sunnuntai 13. toukokuuta 2012

We've got no troubles, life is the bubbles

Disney Animated Classics-projekti jatkuu jälleen. Nyt päästään vihdoinkin niihin elokuviin, jotka on julkaistu allekirjoittaneen elämän aikana.


27. Oliver ja kumppanit (Oliver & Company, 1988)
Muistan nähneeni pätkän tästä leffasta joskus vuosia sitten telkkarista, mutta muuten Oliver ja kumppanit oli minulle täysi mysteeri. Mitään lapsuudenmuistoja tästä leffasta ei ole, mikä alkaa olla Disney klassikot -sarjassa jo vähän harvinaista.

Elokuva kertoo kulkukissasta ja -koirista New Yorkin katuvilinässä. Pieni hylätty kissanpoikanen kohtaa eräänä päivänä Dodger-koiran (äänenä Billy Joel). Muutaman mutkan kautta kaksikosta tulee hyvät ystävät. Kisu tutustuu myös muihin Dodgerin jengin koiriin sekä heidän isäntäänsä Faginiin, jotka kaikki asuvat ränsistyneessä asuntoveneessä. Fagin on joutunut tuntemattomasta syystä suuriin velkoihin, joita ilkeä Sykes käy koirineen häneltä karhuamassa. Hänellä on kiire saada tarpeeksi rahaa kokoon velkojen maksua varten.

Kissanpoika pääsee Dodgerin koirajengin mukaan, kun he yrittävät huijata rahaa kadulla. Yksi sattuma johtaa toiseen ja johdattaa kissan kiltin Jenny-tytön kotiin. Jenny adoptoi kissan ja antaa sille nimeksi Oliver. Oliver ei voisi olla onnellisempi uudesta elämästään. Nyt hänellä on omistaja ja oma koti. Dodger luulee kuitenkin Oliverin olevan pulassa ihmisten luona ja käy pelastamassa tämän. Kun Fagin näkee, että Oliverilla on nyt kalliilla osoitteella varustettu kaulapanta, hän päättää pyytää Oliverista lunnaita saadaakseen velkansa maksettua.




Oliver ja kumppanit kuuluu melko keskinkertaiseen Disney-kastiin. Leffa alkaa ihan vauhdikkaasti, mutta se on vanhentunut armottomasti. Tämä on taatusti yksi aikaansidoituimpia Disney-elokuvia ikinä. Niin moni asia tässä elokuvassa on täyttä kasaria. Elokuva ei siis mitenkään onnistu samanlaisessa ajattomuudessa kuin osa Disneyn parhaista elokuvista. Musiikkinumeroiden taso vaihtelee laidasta laitaan. Billy Joelin esitykset rokkaavat, mutta Jennyn perheen itsekeskeistä diivakoiraa Georgettea esittävän Bette Midlerin musiikkinumero on suorastaan kamala, jopa vähän vaivaannuttava.

Tarina on paperilla ihan hyvä ja on piristävää nähdä piirroselokuvan hahmo, joka ei ole yksiulotteisen hyvä tai paha. Fagin on pohjimmiltaan hyväsydäminen pikkuroisto, jonka epätoivo ja pakko ajavat ilkeisiin tekoihin. Elokuvan tarina on mukaelma Charles Dickensin Oliver Twistista. Klassikko ei kuitenkaan siirry tämänkaltaiseen elokuvamuotoon vaivatta. Jotain jää puuttumaan, kenties jännitys? Vaikka leffassa on kidnappausdraamaa ja vaarallisia tilanteita, mikään ei nosta tunnelmaa tarvittavalle tasolle. Niinpä leffa jää kokonaisuutena melko laimeaksi.




Animointi on aika peruskauraa, mutta silloin tällöin vähän hutiloivaa. Leffasta ei jää sellaista oloa, että tähän olisi panostettu mitenkään erityisesti. Pähkinänkuoressa: Oliver ja kumppanit hukkuu auttamatta muiden Disney-klassikoiden alle ja jää tänä päivänä mieleen lähinnä kasarityylinsä vuoksi.

