Painettu sana, 2014 edition

Tein viime vuonna ensimmäisen kerran elokuva-aiheisen kirjapostauksen loppiaisen jälkeen ja ajattelin jatkaa samalla tiellä, joskin tänä vuonna vähän myöhässä. Viime vuonna tuli lukaistua 109 kirjaa, joiden seassa oli myös elokuva-aiheisia teoksia sekä romaaneja, joiden pohjalta on tehty audiovisuaalisia tuotoksia. Tässä pientä rapsaa.


Elokuvista kertovat kirjat

Bacon, Henry: Audiovisuaalisen kerronnan teoria
Voi pyhä Sylvi. Piti lukea tämä elokuva-analyysikurssia varten, enkä halua enää koskea tähän puisevaan teokseen pitkällä tikullakaan. Sinänsä ymmärrän miksi tämä on kurssikirjaksi valittu, mutta pekonihenkka ei todellakaan ole mikään kätevin elokuvan selittäjä. Todiste siitä, että opiskelu voi tylsistyttää jopa rakkaimmatkin harrastukset. **/5

Pirilä, Kari & Kivi, Erkki: Leikkaus
Elävä ääni, elävä kuva -sarjan keskimmäinen osa pureutuu elokuvaleikkauksen perusteisiin ja esittelee erilaisia tyylejä ja tekniikoita. Näppärä perusteos, joka muistutti itseäni siitä, miksi viihdyn editissä. ****/5


Kirjat, joista on tehty elokuva, jonka olen nähnyt

Bloch, Robert: Psycho

Psycho toimii yllättävän hyvin kirjanakin, vaikka Hitchcock ottikin elokuvaansa taiteellisia vapauksia. Mielenkiintoinen pari elokuvalle – tämä on niitä kaksikkoja, joissa kirjallinen ja audiovisuaalinen tuotos tukevat toisiaan, eikä toinen pilaa toista. Jännittävyydestä on paha sanoa juuta tai jaata. Aikoinaan varmasti jännä, nykyään ei ehkä niinkään. Onneksi toimii silti yhä! ****/5

Clarke, Arthur C.: 2001 – Avaruusseikkailu (2001 – A Space Odyssey)
Myönnän, että olen nähnyt leffan viimeksi joskus teininä ja uusintakatsominen olisi paikallaan. Silti tässäkin elokuva-kirja -parissa käy hieman samoin kuin edellisessä ja teokset tukevat toisiaan. Kirja tuntui hämmentävän erilaiselta, kuin mitä leffasta muistin, mutta lopulta tuntui kuin kolikon toinen puolisko olisi löytynyt. ****/5

Doyle, Sir Arthur Conan: The Lost World
Doyle tunnetaan Sherlock Holmesin luojana, mutta mies itse olisi halunnut toisen hahmonsa, Professori Challengerin, olevan se, joka jää historiaan. Olen lukenut Challenger-tarinoita aiemminkin ja niihin nähden The Lost World oli todellinen pettymys. Mielikuvituksellisesta aiheestaan huolimatta dinosaurustarina jää etäiseksi ja tylsäksi. **/5

Dumas, Alexandre, nuorempi: Kamelianainen (La Dame aux Camelias)
Kamelianainen yllätti minut täysin. Romanttiset, historialliset romaanit eivät ole yhtään alaani, mutta tähän ihastuin. Filmiversioista tutuin on Greta Garbon tähdittämä saman niminen klassikko ja myös Moulin Rouge! on lainannut Dumas nuoremmalta kovasti. Alkuepäilyksistäni huolimatta liki täydellinen lajinsa edustaja. *****/5

Graysmith, Robert: Zodiac

David Fincherin ohjaama Zodiac perustuu tositapahtumiin, tarkemmin sanottuna tähän tositapahtumista kertovaan kirjaan. Sen kirjoittaja Robert Graysmith työskenteli San Francisco Chroniclessa murhaajan riehuessa alueella, teki omia itsenäisiä tutkimuksiaan, kirjoitti kirjan ja päätyi elokuvan päähenkilöksi. Välillä jännittävä, välillä puiseva, mutta rikosjutuista kiinnostuneille hyviäkin hetkiä tarjoava teos. ***/5

Hemingway, Ernest: Kirjava satama (To Have and to Have Not)
Olen suuri Hemingway-fani ja petyin hieman Kirjavaan satamaan. Elokuvan katsomisesta on jo kauan, mutta sen ikoniset kohtaukset jäivät mieleen paremmin kuin mikään alkuperäisteoksessa. Silti, huonoinkin Hemingway on parempi kuin monien parhaat kirjat. Ja myönnän ahmineeni tämäkin teoksen varsin nopeasti. ***/5

Mann, Patrick: Hikinen iltapäivä (Dog Day Afternoon)
Kirja ei ihan onnistu luomaan samaa jännitettä kuin Sidney Lumet’n ohjaama elokuva, josta tässä blogissakin on ollut juttua jo aiemmin. Kirjan jättämä kuva päähenkilöistä on myös hyvin erilainen ja vähemmän siloteltu kuin elokuvassa, mikä olikin tässä teoksessa hauskinta. Silti, yhden lukukerran kirja. ***/5

Sade, Donatien-Alphonse-François de: Sodoman 120 päivää – Esipuhe
Suomeksi on jostain käsittämättömästä syystä julkaistu pelkkä esipuhe Markiisi de Saden riettaasta merkkiteoksesta. Samassa pokkarissa on julkaistu myös Papin ja kuolevan vuoropuhelu. Tähän aiheeseen on vaikea paneutua muutamalla sanalla, mutta sanotaanko vaikka näin: olisi sekä kivaa että hirveää lukea koko kirja. Elokuvaan vertaamisessa ei liene tämän pohjalta mitään mieltä. ***/5


Koomikoiden hauskat ja “hauskat” kirjat

Burnham, Bo: Egghead Or, You Can’t Survive on Ideas Alone

Bo Burnham on nuori stand up –koomikko, jonka show’t ovat energisiä ja viihdyttäviä typerimpinäkin hetkinä. Burnham on lukenut otteita kirjasta esityksissään, joten osa tekstistä oli jo tuttua. Välillä menee turhaksi kikkailuksi ja tekstinasettelu sun muu epäolennainen syö juttujen tehoa, mutta näiden pikkurunojen seasta löytyy myös hienoja oivalluksia. ***/5

Stewart, Jon: Naked Pictures of Famous People
Jon Stewartin pre-Daily Show teos on kokoelma lyhyitä huumorinovelleja ja muita sekalaisia kirjoituksia. Taso heittelee rajusti aivan hyvän ja todella huonon välillä, eikä mukaan lopulta mahdu kuin pari hymähdyksen arvoista tekstiä. Poliittisen satiirin parissa Stewart on kuin kotonaan, muualla ei niinkään. **/5


Kirjoja, joiden elokuvaversiota en ole nähnyt, tuli luettua edellisvuotta enemmän. Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintytär ja Veljeni, Leijonamieli pääsivät uusintakierrokselle ensi kertaa sitten lapsuusvuosien. Kurt Vonnegutin Teurastamo 5:sta on tehty elokuva, enkä ole varma haluanko nähdä sitä. Katsoin nimittäin viimeinkin sen Autokauppias Jumalan armosta –leffan ja ei, ei, ei, voi hyvä jumala, EI.

Jules Vernen Matka maan keskipisteeseen yllätti olemalla rutkasti parempi kuin Doylen The Lost World. Luin molemmat samoihin aikoihin, joten vertailu oli helppoa. Vernen Viisi viikkoa ilmapallossa puolestaan teki tiukkaa saada edes luetuksi. Stephen Kingin Carrie on edelleen näkemättä elokuva, sekä uusi että vanha versio. En ole oikein saanut aikaiseksi paikattua tätä aukkoa sivistyksessä. Kirja ei ollut sitä ihmeellisintä Kingiä.

Hemingwayn Ja aurinko nousee ei ollut ihan sitä tasoa, mitä odotin, mutta jäi paremmin mieleen kuin jo aiemmin mainittu Kirjava satama. Luin myös Franz Kafkan Kootut kertomukset Prahan reissun kunniaksi. Taso oli vaihteleva, mutta seasta löytyi todellisia helmiä. Koko opusta en lähtisi lukemaan enää uusiksi. Tunnetuin tarinoista on tietysti Muodonmuutos, josta on tehty myös elokuvaversio. George Orwellin 1984 menee samaan kantaaottavaan lokeroon. Elokuva on näkemättä, mutta se on kuulemani mukaan ihan kelpo.

Amirin kirjoittama sarjakuvateos Zahran paratiisi näyttää IMDb:n mukaan olevan in development. Tietoa ei tosin vielä edes ole, onko kyseessä tosiaan samaiseen teokseen perustuva elokuva vai jotain ihan muuta.

Vuodella 2015 olen asettanut tavoitteekseni lukea 80 kirjaa ja saada maaliin asti muutama tiiliskivi. Elokuvantekijöiden kirjoituksia olisi mukavampi lukea enemmän, viime vuoteen kun ei mahtunut yhtään elokuva-aiheista omaelämäkertaa tai muuta omakohtaisempaa teosta.