lauantai 8. joulukuuta 2012

Millainen leffavuosi on 2012?

On jo joulukuu ja olisi korkea aika tsekkailla mennyttä leffavuotta ja sen huippuhetkiä. Luulin, että viime vuosi oli leffavuotena vaisu, mutta taisin valittaa liian aikaisin: 2012 vaikuttaa ainakin tähän mennessä poikkeuksellisen tylsältä. Olenko vain kyltynyt ja kyynistynyt? Joka toinen leffa tuntuu olevan 90 prosenttisesti tietokoneella räpellettyä tusinatoimintaa. Missä omaperäisyys?

Muutama ihan mielenkiintoiselta vaikuttava draama olisi tulossa, mutta vasta ihan vuoden lopussa tai ensi vuoden alussa. Viime vuonna tässä vaiheessa oli jo tiedossa muutamakin ulko-amerikkalainen kiinnostava teos (esim. upeat Iho jossa elän ja Nader ja Simin: Ero), mutta nyt nekin tuntuvat suorastaan loistavan poissaolollaan. Onko kaikki hyvä pakattu loppuvuoteen vai mistä kiikastaa?

Joka tapauksessa, kaipaisin jälleen lukijoiden apua. Mitä leffoja tänä vuonna kannattaa oikeasti katsoa? Valtavirran Hollywood-pläjäykset ovat tiedossa, mutta mitenkäs pienemmän budjetin leffat tai esimerkiksi aasialaiset tai eurooppalaiset tuotokset? Löytyykö mistään mitään kiinnostavaa vai onko leffavuosi 2012 tuhoon tuomittu? Saa toki suositella myös niitä valtavirran pläjäyksiä, jos niistä löytyy jotain oikeasti maininnan arvoista. Toki myös ilahduttavan huonot teokset kiinnostavat, kuten aina. Ehdotuksia kehiin! Olen tämän vuoden suhteen jo niin epätoivoinen, että kaikki kelpaa!

7 kommenttia:

  1. No onhan tänä vuonna tullut montakin vallan mainiota elokuvaa. Lynne Ramsayn Poikani Kevin, Andrea Arnoldin Humiseva harju ja Jacques Audiardin Luihin ja ytimiin ovat Suomessa levityksen saaneista todella vahvoja elokuvia. Itse olen myös tykännyt Walter Sallesin Matkalla-filmatisoinnista, Scorsesen Hugosta, Tomas Alfredsonin Pappi, lukkari, talonpoika, vakoojasta ja Wes Andersonin Moonrise Kingdomista. Eiköhän nuo nyt ainakin alkuun riitä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riippuu siitä, miten elokuvan "vuosi" lasketaan. Monet laskevat oman maan ensi-iltapäivän mukaan, mikä on ihan loogista. Itse kuitenkin kunnioituksesta tekijöitä kohtaan niputan elokuvan sen maailman ensi-illan mukaan. Tällöin Poikani Kevin, Hugo (kehno elokuva!) ja Pappi... ovat vuoden 2011 teoksia.

      2012 merkitsee minusta taas yhtä aika heikkoa elokuvavuotta. Paljon huonoa (esim. Piraija 3DD), joitakin hyviä, mutta ei oikein mitään todella innostavaa. Myönteisiin kuuluvat ainakin Amour (hyvä, ei huippu), God Bless America, The Bay, Saunavieras (mielipiteet erittäin vahvasti jakaneena eikä ihme), Kovasikajuttu, Argo ja Säilöttyjä unelmia. Erittäin lupaavilta vaikuttavat Faust, Enkelten siivu, Juan of the Dead, Holy Motors, Lincoln, The Master ja Beasts of the Southern Wild. Tähän mennessä paras näkemäni elokuva tältä vuodelta on Killing Them Softly. Kyllähän elokuvien parissa sen verran paljon lahjakkaita ihmisiä aina puuhailee, että joka vuodelle jotain katsomisen arvoista riittää. Mutta joskus jopa Suomessakin on löytynyt todellinen helmi melkein vuoden jokaiselle päivälle. Niistä ajoista on jääty aika kauas.

      Poista
    2. Mainitsemistasi leffoista Amourin näkemistä odottelen kyllä kovasti, lupaavalta vaikuttaa. Kiitos muista hyvistä vinkeistä, taas löytyi muutama uusi lisäys listaan.

      Itsekin tosiaan lasken sen tuon elokuvavuoden sen mukaan minä vuonna leffan virallinen ensi-ilta on ollut. Tuo alempi kommenttini oli siis tosiaan Laurille tarkoitettu, unohdan aina painaa tätä "vastaa"-namiskaa Bloggerissa, kun tuossa alla on jo valmis kommenttilaatikko odottamassa.

      Poista
  2. Kiitokset vinkeistä. Kolmea lukuunottamatta kaikki ehdottomasi elokuvat ovat tosin virallisesti viime vuoden julkaisuja, joten ne eivät tähän omaan listaukseeni kelpaa, vaikka olisivatkin leffateattereihin tulleet täällä vasta tämän vuoden puolella. Moonrise Kingdom on jo katsomislistalla, lisätään sinne vielä Matkalla ja Luihin ja ytimiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Okei, lisätäänpä niiden tilalle sitten Beasts of The Southern Wild, Berberian Sound Studio ja jostain syystä edellisestä viestistä pois jäänyt Säilöttyjä unelmia. Antonin mainitsemista voin yhtyä myös Kovasikajuttuun ja Holy Motorsiin, jonka näin R&A:ssa ja kolahti kovaa. Burtonin Frankenweeniekin oli oikein mainio ja siten suositeltava.

      Poista
  3. Ite miettiny samaa, toisaalta vielä näkemättä esim. Holy Motors ja Luihin & ytimiin.

    Amour on tottakai todella vahva ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Sen lisäksi vuoden koviskolmikko muodostuu tällä hetkellä Kovasikajutusta ja Dark Knight Risesista.

    Itsestäänselvyyksien päälle jos koittaisi jonkun oikeankin vinkin antaa, niin itse tykkäsin Julian Pölslerin Die Wandista.

    VastaaPoista
  4. PS. Dredd 3D oli myös vuoden positiivisia yllättäjiä.

    VastaaPoista