Molemmat leffat on julkaistu tämän projektin jo ollessa käynnissä, joten maltoin mieleni ja katsoin ne ensi kerran vasta nyt. Tai oikeastaan pääsiäisenä, kun olin kuumeessa. Vapaa-ajan kirjoittelu vähän takkuaa, kun kirjoittaminen on tällä hetkellä harjoittelun myötä kokopäivätyötä.
52. Frozen (2013)
Frozen on tyylilajiltaan melkoisen puhdas Disney-musikaali. Let It Go -biisi voitti jopa parhaan kappaleen Oscarin. H. C. Andersenin Lumikuningatar-satuun löyhästi pohjautuva Frozen on huolellisesti kudottu viihdepaketti.Prinsessa Elsalla on erikoinen kyky, tai kirous. Hän pystyy pelkällä kosketuksella jäädyttämään mitä tahansa ja luomaan lunta ja jäätä tyhjästä. Kuningas ja kuningatar pelkäävät Elsan vahingoittavan pikkusisartaa Annaa. Lähellä se onkin. Elsa sulkeutuu huoneeseensa ja yrittää opetella hallitsemaan taikavoimaansa. Kun isä ja äiti kuolevat, yhteys Annan ja Elsan välillä katkeaa lopullisesti.
Sitten koittaa Elsan 18-vuotissyntymäpäivä ja kruunajaiset. Linna avataan kansalle ja kaikki juhlivat uutta kuningatarta. Anna kohtaa ihanan prinssi Hansin ja aikoo tämän kanssa suinpäin naimisiin. Elsa stressaantuu pikkusiskonsa ajattelemattomuudesta. Taika ryöstäytyy käsistä ja muuttaa koko kaupungin lumiaavikoksi, Elsan itsensä paetessa vuorille turvaan. Hän sulkeutuu jäälinnaansa tietämätömänä kotikaupunkinsa kohtalosta. Anna lähtee etsimään sisartaan, toiveenaan tuoda kesä takaisin.
Aluksi tuntuu, että kaikki etenee ihan helvetinmoisella kiireellä. Ensimmäinen (lähes) puolikas onkin rytinää. Pikakelauksella mennään lapsuudesta lähes aikuisuuteen asti. Heti aluksi silmiin, tai oikeastan korviin, pistää toinenkin seikka. Tämähän tosiaan on animaatiomusikaali! Nykyajan Disneyt kun ovat jo aika hyvin hylänneet vanhan tyylin ja siirtyneet käyttämään elokuvamusiikkina tarttuvia pop-kipaleita. Biisit eivät Oscar-voittajaa lukuunottamatta kummoisia, mutta hyvä mieli niistä silti jotenkin tulee.
Visuaalinen ilme on myös komea ja parhaimmillaan jäiset maisemat suorastaan hivelevät silmää.
Prinsessa Elsan maagisia jäädytysvoimia käsitellään lopulta aika vähän. Onhan tässä sellaista lievästi Disney-tyyliin siirappista tarinankerrontaa, jossa ikävät, hallitsettomat voimat johtuvat vain väärinymmärryksestä ja siitä, ettei ole saanut olla oma itsensä ja mitä näitä nyt oli. Mutta mistä tuo voima edes tuli? Tätä ei voi kukaan valaista?
Voi olla montaa mieltä siitä, pitäisikö taustoja edes avata. Pakollistahan se ei ole, mutta mielestäni olisi ollut ihan siistiä, jos Elsan voimat olisivat olleet kirous joltain pahalta sukulaistantalta tai muulta ilkimykseltä Prinsessa Ruususen tyyliin. Toisaalta sekin polku olisi lopulta pitänyt sulkea, ja tarinasta olisi varmaan mennyt fokus. Annetaan olla.
Hahmoihin ei saa kovinkaan hyvin otetta. Anna ja Elsa ovat ihan sympaattisia, mutta romanttiset intressit ja muut miespuoliset hahmot jäävät pahvikopioiksi itsestään - jopa Annaa auttava Kristoff, jolla on ihan kiinnostava menneisyys. Hahmoista paras on silti kiistatta lumiukko-sidekick Olaf. Pitkästä aikaa aidosti viihdyttävä huumori-sidekick Disney-leffassa!
Frozen (2013)
Ohjaus: Chris Buck & Jennifer Lee
102 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 7.8/10
53. Big Hero 6 (2014)
Hiro menettää kiinnostuksensa robotteihin, kunnes löytää kotoaan Baymaxin, Tadashin viimeisimmän projektin. Baymax on terveydenhuoltorobotti, jonka tarkoitus on toimia henkilökohtaisena sairaanhoitajana. Kun Hiro saa tietää, että tulipalo oli vain kulissi, jonka turvin joku varasti hänen oman keksintönsä, ajatuksen voimalla toimivat mikrorobotit, hän päättää valjastaa Baymaxista taistelurobotin ja kostaa veljensä kuoleman. Mukaan liittyvät Tadashin opiskelukaverit, ja pian kasassa onkin todellinen supersankarijengi.
Jos Big Hero 6 jotain on, niin ainakin vauhdikas ja viihdyttävä. Supersankarihahmot ovat ihan hauskoja, mutta jäävät melko etäisiksi. Tässä pelataan sillä perinteisellä kikalla, että kaikilla sankareilla olisi joku omaan persoonaan sopiva supervoima ja päheä asu. Aika vähän siitä kuitenkaan saa irti, muutamien irtonaurujen lisäksi. Erityisesti naispuoliset hahmot ovat tylsääkin tylsempiä, eivätkä jää yhtään mieleen.
Hirossa itsessään ei myöskään ole tarpeeksi karismaa viemään koko tarinaa eteenpäin. Sen sijaan Baymax on aivan loistava. Ison ja kömpelön, hieman naiivin robottihemmon sekoiluja olisi voinut katsoa enemmänkin. Jälleen hyvä sidekick, joka on lopulta vain valkoinen möhkäle.
Jos hahmot jäävät etäisiksi, niin jää myös miljöö. San Fransokyo? Oikeasti? Koko asetelma herättää enemmän kysymyksiä kuin tarjoaa vastauksia.
Taistelurobotiksi muuntautuminen saa Baymaxin identiteettikriisiin - sen perimmäinen tarkoitushan on auttaa ihmisiä, ei vahingoittaa. Elokuvan sanoma onkin lopulta perinteiseen Disney-tyyliin alleviivattu ja valmiiksi pureskeltu: mikään määrä kostotoimia ei tuo mennyttä takaisin. Jopa pahis muuttuu symppikseksi, kun selviää, että hänkin painii oman menetyksensä kanssa. Siirappi valuu taas ovista ja ikkunoista, mutta onneksi lopun lässynläätä ei venytetä liikaa.
Loppujen lopuksi Big Hero 6 oli pienoinen pettymys. Odotin nimittäin paljon enemmän. Ihan kelpo viihdettä silti. Hauskimmat kohdat voi joskus katsoa YouTubesta uusiksi, koko elokuvaa tuskin.
Big Hero 6 (2014)
Ohjaus: Don Hill & Chris Williams
102 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 7.3/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti