ihonväri ja kaikki! Rakkautta ensisilmäyksellä! Leffan loppuratkaisua en ala edes kommentoimaan.

Kaikista epäloogisuuksista ja sekoiluista huolimatta leffa on tasaisen, jopa yllättävän, hyvin tehty ja sitä katselee oikein mielellään. Ja nuo sekoiluthan juuri ovat tämänkaltaisten elokuvien suola. Kätketyssä maailmassa niitä on juuri sopiva määrä. Myös juoni on sopivan omaperäinen, mutta markkinointi on vähintäänkin harhaanjohtavaa. Julisteessa "myyräihmiset" esitetään jonain alamaailman hirviöinä, jotka hyökkivät ihmisten kimppuun. Tosiasiassa noissa kyttyräselkäisissä olennoissa ei ole mitään pelättävää. Kyseessä ei muutenkaan ole mikään kauhuelokuva. Suominimi Kätketty maailma kuvaa elokuvaa paremmin kuin raflaava The Mole People. Hirviöiden rooli ei todellakaan ole niin iso kuin juliste ja nimi antaa ymmärtää.





Toisaalta juliste ja elokuvan nimi asettavat ennakko-odotuksia, jotka kumotaan mielenkiintoisella tavalla. Pelottavan näköiset monsterit ovatkin oikeasti hyväntahtoisia, kun taas myyräihmisiä orjuuttavat sumerilaiset ovat julmia ja sydämettömiä - hirviöitä.

Kaiken kaikkiaan Kätketty maailma on viihdyttävimpiä näkemiäni 50-luvun scifejä ja ehdottomasti aliarvostettu teos. Se erottuu joukosta tuhansien avaruus/alien-sci-fien seassa. Aukkojahan tässä elokuvassa on kuin Turhapuron verkkopaidassa, mutta elokuvan viihdearvo on niin hyvä että ketä kiinnostaa. Moni aukko on syntynyt elokuvantekijöiden naiivista asenteesta. Elokuva ei edes yritä selittää miten sumerilaiset ovat selvinneet maan alla tuhansia vuosia, mistä he saavat ruokaa, mistä happi tulee tai mistä valo tulee. "Nämä kalliot varmaan hohtavat jotenkin" ei ole mitenkään tyydyttävä selitys. Ja mistä helvetistä nuo myyräihmiset tulevat? Asuuko niitä joka puolella maan kuoren sisällä vai vain juuri tuolla? Täh? Kertokaa! Joka tapauksessa, pointti ei olekaan olla tieteellisesti tarkka tai edes realistinen, vaan mielikuvituksellinen. Ja siinä Kätketty maailma onnistuu.

Leffan käsikirjoituksen on kynäillyt unkarilainen László Görög, joka on kirjoittanut muutaman muunkin lupaavalta vaikuttavan B-luokan sci-fileffan 50-luvulla. En tiedä ovatko ne yhtä omaperäisiä kuin Kätketty maailma, mutta haluaisin ottaa asiasta tulevaisuudessa selvää.

Kätketty maailma (The Mole People, 1956)
Ohjaus: Virginl W. Vogel
77 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 6.7/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti