Köysi
(Rope, 1948)
Katsoin pitkästä aikaa uudelleen yhden suosikkielokuvistani, Hitchcockin varsin kokeilullisen jännärin Köysi. Köysi toimi eräänlaisena alkusysäyksenä, inspiraationa ja ensimmäisenä kokeiluna toiselle Hitchcockin klassikkoelokuvalle, Takaikkuna (Rear Window, 1954). Molempien elokuvien tapahtumat sijoittuvat käytännössä täysin samaan huoneeseen. Köysi ei kuitenkaan ollut katsojien silmissä mestariteos, ja elokuva unohtui useaksi vuodeksi. Nykyään se tunnistetaan yhdeksi ohjaajalegendan mestarillisimmista suorituksista.
Tarina on saanut inspiraationsa Leopoldin ja Loebin murhajutusta, jossa kaksikko toteutti ns. "täydellisen murhan" sekä tapauksen pohjalta tehdystä näytelmästä. Köyden alussa yläluokkalaiset opiskelijakaverukset Brandon ja Phillip kuristavat toverinsa Davidin köydenpätkällä. Murha tapahtuu olohuoneessa keskellä kirkasta päivää, suljettujen verhojen takana. Heti murhan jälkeen Phillip ymmärtää teon kauheuden ja järkyttyy. Brandon puhuu ääni innosta väristen juuri tekemästään täydellisestä murhasta ja oikeudestaan ylempiarvoisena, muita älykkäämpänä ihmisenä valita, kuka elää ja kuka kuolee. Vallantunteella on miehestä raudanluja ote.
Kaksikko piilottaa ruumiin arkkuun keskelle olohuonetta. Arkun päälle he kattavat, Brandonin ehdotuksesta, juhlaillallisen ja ovat kutsuneet illallisvieraikseen Davidin sukulaisia ja ystäviä. Pahaa aavistamattomien vieraiden joukkoon kuuluu myös Brandonia luennoillaan murhaan inspiroinut opettaja Rupert Cadell, jota näyttelee Takaikkunasta ja useasta muusta klassikkoleffasta tuttu James Stewart. Phillipia koko suunnitelma alkaa kaduttaa, mutta juhlien edetessä Brandon ottaa yhä suurempia riskejä. Hän luottaa olevansa moninkertaisesti muita vieraita älykkäämpi, eikä juuri osaa pelätä kiinnijäämistä.
Myös David on kutsuttu juhliin ja pian juhlavieraat alkavat ihmetellä nuoren miehen poissaoloa. Phillip ahdistuu elokuvan kulkiessa entisestään, eikä murtumispiste ole kaukana. Brandonin yhä rohkeampi vihjailu, Rupertin loistavat päättelykyvyt ja ruumiin jatkuva läsnäolo tekevät hänet hermostuneeksi ja kireäksi. Brandonille kaikki on vain haastetta ja peliä, jolla hän pyrkii haastamaan mentorinsa Rupertin. Rupertilla puolestaan ei ole mitään hajua siitä, miten hirvittävällä tavalla Brandon on hänen aiemmat puheensa tulkinnut.
Myös David on kutsuttu juhliin ja pian juhlavieraat alkavat ihmetellä nuoren miehen poissaoloa. Phillip ahdistuu elokuvan kulkiessa entisestään, eikä murtumispiste ole kaukana. Brandonin yhä rohkeampi vihjailu, Rupertin loistavat päättelykyvyt ja ruumiin jatkuva läsnäolo tekevät hänet hermostuneeksi ja kireäksi. Brandonille kaikki on vain haastetta ja peliä, jolla hän pyrkii haastamaan mentorinsa Rupertin. Rupertilla puolestaan ei ole mitään hajua siitä, miten hirvittävällä tavalla Brandon on hänen aiemmat puheensa tulkinnut.
Vain 80 minuuttia pitkä elokuva kuvattiin kymmenessä otossa, joiden pituudet vaihtelivat alle viidestä minuutista yli kymmeneen minuuttiin. Tuona aikana kaiken, näyttelijöiden suoritusten, kamera-ajojen ja ajoitusten tuli osua kohdalleen. Elokuvan edetessä olohuoneen suuren ikkunan takana näkyvä kaupunkimaisema muuttuu ja tummenee illan koittaessa. Rakennusten valot syttyvät ja valomainokset vilkkuvat. Leikkauskohtia ei ole pyrittykään tekemään mitenkään perinteisen siististi, vaan usein kuvan peittää hetkeksi esimerkiksi jonkun selkä. Tarkoitus on ollut naamioida leikkauskohdat, mutta itselläni ainakin huomio kiinnittyy niihin entistä enemmän. Reaaliajan vaikutelma on onnistuttu kuitenkin luomaan taidokkaasti, sillä illuusio syntyy helposti.
Vaikka Köysi onkin aika pitkälti merkittävä teknisten ansioiden ja kokeellisuutensa vuoksi, ei juonikaan mitään höttöä ole. Näyttelijät tekevät loistavaa työtä rooleissaan ja heitä katselee mielellään. Parhaan suorituksen tekee Phillipiä näyttelevä Farley Granger, joka tuo rooliinsa aitoa hermostuneisuutta ja syyllisyydentuntoa. Käsikirjoitus, dialogi ja näyttelijöiden karisma ovat Köydessä tärkeässä osassa, sillä katsojan mielenkiinnon pitäminen yllä on haastava tehtävä pitkien ottojen ja yhden huoneen elokuvassa.
Viimeinen kohtaus on erityisen vaikuttava ja oma suosikkini. Viimeinen kuva jää kummittelemaan mieleen vielä pitkäksi aikaa lopputekstien jo mentyä.
Takaikkuna on loistava elokuva ja sen menestys suurempi, mutta Köyttä ei kannata jättää huomioitta. Se on paljon enemmän kuin pelkkä selkeä alkukokeilu ennen tunnetumpaa lajitoveriaan. Kaikin puolin loistava suoritus jännityselokuvien mestarilta. Suuri elokuva kompaktissa paketissa.
Köysi (Rope, 1948)
Ohjaus: Alfred Hitchcock
80 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 9.4/10
Vaikka Köysi onkin aika pitkälti merkittävä teknisten ansioiden ja kokeellisuutensa vuoksi, ei juonikaan mitään höttöä ole. Näyttelijät tekevät loistavaa työtä rooleissaan ja heitä katselee mielellään. Parhaan suorituksen tekee Phillipiä näyttelevä Farley Granger, joka tuo rooliinsa aitoa hermostuneisuutta ja syyllisyydentuntoa. Käsikirjoitus, dialogi ja näyttelijöiden karisma ovat Köydessä tärkeässä osassa, sillä katsojan mielenkiinnon pitäminen yllä on haastava tehtävä pitkien ottojen ja yhden huoneen elokuvassa.
Viimeinen kohtaus on erityisen vaikuttava ja oma suosikkini. Viimeinen kuva jää kummittelemaan mieleen vielä pitkäksi aikaa lopputekstien jo mentyä.
Takaikkuna on loistava elokuva ja sen menestys suurempi, mutta Köyttä ei kannata jättää huomioitta. Se on paljon enemmän kuin pelkkä selkeä alkukokeilu ennen tunnetumpaa lajitoveriaan. Kaikin puolin loistava suoritus jännityselokuvien mestarilta. Suuri elokuva kompaktissa paketissa.
Köysi (Rope, 1948)
Ohjaus: Alfred Hitchcock
80 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 9.4/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti