Kansa pienoiskoossa

Lumottu kaupunki 

(Magic Town, 1947) 

Lumottu kaupunki on odottanut sopivaa katsomishetkeä jo parisen vuotta. Jostain syystä päätin, että näin vaalien alla olisi otollinen hetki katsoa elokuva, jonka synopsis kuulostaa hämmentävän tylsältä.

Tässä elokuvassa on oikeastaan paljonkin sellaista, mitä en kuollaksenikaan käsitä. Ensinnäkin, elokuvan nimi on Lumottu kaupunki - onko siis kyse jonkinlaisesta fantasiapläjäyksestä? Löytääkö päähenkilö Lawrence "Rip" Smith (James Stewart) matkoillaan maagisen paikan täynnä isosilmäisiä kesyjä eläimiä, taikureita ja suklaasta tehtyjä taloja?

Ehei, ei sinne päinkään.

Rip Smith on mielipidekyselyjen tekijä, joka mittaa työkseen kansalaisten tuntoja esimerkiksi politiikasta tai kulutustuotteista. Miehen firma on melkoinen floppi, kunnes nimessä mainittu lumottu kaupunki tulee kuvioihin. Lumottu vitun kaupunki on paikka, jossa kaikkien mielipide vastaa täysin koko maan kokonaismielipidettä, jetsulleen samalla prosentilla. Grandview'n demografia on täydellinen vastine koko Amerikalle. Se on kuin Amerikka pienoiskoossa, eikä Smithin siis tarvitse enää kysellä mielipidettä maan laajuisesti, kun koko maan keskivertomielipiteen löytää yhdestä kaupungista. Smith kumppaneineen muuttaa Grandview'hin vakuutusmyyjiä esittäen ja utelee siinä sivussa mielipiteitä milloin mihinkin.

Voi perkele! Tässä täytyy olla tylsin elokuvasynopsis ikinä. Hommaa ei edes yritetä myydä mitenkään. Elokuva floppasi julkaisun aikaan pahasti, enkä ole yllättynyt. Ainoa mutka Rip Smithin matkassa on itsepäinen toimittaja Mary, joka haluaisi muuttaa Grandview'n paremmaksi. Smithille on tärkeää, että kaupunki pysyy juuri sellaisena kuin se on ja hän alkaa torpata naisen kehityssuunnitelmia jo noin sekunti kaupunkiin saapumisensa jälkeen. Mitä tästä voi seurata? No romanssi tietenkin! Lopulta valheellinen identiteetti vakuutusmiehenä alkaa riipiä Smithiä ja omatunto kolkuttelee. Kun karmea totuus tulee ilmi, Maryn paikallislehteen kirjoittama paljastusjuttu leviää koko maahan ja kaikki innostuvat taikakaupungista, tuhoisin seurauksin.

Välillä on pakko muistutella itselleen, että tässä puhutaan nyt mielipidemittauksesta. Smithin omantunnon tuskat valehtelusta ja paljastuksen jälkeinen alkoholismiin luiskahtaminen ovat tähän nähden hitusen turhan dramaattisia. Samoin ylidramaattista on koko muun Amerikan reagointi ihmekaupungin löytymiseen. Ketä oikeasti kiinnostaa noin paljon? Jos nyt yhtäkkiä paljastuisi, että vaikkapa kotikaupunkini Haapavesi olisi Suomi pienoiskoossa, saisiko se aikaan yleisöryntäyksen? "Vau, täällä SDP:n kannatus on juuri samalla tasolla kuin koko Suomessa yhteensä! Ihmeellistä!"

Osaksi dramaattisia käänteitä selittää eräänlainen uutuudenviehätys. Mielipidemittaus oli ihan uusi juttu vuonna 1947. Ei liene tarpeellista edes erikseen mainita, että elokuva on vanhentunut moninkertaisesti todelliseen ikäänsä nähden. Huvittavaa on myös Grandview'n tuhoksi koitunut mielipidemittaus, jossa kysyttiin "Äänestäisitkö naista USA:n presidentiksi?" Peräti 79 prosenttia vastasi kyllä - tulos, joka oli täysin päinvastainen muuhun kansaan nähden ja teki Grandview'sta naurunalaisen. Vai että nainen presidentiksi, kaikkea sitä. Hulluja nuo Grandview'läiset.

Hauskinta elokuvassa on juuri ylidramaattisuus, mutta dramaattisuuden välillä ja sen jälkeen mennään vahvasti nukkumatti-osastolle. Ensimmäisellä puoliskolla elokuvassa ei tunnu tapahtuvan juuri mitään. Smith yrittää tutustua kaupunkilaisiin ja erityisesti Maryyn, mutta tässä nyt ei ole mitään jännää. Smith on persoonana niin miellyttävä, että mukavan uuden asukkaan esittäminen tuskin tuottaa suurempaa tuskaa muutenkaan. Petos ei siis ole mikään ihan valtava, varsinkaan kun ainoa valhe on vakuutusmyyjän esittäminen mielipidemittaajan sijaan. Elokuva on aikalaiskuvana ja kuriositeettina ihan hauska, mutta uudestaan en jaksaisi koko leffaa katsoa. Välillä draamaa on liikaa, välillä ei yhtään, eikä tasapainoa löydy mistään.

Ai niin, leffaa on mainostettu komediana, mutta hauskaa tässä on niin vähän, että itse näen Lumotun kaupungin enemmän draamana. Muutama hassunhauska hahmo ei vielä komediaa tästä tee.

Lumottu kaupunki (Magic Town, 1947)
Ohjaus: William A. Wellman
103 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 5.5/10