Ai niin, plussaa ihanan kauniista ihmishahmoista, kuten tästä:


Oliver ja kumppanit (Oliver & Company, 1988)
Ohjaus: George Scribner
74 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 5.5/10


28. Pieni merenneito (The Little Mermaid, 1989)
Nyt aletaan päästä asiaan! Pieni merenneito on ensimmäinen Disney-leffa, joka kuuluu omaan animaatioiden fab four-nelikkoon. Synnyin vuotta ennen leffan julkaisua, enkä nähnyt sitä ennen kuin joskus ala-asteikäisenä. Silloin se teki minuun suuren vaikutuksen. Seuraava jälleennäkeminen tapahtui kuitenkin vasta nelisen vuotta sitten, kun lisäsin leffan DVD-kokoelmaani.

Meren kuningas Tritonilla on liuta kauniita tyttäriä, joista yksi erottuu joukosta. 16-vuotias Ariel on kapinallinen, eikä suostu noudattamaan velvollisuuksiaan. Hän haaveilee elämästä maan päällä ja keräilee hylätyistä laivoista ihmisten kauniita esineitä ystävänsä Flounderin kanssa. Triton on huolissaan Arielista ja määrää hovikapellimestarinsa Sebastianin pitämään tätä silmällä. Ariel ei saisi käydä merenpinnalla, mutta uteliaisuus on hänelle liikaa. Pinnalla hän näkee laivan ja sen kannella ihastuttavan prinssi Ericin. Laiva joutuu myrskyyn ja Ariel päätyy pelastamaan Ericin hengen.

Palattuaan mereen Ariel ei saa Ericia mielestään. Epätoivoissaan hän tekee sopimuksen pahan noidan Ursulan kanssa. Ursula antaa Arielille ihmisen muodon, mutta vain kolmeksi päiväksi. Sinä aikana Arielin on saatava Ericiltä rakkauden ensisuudelma tai taika raukeaa ja hän joutuu palaamaan mereen. Jos taika ehtii raueta, Ariel siirtyy Ursulan omistukseen. Maksuksi ihmisenäolosta Ariel joutuu luovuttamaan Ursulalle kauniin äänensä. Sebastian lähtee pakon edessä Arielin avuksi maanpinnalle. Samaan aikaan Eric ei saa mielestään kaunisäänistä tyttöä, joka pelasti hänet hukkumiselta.





Alan Menkenin musiikilla on mittaamaton merkitys elokuvan onnistumisen kannalta. Pieni merenneito tarjoileeki parhaita Disney-musiikkinumeroita tähän mennessä. Erityisen hyvä on Sebastian-ravun sooloilu Under the Sea. En muuten edes muistanut miten loistavan hauska hahmo Sebastian on noin yleensäkin. Itse asiassa Sebastian on varmaan koko leffan paras hahmo. Myös meren noita Ursula on hyvin onnistunut, sopivan groteski ja Poor Unfortunate Souls-kappale on yksi suosikkikappaleitani leffassa. Lapsena Ursula oli mielestäni juuri niin inhottava kuin kunnon pahiksen kuuluukin olla. Elokuvan musiikkinumeroista ei myöskään sovi unohtaa vesistön asukkien yhteistuotosta Kiss the Girl.

Elokuvan animointi on yksi Disneyn parhaita. Ottamani screencapit eivät tee oikeutta elokuvan kauneudelle. Maalauksellisien taustojen sijaan huomio keskittyy nyt enemmän itse hahmoihin, joiden elävöittäminen on mennyt ihan nappiin. Sivuhahmot ovat onnistuneita, naurut irtoaa useaan kertaan ja huonoja puolia leffasta onkin melkoisen vaikea löytää. Pieni merenneito on kiistatta yksi parhaita Disney-leffoja ja mestariteos moneen aiempaan leffaan verrattuna. Pienen merenneidon myötä Disney pääsi vihdoin takaisin sille tasolle, jolla se oli ennen Walt Disneyn kuolemaa.




Pieni merenneito (The Little Mermaid, 1989)
Ohjaus: Ron Clements & John Musker
83 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 8.1/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti