torstai 29. marraskuuta 2012

México luchar de nuevo

Santo-projektissa katsastetaan nyt, olivatko viime kerran timanttiset leffat vain sattumaa vai onko projektin kokonaislaatu todella noussut kohisten.


43. Santo and Blue Demon vs Doctor Frankenstein (Santo y Blue Demon contra el doctor Frankenstein, 1974)


Edellinen Santo-postaus saattoi olla (lähes) täyttä rautaa, mutta jo tämän leffan nimen näkeminen aiheutti pienen surunpuuskan. Ehkäpä Blue Demon voisi kuitenkin piristää varsin tavanomaiselta kuulostavaa konseptia?

Tohtori Frankenstein kaappaa nuori naisia ja tekee heille kokeellisia aivojensiirtoja. Koenaiset kuitenkin useimmiten kuolevat leikkauspöydälle. Frankensteinin kokeilla on motiivikin (mitä ihmettä!!): hänen oma vaimonsa sairastui 80 vuotta sitten aivosyöpään ja tohtori on pitänyt häntä jäädytettynä siitä saakka, etsien sopivia aivoja siirrettäväksi hänen kehoonsa. Frankenstein itse on antanut seerumilla itselleen ikuisen nuoruuden, kuten myös apureilleen. Frankensteinilla on myös sivuprojekti: Golem-niminen tummaihoinen jättiläismies, jolle hän aikoo siirtää Santon aivot. Väkivahva Golem saisi näin Santon painiskillsit ja voisi hakata kaikki. Frankensteinista tulisi maailman valtias. Ihailtavan yksinkertaista!




Santo sotkeutuu Frankensteinin puuhiin, kun tohtori kidnappaa hänen hyvän ystävänsä ja opettajansa tyttären Alician. Yhdessä Blue Demonin kanssa Santo lähtee etsimään ystäväänsä, mutta asettaa itsensä samalla vaaraan. Tohtori muuttaa leikkauspöydälle kuolleet naikkoset zombieiksi, jotka lähtevät riistämään henkeä viattomilta kaduntallaajilta. Typerä veto sinänsä, koska zombienaiset tuntuvat tappavan vain oman perheensä jäseniä ja toimivat lähinnä vinkkinä siitä, että jotain vielä kamalampaa on tapahtumassa jossain muualla. Jos tohtori haluaisi puuhailla rauhassa, kannattaisi varmaan hävittää ruumiit kaikessa hiljaisuudessa.

Blue Demonin osaksi lankeaa jälleen pelkän statistin rooli. Naisten kanssakaan ei käy samanlainen flaksi kuin hopeanaamaisella kollegalla. Yhdesti Demonista on oikeasti hyötyä, kun hän pelastaa Santon Frankensteinin leikkauspöydältä, mutta noin muuten sinimaskisen painijan rooli käsittää pelkkää patsastelua ja pari muka hauskaa repliikkiä silloin tällöin. Katsokaa nyt miten surulliselta Blue Demon näyttää tuossa julisteessakin! Ikuinen köykäisen sidekickin rooli ei taida oikein maistua.




Taas muuten painitaan areenalla, jossa ei ole lainkaan yleisöä. Oliko niitä yleisöareenoita niin vaikea kuvata? Välillä kuitenkin kuvataan joukkoa ihmisiä, jotka ovat muka yleisönä painimatsille. Hämärää.

Vaikka juoni on jälleen perus-Santoilua, yksi asia tekee näistä paha tohtori/professori-tarinoista hauskoja. Ne kaikki miljoonat vilkkuvat valot, joilla ei ole mitään tarkoitusta. Jokaisen tohtorin labrat ovat täynnä valotauluja, joissa vilkkuu pieniä lamppuja. Mitään nappejakaan ei aina ole, pelkkiä valoja! Joskus niistä kuuluu myös mystisiä blimblom-ääniä. Nerokasta lavastusta! Miksi käyttää hirveästi rahaa monimutkaisiin pömpeleihin, kun muutama vilkkuva lamppu riittää?

Santo and Blue Demon vs. Doctor Frankenstein (Santo y Blue Demon contra el doctor Frankenstein, 1974)
Ohjaus: Miguel M. Delago
95 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 4.3/10


44. Santo in Anonymous Death Threat (Santo en Anonimo mortal, 1975)
Hyvät naiset ja herrat, tässä on oma nimisuosikkini kaikista Santo-leffoista. Hakkaa jopa Suicide Missionin. Santo nimettömässä tappouhkauksessa! Tätä on pakko rakastaa. Odotukset pamahtavat jälleen taivaisiin, vaikka nimethän eivät tunnetusti kerro mitään elokuvan mahdollisesta todellisesta laadusta.

Kaikki alkaa, kun korukauppias surmataan liikkeen sulkemisaikaan. Miehellä ei pitänyt olla vihollisia, eikä murha ole varkauskaan - tappajat jättivät kaikki liikkeessä ennalleen. Mysteeri alkaa selvitä, kun toinenkin mies kuolee. Hänet törkätään alas kerrostalon katolta. Paljastuu, että molemmille miehillä on lähetetty identtiset tappouhkaukset: "Sinun on aika kuolla. Olet itse tuominnut itsesi." Molemmissa viesteissä on annettu surmille eri päivämäärät. Pian löytyy lisää tappouhkauksen saaneita ja yksitellen, määrättynä päivänä, päät putoilevat.

Santo lähtee selvittämään tapausta yhdessä yksityisetsiväpariskunnan Pablon ja Yvetten sekä poliisin kanssa. Tappouhkausmysteeri saa uuden twistin, kun paljastuu, että kaikki uhkauksen saaneet ovat olleet toisessa maailmansodassa todistajina erästä natsirikollista vastaan. Kyseessä on kosto - uusnatsit ovat saapuneet Meksikoon!




Vaikka odotukset olivat varovaisen korkealla, Death Threat ei ollut mikään pettymys (!!!). Huonotkin natsi-Santot ovat useimmiten jollain tavalla hauskoja. Huvittavaa on vähintäänkin se, että salassa kokoontuvien natsien kokouspaikan seinät on koristeltu kauttaaltaan valtavilla natsimerkki-lipuilla. "Tämä on hyvin salaista. Kukaan ei saa tietää, että täällä kokoontuu natseja. Koristellaan nyt kuitenkin varmuuden vuoksi seinät ja lattiat kauttaaltaan natsimerkeillä." Vähän niin kuin se salainen asiakirja edellisessä natsi-Santossa. Juuri sen kanteenhan se natsimerkki kannattaa laittaa. Ja miksi niitä natsi-käsinauhojakaan tarvitsee pitää? Eivätkö natsit muuten tiedä olevansa natseja?

Tässä leffassa on myöskin ihan järkevä naissidekick, eikä sellainen bimbo kuin yleensä. Yvette on ihan pätevä apuri murhajuttujen tutkinnassa. Santo-projektin edetessä naiset tuntuvat olevan yhä useammin muutakin kuin ruudunkoristeita. Tarina saa kuitenkin pientä kissatappelu-twistiä, kun Yvette kohtaa natsirikollisen tyttären.




Etelä-Amerikalla ei ollut osaa tai arpaa itse natsisodassa, mutta moni pakoon päässyt ex-natsi piiloutui Etelä-Amerikan maihin valheellisen identiteetin turvin, uuden elämän toivossa. Tätä skenaariota kuvaavia elokuvia on tehty Amerikassakin, ensimmäisenä mieleen tulee Maratoonari (The Marathon Man, 1976), jossa Sir Laurence Olivier esittää Etelä-Amerikkaan paennutta, jalokiviin mieltynyttä natsirikollista. Natsimeininkiä on nähty Santoissa pariin otteeseen ennenkin ja eteläamerikkalainen tatsi asiaan on ihan jännä. Heiltä puuttuu tässä historian synkässä luvussa se syyllisyyden ja hienovaraisuuden tunne, mikä eurooppalaisilla on hyvinkin syvälle juurtunut. Helposti tämän batchin paras Santo!

Santo in Anonymous Death Threat (Santo en Anonimo mortal, 1975)
Ohjaus: Aldo Monti
90 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 5.8/10


45. The Mystery of the Black Pearl (El misterio de la perla negra, 1976)


Ei tarvitse olla rakettitieteilijä huomatakseen, että tätä elokuvaa tuskin on oikeasti tehty vuonna 1976. Tämä taitaa olla taas niitä elokuvia, jotka ovat IMDb:n listauksessa ajautuneet väärälle paikalle. Julisteessa mainostetaan näköjään värejäkin, mutta ei niitä tästä versiosta ainakaan löytynyt.

Koska leffa lienee oikeasti tehty joskus edelliseen vuosikymmenen puolella, se tarjoaa hyvän ikkunan siihen, millaisia Santo-leffat aiemmin olivat. Tätä katsoessa alkoi kieltämättä tuntua turhalta valittaa "nyky-Santoista"...

Santon tehtävä on napata helmivarkaita Meksikon rannikolla. Liigan ydin, kaksi hemaisevaa naista ja yksi mies, punovat juoniaan sankarimme pään menoksi. Toinen naisista, hemaiseva klubitanssija Wu Li päättääkin siirtyä Santon leiriin ja auttaa tätä pakenemaan muiden asettamista ansoista.

Jep. Juoni oli oikeastaan siinä. Paria hassun hauskaa kohtausta lukuunottamatta leffa on puuduttavan tylsä. Uudempiin Santoihin verrattuna nämä vanhemmat tekeleet alkavat vaikuttaa epäelokuvamaisilta räpellyksiltä. Tässäkään leffassa ei ole juonta juuri nimeksikään, eikä edes siitä minimaalisesta juonen määrästä meinaa saada millään otetta. Ensimmäiset puoli tuntia vain rapsuttelin päätäni ja mietin kuka nyt oli kuka ja mitä tuo tyyppi tekee tuolla yms. Mitään logiikkaa tästä leffasta lienee turha etsiä muutenkaan.




No, entäs ne hauskat kohtaukset sitten? Oma suosikkikohtaukseni on surkein/paras kuolinkohtaus ikinä. Santo jahtaa pahista huvipuistoon, jossa tämä juoksee päin n. 30km/h kulkevaa avaruusaluslaitetta ja kuolee siihen paikkaan. Mitä ihmettä? Lisäksi laite on käynnissä, mutta ketään ei ole kyydissä. Tämä huvipuisto ei taida olla mikään jättimenestys. Muutenkin ihmiset kuolevat ja pyörtyilevät uskomattoman helposti. Yksi pahis lyö paetessaan vartijaansa nyrkillä olkapäähän ja tältä lähtee taju samantien.

Yksi omia suosikkejani on myös "vankila, josta kukaan ei ole koskaan paennut." Miksei? Vankila on ihan perusbetonimurju, jossa vankia pidättelee vain pari puuovea. Ovatko vartijat maailman huippuluokkaa vai miten helvetissä tuolta ei muka pääse omin avuin ulos?

Muista epäloogisuuksista hauskimpia ovat perinteiset yön ja päivän vaihtelut. Rannalla on juhlat, näyttäisi siltä että on päivä tai korkeintaan alkuilta. Sadan metrin päässä, kauempana väkijoukosta, on kuitenkin täysi, sysimusta yö. Sama toistuu muutamassa muussakin kohtauksessa. Välillä kuvan tummuus/kirkkaus vaihtelee kesken kohtauksen rajustikin. Liekö tekijöillä ollut jotain teknisiä vaikeuksia vai olisiko yhden ajankohdan valitseminen ollut liian työlästä.




Leffan loppukohtaus on myös maininnan arvoinen. Tiedän ja toivon, että tuskin tulette tätä leffaa koskaan katsomaan, joten spoilaaminen lienee luvallista. Santo saa tietää, että Wu Li on pettänyt häntä koko ajan. Oikeasti naikkonen on liittoutunut sen toisen naisen kanssa ja he ovat huijanneet myös liigaan kuulunutta miestä. Naisten tavoite on saada helmet itselleen ja lähteä viettämään makeaa elämää Eurooppaan. Santo kuitenkin ilmestyy paikalle. Sen sijaan, että hopeamaskinen sankarimme nakkaisi naikkoset niska-persotteella tyrmään, hän vie heidät risteilylomalle. Kyllä, luit oikein. Santo käy makoilemaan naisten keskelle aurinkotuoliin. "He ovat lomansa ansainneet, sillä he menevät tämän reissun jälkeen linnaan pitkäksi aikaa", Santo selittää poliisikavereilleen. Reilu tyyppi!

The Mystery of the Black Pearl (En misterio de la perla negra, 1976)
Ohjaus: Fernando Orozco
90 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 3.4/10

2 kommenttia:

  1. No et varmasti spoilannut mitään. Maratoonari muuten ilmestyi -76. Tsekkaa myös Brasilian pojat (1978). Kiitos jälleen kerran erinomaisen viihdyttävästä santoilusta.

    VastaaPoista
  2. Kiitti korjauksesta, vetäisin vuosiluvun ulkomuistista ja unohdin tarkistaa. :D Brasilian pojat on ollut katsomislistalla jo pitemmän aikaa.

    VastaaPoista