maanantai 20. tammikuuta 2014

Kirjakatsaus vuoteen 2013

Luin viime vuonna paljon, enemmän kuin koskaan ennen. Mukaan mahtui myös kirjoja, joiden pohjalta on tehty elokuvia sekä tietysti muutama ihan itse elokuvista kertova tietokirjakin. Tässäpä hieman mietteitä niistä.

Kiinnostaisi muuten myös tietää, mitkä elokuvakirjat muiden mielestä ovat lukemisen arvoisia. Jos siis on ehdotuksia oivallisista tietokirjoista, elämäkerroista tai ihan vain leffaksi muutetusta fiktiosta, antaa tulla vain.


Elokuvista kertovat kirjat

Alanen, Antti: Elokuva ja psyyke - Verhon takana
Psykologisia näkökulmia klassikkoelokuviin. Lyhyestä pituudesta huolimatta ei mitään kepeää luettavaa, vaan vie suosikkileffasi sellaisiin sfääreihin että oksat pois. Joku psykologian opiskelija saisi tästä varmaan enemmän irti kuin elokuvafani, jota ei kiinnosta analysoida jokaista silmänräpäystä kuoliaaksi. **/5

Bergman, Ingmar: Laterna Magica
Bergmanin muistelmateos oli yllätys, mutta vähän myös pettymys. Aluksi hyvin alkanut kirja muuttui loppua kohden sekavaksi ja sinne tänne säntäileväksi. Ei kerro elokuvista lainkaan, mutta ei myöskään juurikaan Bergmanin avioliitoista tai lapsista. Parhaimmillaan mielessä rullaa Bergmanin elokuvista tutut maisemat, huonoimmillaan haukotuttaa ja ihmetyttää. ***½/5

Harrison, Rex: A Damned Serious Business
Useimmat (myös minä) tuntevat Harrisonin parhaiten My Fair Ladyn Henry Higginsinä. Mies on kuitenkin tehnyt pitkän uran niin teatterissa kuin leffoissakin ja siitä oli parhaimmillaan oikein mielenkiintoista lukea. Teksti on välillä kuivakkaa, mutta sen parhaat kohdat kompensoivat suvantoja. ****/5

Uusitalo, Kari: Siiri ja Kaarlo - Näyttelijäparin tarina
Alun perin suunnitelmissa oli tehdä postaus tästä kirjasta ja katsastaa samalla pari Suomi-leffaklassikkoa, pääosassaan Siiri Angerkoski. No, eihän siitä mitään tullut, koska kirja on ihan tolkuttoman huono eikä siitä ole juuri mitään sanottavaa. Jos Siiri ja Kaarlo kiinnostavat pelkkinä listauksina kumpaisenkin roolisuorituksista (sekä kriitikoiden aikalaiskommentteina) niin mikäs siinä, mutta olisin lukenut mieluummin itse ihmisistä. */5


Kirjat, joista on tehty elokuva jonka olen nähnyt

Carroll, Lewis: Liisa Ihmemaassa (Alice in Wonderland)
Liisa Ihmemaassa on lastenkirjallisuuden klassikko ja siitä olen saanut inspiraation tämän blogin headeriinkin aikoinaan. Luin Lewis Carrollin alkuperäisteoksen ensikerran joskus aikoja sitten, joten oli jo aikakin ottaa kirja uusintakierrokselle. Kirja on edelleen hyvä, mutta ei ihan loistava. Tunnetuimman leffasovituksen on tehnyt Disney samannimisessä klassikkopiirretyssään. ****/5

Dumas, Alexander: Kolme muskettisoturia (Les Trois Mousquetaires)
Tämä klassikko on puolestaan odottanut lukijaa hyllyssäni jo yli kymmenen vuotta. Tartuin opukseen ensikerran niihin aikoihin kun ostin sen, mutta yli 900 sivuinen eepos oli liian raskassoutuinen teini-ikäiselle. Itse tarina on aina ollut elämässäni läsnä niin lapsille suunnattuina äänikirjoina kuin TV-animaatioinakin. Lapsena halusin leikeissä olla aina D'Artagnan. Kirjasta olisi saanut kätevästä vähän lyhyemmänkin, mutta parhaina hetkinään lukeminen palkitsee. Yksi tunnetuimpia leffaversioita on Kiefer Sutherlandin ja Charlie Sheenin tähdittämä ysäriversio. Se ei ole häävi. ****/5

Huovinen, Veikko: Koirankynnen leikkaaja
Olen aina pitänyt kirjan leffaversiosta, joten tartuin viimein siihen alkuperäiseenkin. Huovisen tuotanto ei ole suuremmin tuttua muuten kuin nimiltä. Koirankynnen leikkaaja jäi kuitenkin pieneksi pettymykseksi. Vaikka kirja onkin lyhykäinen, toivoin siinä olevan enemmän sisältöä. Tässä skabassa leffa vie voiton. Enkä yhtään ihmettele, että kirjan loppu on leffaa varten muutettu. Ei ollut hyvä se. ***/5

Jackson, Shirley: The Haunting of Hill House
Jacksonin kirjan pohjalta tehdyistä leffaversioista onkin jo juttua ennestään. Niin juustoinen kuin se onkin, The Haunting - Paholaistalo oli joskus muinoin yksi suosikkielokuviani. Pidän mystisistä kauhutarinoista, jotka pelaavat vähemmän pelottelulla ja jump scareilla ja enemmän mielenkiintoisella tarinalla ja tunnelmalla. Kirjassa tämä taito on hiottu liki täydellisyyteen asti. Edes vanhempi leffaversio ei pärjää alkuperäisteokselle. Kirja vie 6-0. ****/5

King, Stephen: Pedon sydän (Hearts in Atlantis) ja Tulisilmä (Firestarter)
Tulisilmä päätyi blogiin asti liki vuosi sitten. Kirja oli ok osastoa, leffa uskomatonta, ylipitkää juustotauhkaa. Huonointa kirjassa oli sen surkea suomennos. Kuka suomentaa bändien nimiä? Ihan oikeasti. ***/5. Pedon sydän kääntää Tulisilmän arvion päälaelleen. Leffa on ok, kirja ylipitkä ja suurimmaksi osaksi aika tylsä. Ei ihme, että leffaversioon valittiin vain kirjan ensimmäinen osa. **/5

Kipling, Rudyard: Viidakkokirja (The Jungle Book)
Viidakkokirjan leffaversiot ovat poikkeuksetta kaunistelevia ja naiiveja verrattuna kirjan välillä raadolliseenkin meininkiin. Tunnetuin lienee jälleen Disneyn klassikkoanimaatio, mutta live action versiotakin on tehty ihan kiitettävästi. Yhdestä niistä onkin jo ollut juttua. Viidakkokirja on todellisuudessa kokoelma erilaisia tarinoita, joiden laatu vaihtelee melkoisesti. Suurin osa on hyviä tai jopa todella hyviä, mutta pari taas melko tylsiä ja mitäänsanomattomia. Mowgli-tarinat ovat sitä parasta osastoa, samoin Rikki-Tikki-Tavi. ****/5

Maas, Peter: Serpico - Kadun tiikeri (Serpico)
Tositapahtumiin perustuva Serpico muuntui elokuvaksi Sidney Lumetin käsissä, pääosassaan Al Pacino vuonna 1976. Leffa hakkaa ympäriinsä poukkoilevan kirjan täysin. Suomennos on jälleen ihan omaa luokkaansa, kun New Yorkin poliisi käskee miestä "jäätymään siihen paikkaan". Huono kirja ei ole, mutta melko keskinkertainen kyllä, eikä jätä tapahtumista kovinkaan konkreettista kuvaa. ***/5

Malory, Thomas: Pyöreän pöydän ritarit (La Morte d'Arthur)
Luin alkuperäisteoksesta lyhennetyn suomenkielisen laitoksen, mikä oli selkeästi virhe. Alkuperäiseepos oli kutistunut muotoon "Sitten hän meni paikkaan x ja tappoi lohikäärmeen. Sitten hän söi eväänsä ja jatkoi matkaa". Tarina on jälleen sellainen, että rakkaat lapsuusmuistot tulevat väkisin mieleen. Elokuvaversiota on tehty vaikka millä mitalla, samoin kuin alkuperäistarinaan vain löyhästi perustuvia spin-offeja. **/5

Mannix, Daniel P.: Kettu ja koira (The Fox and the Hound)
Jälleen Disney-klassikkoa kirjamuodossa. Daniel P. Mannixin alkuperäinen Topi ja Tessu -esikuva on kovin erilainen kuin Disneyn sokeroitu versio. Itse asiassa se ei edes oikein istu lastenkirja-kategoriaan. Eläinten kuvaus on hyvin realistista ja ihmisen ja luonnon välinen suhde raadollinen. Oulun kirjastosta kirja löytyi ainoastaan varastosta eli se piti käydä erikseen tiskiltä pyytämässä. Harmi, sillä tämä kannattaisi ehdottomasti lukea. Sitä on vaikea ajatella samana tarinana kuin Topia ja Tessua ja ihan hyvä niin. Pidän leffastakin, mutta kirja on kyllä ihan instant suosikki -kamaa. *****/5

Swarup, Vikas: Slummien miljonääri (Q&A)
Toinen rankan elokuvamuodonmuutoksen läpi käynyt teos on intialaisen Vikas Swarupin Slummien miljonääri. Kirja on ihan ok-osastoa, vaikka kirjoitustyyli ei purrut. Liekö suomennoksellakin osansa asiassa. Kirja ja elokuva poikkeavat toisistaan huomattavasti, itse pidin leffasta enemmän, vaikka kirjassakin on hetkensä. ***/5

Wilde, Oscar: Dorian Grayn muotokuva (The Picture of Dorian Gray)
Kaksi hyvin erilaista Dorian Gray -filmatisointia tulikin tsekattua tässä syksyllä. Tunnetumpi mustavalkoversio on oikein hyvä, mutta ei silti vedä vertoja alkuperäisteoksen tunnelmalle ja kerronnalle. Lisäksi olin itse saanut Dorian Grayn hahmosta hyvin erilaisen kuvan kirjaa lukiessani ja leffa meni sen kanssa pahasti ristiin. Pikkujuttuja, mutta sellainen alkaa helposti häiritä. ****/5


Koomikoiden hauskoja ja "hauskoja" kirjoja

DeGeneres, Ellen: The Funny Thing Is...
Olen aina pitänyt Ellen DeGeneresistä, mutta The Funny Things Is... ei vain toimi. Yhtään. Kappaleiden taso vaihtelee hurjasti ja vain pari saa aikaan pientä hihittelyä. Eniten läpyskässä maistuu vain rahastus. **/5

Franken, Al: Lies and the Lying Liars Who Tell Them
Poliitikko ja koomikko Al Franken ottaa humoristisesti kantaa USA:n konservatiivien politiikkaan. Kirja on tasoltaan vaihteleva ja väljähtää vähän loppua kohden (liekö syynä ylipituus), mutta tarjoaa myös hyviä pointteja ja hauskojakin juttuja. ***/5

Gaffigan, Jim: Dad is Fat
Standup-koomikko Jim Gaffigan teki uuden aluevaltauksen kirjoittamalla kirjan isänä olemisesta ja perhe-elämästä, pilke silmäkulmassa tietysti. Olisin toivonut kirjan olevan hauskempi, etenkin kun osa materiaalista on jo ennestään tuttua Gaffiganin show'sta. Äänikirjaversio toimi hämmentävän huonosti, vaikka toisin luulisi kun kyse on kuitenkin verbaalisesta humoristista. Jos tykkää Gaffiganin tyylistä, kirjasta irtoaa kuitenkin muutamat hyvät irtonaurut. ***/5

Stewart, Jon & The Daily Show: Earth the Book
The Daily Show with Jon Stewart on päivittäinen rutiini. Edellisillan jaksot ilmestyvät nettiin seuraavana päivänä Suomen aikaa ja myös show'lla on myös kattava klippivarasto, jossa lienee kaikki Daily Show't vuodesta 1999. Oma historia ohjelman kanssa alkoi joskus 2000-luvun alkuvuosina, kun sarjaa esitettiin jollain satelliittikanavalla (Canal+ jotain). Earth the Book on tyypillistä Daily Show-huumoria ja hauskasti oppikirjamuotoon taitettu. Valtava kirja, jossa riittää ihmeteltävää pitkäksi aikaa. ****/5


Mitäs muuta? Luin myös aika läjän kirjoja, joista on tehty elokuva, mutta leffaversio on jäänyt näkemättä. Osa herätti halun katsoa leffan, osa ei. H.P. Lovecraftin kirjoituksista on filmattu useampikin leffa, mutta yhtäkään en ole nähnyt. Osaakohan joku kertoa onko niistä mikään edes katsomisen arvoinen? Itse tarinat ovat todella hyviä, mutta suomennokset aika karseaa luettavaa. Lukusessa oli viime vuonna Temppeli, Nimetön kaupunki ja muita kertomuksia, Jalavan punakantinen julkaisu.

Kenneth Lipperin Pormestari oli elokuvakäsikirjoituksen pohjalta tehty tusinakirja, jonka luki ihan mielellään viihteenä. Ei juuri herättänyt haluja katsoa leffaa, varsinkin kun kirja lienee käytännössä täysin sama asia tekstimuodossa. Kurt Vonnegutin Breakfast of Championsin pohjalta on tehty ysärillä (kuulemma) tolkuttoman huono Autokauppias Jumalan armosta -leffa, jota en ole nähnyt, mutta mieli tekisi. Myös Natsuo Kirinon mainio Out on saanut leffaversion, jonka haluaisin tsekata, vaikka se tuskin pystyy samaan tunnelmanluontiin kuin kirja. Marjane Satrapin Persepolis on edelleen leffaversiona katsomislistalla.

1 kommentti:

  1. Mitä noihin Lovecraftin teksteistä väsättyihin elokuviin tulee, niin itse olen ainakin seuraavista pitänyt enemmänkin:

    Re-Animator

    Sujuva yhdistelmä hurmetta ja huumoria. Kauhupuoli nyt vesittyy siinä pelleilyssä kohtalaisesti, mutta enpä itse kyseiseltä elokuvalta ikinä mitään vakavampaa säikyttelyä odottanutkaan. Hienoja luomuksia kuvissa vilahtelee ja paikoin meno yltyy varsin vimmaiseksikin. Jeffrey Combs on vinksahtaneen tohtorin osassaan erinomainen. Jatko-osat eivät enää aivan samaan yllä, mutta ovathan nekin kelvollista katseltavaa. Kolmannessa huumori menee mielestäni hieman aiempiakin tummempaan ja ilkeämpään suuntaan.

    Dagon

    Useamman kerran tämänkin katsellut. Kyllähän tässäkin enemmän huumorin kuin vakavan kauhun puolella seikkaillaan. Yleinen halpuus paistaa paikoitellen melko selvästi läpi, mutta eipä se enempiä haittaa. Mielestäni Ezra Goddenin hahmon epäonniset ja vähän surkuhupaisatkin seikkailut painajaiskylässä ovat hykerryttäviä. Joitakin kyseinen tyyppi saattaa rasittaa, mutta itse ennemmin harmittelen, ettei Goddenin elokuvaura oikein ole päässyt liikkeelle. Stuart Gordon ja Godden palasivat Lovecraftin pariin muutamaa vuotta myöhemmin Masters of Horror -sarjan puitteissa jaksossa Dreams in the Witch-House, mikä on myös ihan menettelevää katseltavaa, muttei suurempien kehujen arvoinen.

    From Beyond

    Tämä iski enemmän nuorempana, ja edellisestä katselusta onkin jo joitakin vuosia. Tässäkin Stuart Gordon ja Jeffrey Combs vastaavat hyvästä ja pikkuisen mielipuoliseksikin yltyvästä menosta kun toisen ulottuvuuden örkit ja muut menijät alkavat käydä kimppuun.

    The Resurrected

    Dan O'Bannonin toinen ja samalla viimeiseksi jäänyt ohjaus on kyllä epätasainen noin laadullisesti. Kuitenkin ne Wardin kajahtaneet kokeilut yltyvät paikoin sen verran, ettei oikein voi olla pitämättä. Tehosteet jättävät osittain vähän toivottavaa.

    Seuraavat taas ovat enemmän siellä menettelevien ja keskinkertaisten osastossa:

    Castle Freak

    Mielestäni ehdottomasti heikoin noista katsomistani Gordonin ja Combsin yrityksistä Lovecraftin parissa. Tyyppien muihin mainittuihin teoksiin verrattuna väsähtänyttä ja väkinäistä on. Tehostepuolella pari kivaa juttua, mutta eipä niistä ole kokonaisuutta pelastamaan. Kaksi kertaa tämän katsellut, eikä muistaakseni maltillinen olustelukaan tunnelmia nostatellut, joten tuskinpa on tarvetta kokeilla enää kolmatta kertaa.

    The Dunwich Horror

    Vähän vanhempaa osastoa näiden filmatisointien suhteen. Satunnaisesta yrityksestä huolimatta lähinnä tylsää menoa. Mitään noiden Gordonin elokuvien hurmejuhlaa on ihan turha odotella. Eipä tästä muistikuvien perusteella juuri minkäänlaista hupiakaan irronnut.

    Die, Monster, Die!

    Myös tuota vanhempaa osastoa. Tässä yritetään panostaa enemmän tunnelmaan ja jännitykseen. Mielestäni vähän keskinkertaisella menestyksellä. Efektitykitystä ei tässäkään tapauksessa kannata odotella. Muistaakseni melko pitkästyttävää menoa monin paikoin.

    Sitten on muutama sellainen, joiden suhteen muistot ovat päässeet jo haalistumaan, mutta eivät kuitenkaan ole innostaneet edes yrittämään uusintaa. Tällaisia ovat vaikkapa The Unnamable ja The Unnamable II. Tällä hetkellä IMDB:n varhaisimpana Lovecraft-filmatisointina oleva The Haunted Palace kyllä saattaisi sen uusinnankin ansaita. Kuitenkin Roger Cormanin tuotoksia ja lisäksi pääosassa on suuresti pitämäni Vincent Price. Harmi, ettei tuosta(kaan) juuri mitään muista.


    Varmaan muitakin tullut nähtyä, mutta nuo nyt pikaisella selailulla ainakin. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on ilmestynyt hirvittävä määrä Lovecraftin teksteihin jossakin määrin pohjaavia elokuvia, mutta niiden suhteen olen valitettavasti käytännössä täysin pihalla. Enemmän tullut panostettua niihin vanhempiin. Mitä olen muiden kommentteja mielenkiinnosta lueskellut uudempien suhteen, niin aika paljon sitä itseään saa kahlata läpi muutaman (puoli)helmen takia, jos urakoimaan alkaa...

    VastaaPoista