C.H.O.M.P.S.
(1979)
Mitä tapahtuu, kun klassikkoanimaatioistaan tunnettu tuottajapari Hanna-Barbera (mm. Kiviset ja Soraset, Jetsonit) siirtyy live action -perheleffojen pariin? C.H.O.M.P.S. tapahtuu! Kaiken rehellisyyden nimissä pitää kuitenkin tähdentää, että William Hanna oli tarpeeksi fiksu jättäytymään pois koko projektista. Elokuvan tuotti aisapari Joseph Barbera, joka vastasi myös elokuvan alkuperäisideasta. Elokuvan oli tarkoitus olla ensimmäinen yhdeksästä American International Picturesin kanssa tuotetusta Barbera-elokuvasta, mutta kuinkas kävikään...
Nuori keksijänikkari Brian työskentelee Norton Securitylle ja luo duunikseen erilaisia kodinturvaohjelmistoja ja -systeemejä tai mitä lie. Kaikki keksinnöt eivät kuitenkaan ole ihan täyttä priimaa ja lisäksi kilpaileva yritys hengittää niskaan. Pomo-Norton antaa pojanklopille potkut. Pomon tytär Casey seurustelee Brianin kanssa ja on isänsä toiminnasta suivaantunut. Tämän pää täytyy saada käännettyä! Onneksi Brianin uusin keksintö on tähän astisista kaikista paras: C.H.O.M.P.S. eli Canine Home Protection System. Chomps on robottikoira, jolla on röntgenkatse ja varma vainu pahantekijöiden varalle.
Brian on mallintanut Chompsin oman koiransa mukaan. Sen vahvuus on siinä, ettei se näytä pelottavalta vahtikoiralta vaan harmittomalta, söpöltä karvaturrilta. Kun tieto uudesta keksinnöstä lähtee leviämään, kilpailevan firman sikarisuu haluaa sen itselleen - ja siitäkös soppa syntyy. Pian selviää, että Norton Securityssa on töissä kavaltaja, joka pelaa vastustajan piikkiin.
Mitähän tästä teoksesta edes sanoisi? No, ensinnäkin, musiikit räjäyttävät pään. Kuvittele typerimmät mahdolliset lasten animaatioleffan pilipalimusiikit ja lätki ne pitkin tätä kuvastoa. Mielellään niin, että sama rasittava tunnari soi joka kerta kun Chomps tekee jotain vähänkään sankarillista. Ei helvetti. Loppusuoralla alkaa jo järjen valo himmentyä. Ehkä ihan hyvä niin, sillä mistään mestariteoksesta ei muutenkaan ole kyse. Elokuva on täynnä toinen toistaan järjettömämpiä käänteitä. Miksi ihmeessä naapurin turrelle on annettu ajatteluääni, mutta Brianin koiralle ei? Se ei voi johtua ainakaan siitä, että naapurin koiran ajatukset olisivat jotenkin tulkitsemisen arvoisia. Tästä on vain yksi askel puhuviin eläimiin.
Entäs Chomps sitten? Sehän on tietysti ihan tavallinen koira, paitsi silloin kun se pönöttää pöydällä virtapiirit levällään. Koirulin kyvyt ovat tietysti superluokkaa. Otus pystyy aistimaan pahantekijät jopa seinien sisältä. Sitä en tiedä, miten koira tietää ketkä ovat niitä pahiksia (saati miten tällainen kyky piskiin ohjelmoidaan), mutta näitä kysymyksiähän ei tietenkään kannata edes kysyä. Sen kyllä haluaisin tietää, miksi kilpailevan firman pomomiehen sikari ei koskaan pala, vaikka roikkuukin suupielessä ilmeisesti 24/7.
Elokuva toimisi ihan hemmetin paljon paremmin piirrettynä, mikä ei liene yllätys. Huumori on haettu Hanna-Barbera-tyylin animaatioista eikä sen muuntaminen live action -elokuvaksi ole hyvä idea. Tuloksena on rasittava, ärsyttävä sekasotku, jota ei mikään määrä pörröisiä karvaturreja voi pelastaa. Myös maksava yleisö tajusi elokuvan paskuuden ja robottikoiran seikkailut olivat melkoinen floppi. Siihen loppui se kaavailtu yhdeksän elokuvan yhteistyö ja ehkä ihan hyvä niin. William Hanna lienee myhäillyt tyytyväisenä onnistuneelle valinnalleen.
Erityinen rasittavuusmaininta paskalle soundtrackille ja sille helvetin ääneen ajattelevalle koiralle. Typerä piski.
C.H.O.M.P.S. (1979)
Ohjaus: Don Chaffey
89 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 2.9/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti