Kovaa peliä Havaijilla
(Hard Ticket to Hawaii, 1987)
En oikeasti edes tiedä mistä aloittaa tämän leffan kanssa. Leffaa on mennyt noin puoli minuuttia kun päästään jo tositoimiin eikä tylsää hetkeä enää tule.
No huh huh. Mossin uimahousut varmaan lakkaisivat olemasta jos olisivat enää yhtään piukemmat.
Donna (Dona Spier) ja Taryn (Hope Marie Carlton) ylläpitävät lentävää cargo-firmaa Havaijilla. Kaksikko joutuu hankaluuksiin kuljettaessaan käärmettä eläintarhaan. Välilaskun aikana he törmäävät kahteen rikolliseen, jotka ovat tulleet hakemaan saarelle pienoishelikopterilla lennätettyjä timantteja. Naiset löytävät timantit ennen miehiä. Onneksi daisariduolla on nunchakut ja heittotähdet mukana, muuten olisi varmaan tullut pahaa jälkeä! Naiset saavat tietysti timanttipahikset kannoilleen. Onneksi apuun rientää erikoisagentti Rowdy Abilene (Ronn Moss) kung-fu -kavereineen.
Ai niin, ja käärme tietysti karkaa. Ja se ei olekaan mikään tavallinen luikertelija vaan kreisi sekopää-käärme, joka on infected with deadly toxins from cancer-infested rats. Tuo on oikea lainaus tästä leffasta. Mikään hymiö ei kykene kuvaamaan kasvoillani ollutta ilmettä tuon kuullessani.
Juoni oli aikalailla tuossa, tai ainakin kaikki mitä siitä tarvitsee tietää. Leffa on niin täyttä tykitystä, että juoni unohtuu välillä täysin. Jopa hahmot itse unohtavat mitä olivat tekemässä. Donna ja Rowdy unohtuvat muhinoimaan naisten asuntoon, vaikka paras kaveri on kidnapattu. Kyllä se nyt siellä hengissä säilyy, ei hätää! Kaikki tekosyyt näyttää tissit käytetään. Sattuipa sopivasti, että Donnan ja Tarynin mielestä paras paikka mietiskelyyn ja timanttisaaliin tutkimiseen on poreamme! Ymmärrän myös, että on ihan täysin olennaista ja perusteltua näyttää, kun nainen vaihtaa vaatteet.
Mitä sitten tarjotaan juonen tilalla? No, leffa kuuluu ohjaaja-käsikirjoittaja Andy Sidarisin kahdentoista elokuvan Triple B -sarjaan eli luoteja (bullets), pommeja (bombs) ja pimuja (babes). Kaikkea tätä todella on tarjolla, ja jatkuvasti onkin. Leffa oli äärimmäisen piristävä pläjäys kaikkea sitä, mistä pidän näissä B-luokan sekoiluissa ja vielä omaperäisesti toteutettuna. Enpä ole koskaan aiemmin nähnyt pumpattavaa barbaraa bazookan uhrina tai murhaa frisbeellä toteutettuna. Huumorikin on niin huonoa että se on hyvää. Dialogissa on niin monta hämmentävää hetkeä, että laskuissa menee sekaisin. If brains were birdshit, you'd have a clean cage. Eeppinen solvaus!
Ei sillä etteivät itse tapahtumat olisi vähintäänkin hämmentäviä. Rannalla pahisten linnaketta vahtiva sarjatuliasemies huvittelee päivittäin heittelemällä frisbeetä rannalla kirmailevan naisen kanssa. Miten hitossa tämä juttu alkoi? Jos rannalla seisoo mies valtava ase kainalossa ja pyytää sinua heittämään kanssaan frisbeetä, menisitkö? Tai pyytäisitkö itse asemiestä heittelykaveriksi? Vaikka olisit miten yksinäinen? Eri juttu tietysti jos mies pakottaa leikkiin aseella uhaten. Se olisi kyllä vähintäänkin yhtä omituista kuin edellä mainitut scenariot. "Heittelet mun kanssa nyt tätä frisbeetä tai ammun sut!"
Just when you thought it was safe to take a pee.
Sidaris uskaltaa vetää mutkat suoriksi ja leffan täysin överiksi, mikä on hienoa. Ei tässä mitään korkeakulttuuria olla tekemässä, joten jarrut pois! Siinäpä asenne, jota arvostan. Uskallan luvata, että Triple B -leffoja nähdään tässä blogissa vielä joskus tulevaisuudessakin, vaikka tämä teos olikin niin tykittelyä, että pelkään muiden osien olevan lieviä pettymyksiä. Toivottavasti olen väärässä ja bazooka/tappajafrisbee/syöpäkäärme -osaston hulinaa nähdään myös sarjan muissa leffoissa.
Leffasta löytyy muuten parhaita paloja YouTube-videokollaaseina, joten suosittelen tsekkaamaan ne, jos et koko leffaa meinaa koskaan katsoa. Tai vaikka meinaisitkin, ei siitä haittaakaan ole.
Kovaa menoa Havaijilla (Hard Ticket to Hawaii, 1987)
Ohjaus: Andy Sidaris
96 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 6.7/10
Ei herramunjee tota tekokäärme-pönttösysteemiä. En uskalla edes kysyä keinosavun merkitystä tuossa kohtauksessa..
VastaaPoista