sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

I believe I can fly

Space Jam
 (1996)


Pyydän anteeksi jo heti näin kärkeen, en todellakaan osaa selittää mikä kumma mieltymys minulla on tähän leffaan. Ehkä se johtuu siitä, että kun olin 9-vuotias tämä oli mielestäni koko universumin paras leffa. Vuokrasin Space Jamin ärrältä varmaan sata kertaa (kumma kun kukaan ei ehdottanut oman kassun ostamista), halusin pelata koripalloa ja Michael Jordanista tuli oma henkilökohtainen sankarini. Minulla oli jopa Jordan-paita! Innostuin leffasta niin paljon että kinusin vanhemmiltani koripallon ja korin, joka kiinnitettiin autotallin seinään. Siinä se lienee vieläkin.

No, siihen miksi koripallo lakkasi kiinnostamasta on hyvin yksinkertainen selitys: pituuskasvuni jumahti 159 senttiin. Lisäksi sain koulun liikuntatunneilla kerran koripallosta täysiä päähäni. Ehkä se takoi otsalohkoon jotain järkeä.

Syy miksi Space Jam tuli taas mieleeni kaikkien näiden vuosien jälkeen? Helmikuussa ilmoitettiin, että Looney Tunes-NBA-perseily saa jatkoa! Kukaan ei tiedä vielä milloin, mutta LeBron Jamesia huhutaan pääosan esittäjäksi. Oujee! Bring it on! *

Rakkaiden lapsuusmuistojen vuoksi en vieläkään oikein lämpene Space Jamin alkuperäiselle kieliversiolle. Niin kummallista kuin se onkin (ja sitä se todellakin on), suomeksi dubattu versio on minulle se ainoa oikea. Ja sen päätin nyt katsoa muistojen virkistämiseksi uudelleen.





Juoni on kaikessa yksinkertaisuudessaan seuraavanlainen. Avaruudessa sijaitseva Pöljänmäen huvipuisto kaipaa uutta vetonaulaa. Huvipuiston pahispomo lähettää minikokoiset apurinsa hakemaan Looney Tunes -hahmot piirrosmaailmasta viihdyttämään avaruuden olentoja. Piirrossankarimme eivät tietenkään antaudu helpolla. Pikkuruisten alienien ulkomuodosta Väiski ja kumppanit saavat idean: haastatetaan pirpanat korismatsiin! Jos ne voittavat, matka Pöljänmäelle alkaa, jos häviävät, Väiski, Repe ja muut tutut hahmot saavat vapautensa. Hommat vaikuttaa piffiltä, kunnes otukset päättävät huijata. He kähveltävät NBA:n huippupelaajien taidot ja valjastavat ne omaan käyttöönsä. Pirpanoista tuleekin todellisia jättiläisiä, kovia koristaitureita.

Jossain avaruuden ja piirrosmaailman välillä koripallotähti Michael Jordan säästyy taitokaappaukselta, koska on päättänyt hylätä koriksen ja siirtyä pelaamaan baseballia (wtf?). Ura pesisurheilijana ei lähde nousuun ja mies alkaa jo olla vähän maassa, kunnes hänet kidnapataan Looney Tunes -maailmaan. Nähtyään vastustajiensa pelottavan muodonmuutoksen, piirroshahmot tulivat siihen lopputulokseen, että hekin tarvitsevat vahvistusta joukkueeseensa. Jordan pistetään pelaamaan yhdessä tuttujen hahmojen kanssa ja hauskanpito voi alkaa. Koko leffa huipentuu tietysti avaruusolioiden ja piirroshahmojen väliseen korismatsiin, joka on kokoelma erilaisia Looney Tunes -sketsejä.





Kuten screencapeista voi päätellä, kyseessä ei ole mikään huikaisevan kaunis teos. Efektit ovat ihan helvetin rumia ja tökeröitä, mutta animaation yhdistäminen live actioniin sentään toimii ihan kelvosti. Oikeastaan kaikki tässä leffassa on ehtinyt vanhentua tuntuvasti vajaassa parissa vuosikymmenessä. Juuri nostalgia selittääkin Space Jamin viehätyksen. En osaa sanoa mitä mieltä olisin, jos katsoisin leffan nyt ensimmäistä kertaa. Jos tykkää Looney Tunes -kohelluksesta, leffa tuskin tuottaa karmaisevaa pettymystä.

Live action -matskua on oikeastaan yllättävänkin paljon. Yleensähän tällaiset hybridileffat luottavat enemmän nimenomaan tuttujen animaatiosankarien vetovoimaan. Michael Jordanin lisäksi ruutuaikaa ovat saaneet muutamat muutkin NBA:n ysäritähdet, etunenässä Charles Barkley. Hieman yllättäen leffa viihdyttää myös aikuisia. En vieläkään tiedä miksi Bill Murray ja Wayne Knight ovat tässä leffassa, mutta hienoa se on, oli syy mikä hyvänsä. Murray näyttelee itseään, Knight Jordanin yli-innokasta apuria. Murrayn "hahmoa" en tajunnut yllättäen lapsena ollenkaan, Knightin hössöttäjähahmo taas oli yksi suosikkeja.

Jostain sairaasta syystä diggailen tätä leffaa edelleen ihan kunnolla. Erittäin ysäristä hiphop-soundtrackista myös plussaa!

Space Jam (1996)
Ohjaus: Joe Pytka
84 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 6.7/10

* Jatko-osauutiset kumottiin seuraavana päivänä ja todettiin pelkiksi huhuiksi. Mutta hei, olisi varmasti ollut huonompiakin tekosyitä tämän leffan katsomiseen!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti