Zatoichi tien päällä

Zatoichi-projekti jatkuu lomien loppumisen kunniaksi.


4. Zatoichi the Fugitive (Zatoichi kyojo-tabi, 1963)

Neljäs Zatoichi noudattelee - hieman yllättäen - samaa peruskaavaa kuin aiemmatkin. Zatoichi onnistuu suututtamaan paikalliset yakuzat osallistumalla painimatsiin ja voittamalla kaikki, kuinkas muutenkaan. Nuori yakuza lähtee tappamaan sokeaa miestä, mutta hänen taitonsa eivät riitä. Zatoichi iskee miehen hengiltä, mutta lähtee tapaamaan tämän äitiä kertoakseen suru-uutisen itse. Kylässä Zatoichi aiheuttaa tietysti kuohuntaa ja pian tämän pään menoksi on tehty suunnitelmia monelta eri taholta. Zatoichi asettuu majataloon odottamaan kohtaloaan.

Kuten aiemminkin, naisilla on jälleen tärkeä osansa juonenkuljetuksessa. Täytyy myöntää, että menen välillä Zatoichin naisseikkailuissa ihan hukkaan. Ykkös- ja kakkososassa tapasimme Tanen, jota kohtaan Zatoichilla oli ainakin jonkinlaisia tunteita. Tane oli ihastunut sankariimme, mutta Zatoichi sai hänet toisen elokuvan lopussa taivutelluksi puusepän vaimoksi. Näin Tane voisi saada turvatumman elämän. Nyt Tane kohdataan jälleen. Hän on saapunut samaan majataloon Tanakura-nimisenin roninin kanssa, eikä eläkään sitä hyvää elämää, jota Zatoichi hänelle toivoi.

Tanakura on hyvin taitava miekkamies ja vakuuttunut voivansa voittaa Zatoichin. Häikäilemätön mies käyttää Tanea apunaan saadakseen Zatoichin ansaan. Huikaisevassa lopputaistelussa yakuzat hyökkäävät autioon taloon ajetun Zatoichin kimppuun.

Elokuvalla on sama ohjaaja kuin edellisellä ja se on tehty samana vuonna. Visuaalisia yhtäläisyyksiä löytyy molemmista teoksista, eikä tämäkään ole hassumpaa katsottavaa. Edellisosa oli silti visuaalisuudessaan hieman eri tasolla. Juonellisesti neljäs elokuva putoaa jonnekin kakkos- ja kolmososien väliin. Ilman hienoa loppuhuipennusta kyseessä voisi olla hieman tylsäkin teos. Lopun taistelu on hienoimpia yksittäisiä kohtauksia, mitä Zatoichit tähän mennessä ovat tarjoilleet. Kerrankin miekkatappelu, jossa jopa näkee jotain!

Sivuhahmot jäävät pääosin vähän kasvottomiksi, vaikka potentiaalia on. Useammasta hahmosta saisi varmasti revittyä irti enemmänkin persoonaa, mutta lopulta kaikki on turvallisen tasapaksua. Tätä teosta katsoessa huomaa myös, miten Zatoicheihin pääsee parhaiten mukaan katsomalla niitä vähän tiuhempaan tahtiin - pieni breikki tekee sen, että kuvioihin sisään pääseminen kestää elokuvan puolivälin tienoille saakka. Ehkäpä tästä voi ottaa oppia ja katsoa seuraavat vähän nopeammalla sykkeellä.

Zatoichi the Fugitive (Zatoichi kyojo-tabi, 1963)
Ohjaus: Tokuzo Tanaka
86 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 7.0/10


5. Zatoichi on the Road (Zatoichi kenka-tabi, 1963)

Mietin jo, että liekö tämä ensimmäinen edes jotenkin kuvaava Zatoichi-leffan nimi, mutta ainahan Zatoichi on tien päällä ja vaeltelee kylästä kylään. Tässä ehkä sitten enemmän kuin aiemmissa?

Zatoichi kohtaa vaellellessaan kaksi naista erilaisissa olosuhteissa: yakuzojen joukossa kulkevan ovelan Hisan ja pulaan joutuneen Mitsun, jonka täytyisi päästä kotiin Edoon. Mitsu on rikkaasta perheestä ja epäilemättä hänen saattajansa saisi muhkean palkinnon tytön tuomisesta takaisin kotiin. Zatoichi lähtee nuoren naisen saattajaksi, kun yakuzat surmaavat tästä huolta pitäneen vanhan miehen. Jalkapatikka kohti Edoa ei ole täysin vaaraton, sillä myös Hisa yakuza-kumppaneineen tahtoo päästä saattamaan Mitsua palkintorahojen toivossa.

Samaan aikaan kaksi kilpailevaa jengiä on ottamassa yhteen läheisessä kylässä ja toisen pomo haluaa palkata Zatoichin puolelleen. Sokea miekkaekspertti voisi tehdä hänestä voittamattoman. Tietysti Mitsu joutuu myös pelinappulaksi yakuzapomojen häikäilemättömään peliin. Naisesta tulee kauppatavara ja hyödyke, jota kaikki osapuolet havittelevat itselleen - vain Zatoichilla tuntuu olevan puhtaat jauhot pussissa, kuinkas muutenkaan. Onneksi Zatoichin oikeudentaju on enemmän kuin kohdillaan ja miekka pääsee jakamaan tuota oikeutta ennen pitkää.

Zatoichi on the Road on jollain tapaa hahmokeskeisempi kuin aiemmat elokuvat. Henkilöillä on enemmän persoonaa ja ne ovat huomattavasti muistettavampia kuin edellisten elokuvien kasvottomat pomot ja lopulta aika samanlaiseksi massaksi sulautuvat kimonopukuiset naiset. Erityisesti Hisa miellyttää. Kerrankin naisen tehtävä ei ole vain itkeä kimononsa hihaan, kun miehet kalistelevat miekkojaan. Tai no, Mitsu kyllä pitää huolta siitäkin puolesta. Aiemmissa elokuvissa Tanesta yritettiin leipoa leffasarjan ykkösnaista, mutta joko hahmon käsikirjoituksessa tai näyttelijässä ei ollut tarpeeksi rahkeita niin suureen osaan.

Zatoichin miekkaskillsit menevät jo eeppiselle tasolle, kun mies onnistuu riisikakkujen ahmimisen lomassa lyömään hengiltä kolme yllätyshyökkääjää. Muutenkin miekkataistelut ovat jälleen hienoja. Zatoichin strategia joukkotaisteluissa on yleensä odottaa, että ympärille kerääntyy vihollisten piiritys. Sitten pahikset on helppo napsia hengiltä muutamalla miekan heilautuksella. Hetkittäin hutkiminen menee jo koomiselle tasolle, mutta säilyy onneksi koreografisesti hienosti toteutettuna.

Vaikka On the Roadissa on paljon aiemmistakin Zatoicheista tuttuja juonikuvioita, jokin tekee tästä piristävän poikkeuksen. Ehkä se on juurikin hahmot, ehkä hieman erilainen juonenkuljetus. Näitä yakuza-pomoja on tullut nähtyä jo sen verran, että ihan mukava kun jotkut heistä jäävät mieleenkin. Viimeksi toivoin näyttävyyttä miekkataisteluihin ja sitä sainkin, joten mitähän sitä seuraavaksi keksisi... Lisää näitä muistettavampia sivuhahmoja? Vielä eeppisempää miekankäyttöä? Kaikki käy!

Zatoichi on the Road (Zatoichi kenka-tabi, 1963)
Ohjaus: Kimiyoshi Yasuda
85 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 7.3/10