Apinan kanssa Marsissa

Robinson Crusoe on Mars 

(1964) 

Matkat vieraisiin ympäristöihin jatkuvat. Aluksi mietin onkohan tässä tekeleessä ainesta omaksi postauksekseen, mutta what the hell, menköön.

Haaksirikkoutuneen Robinson Crusoen tarina siirtyy Marsiin, kun amerikkalainen Christopher "Kit" Draper hyppää suureen tuntemattomaan. Kit kollegoineen joutuu hylkäämään avaruusaluksensa, kun viimeiset polttoaineen rippeet hupenevat meteorin väistämiseen. Molemmat pudottautuvat vieraan planeetan pinnalle kapseleissa ja alamme seurata Kitin selviytymistaistelua. Uuteen mestaan on melkoinen totuttautuminen, mutta onneksi ilma on melkeinpä hengitettävää. Happiboosteja tarvitsee välillä, mutta suuren osan aikaa voi olla ilman kypärää. Pian Kit löytää retkillään kaverinsa pakokapselin ja huomaa sen pudonneen maahan kovemmalla rysäyksellä kuin omansa. Kollega on kuollut, mutta matkalla mukana ollut Mona-apina on selvinnyt hengissä.

Yhdessä apinan kanssa Kit opettelee selviytymiskeinoja vieraassa ympäristössä. Apina löytää vettä ja Kit huomaa voivansa tuottaa itse happea polttamalla kiviä. Kätsyä. Kohta Mars on kuin toinen koti. Asiat kuitenkin muuttuvat, kun Kit kohtaa Perjantain - ulkoavaruuden ihmisen kaltaisen asukin, jonka pahat avaruusolennot ovat orjuuttaneet.

Jotenkin ei muuten yllätä taas niin yhtään, että avaruusoliot ovat käytännössä ulkonäöllisesti yhtä kuin muinaiset egyptiläiset tai villit intiaanit tai jotain siltä väliltä. Mielikuvitus lentää siinä vaiheessa kun päätetään dumpata mies Marsiin apina seuranaan, mutta kun pitäisi visualisoida täysin erilaisen maailman asukas, ajatukset taantuvat ihmiskunnan oman historian hämäriin. Ei sillä että vanhan tutun tarinan nakkaaminen uuteen ympäristöön sinänsä olisi mikään mielikuvituksen riemuvoitto, mutta on siinä nyt sentään vähän enemmän ideaa.

Lisäksi Kit on ihan vitun kusipää Perjantaille. Tyyppi on ollut Marsissa pari kuukautta ja luulee selvästi omistavansa koko mestan! Kai tuon itseriittoisen mulkun seura silti on parempaa kuin orjatyö, mutta eroa ei liene hirveästi. Töitähän Perjantai joutuu Marsissakin tekemään. Kitiä ei kiinnosta vittuakaan tietää mitään Perjantaista, sen sijaan hän yrittää väkisin patistella miestä opettelemaan englantia. Perustavanlaatuista valkoisen miehen öyhötystä, jonka huumoriarvo laimenee vauhdilla.

Muuten leffa on ylipitkä ja melkoinen pettymys päräyttävästä asetelmastaan huolimatta. Suurin osa leffasta on pelkkää tylsää haahuilua pitkin autiota Marsia. Ongelmat ratkeavat niin helposti ja näppärästi, että pelkoa Kitin hengen puolesta ei juurikaan ole. Poltettavat happikivet ja helposti löytyvä juomakelpoinen vesi vähentävät aika tuntuvasti jännitettä. Perjantain ilmaantuminen tuo sitä hieman lisää, mutta tässäkään jutussa ei ole mitään mainittavaa dynamiikkaa. En tiedä paranisiko mikään vaikka leffa olisi vähintään parikymmentä minuuttia lyhyempi. Varsinaisen juonen olisi varmaan saanut tiivistettyä tuntiin, jopa alle. Ihan hienosti tehty leffa, mutta ei jatkoon.

Kaiken huippu on trailerin väite: "This film is scientifically authentic. It is only one step ahead of present reality!" Hah! Leffa muuten löytyy ainakin toistaiseksi USA:n Netflixistä.

Robinson Crusoe on Mars (1964)
Ohjaus: Byron Haskin
110 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 4.0/10