The Grand Heist
(Baramgwa hamjje sarajida, 2012)
Japanista siirrytään Etelä-Koreaan.
The Grand Heist on tavallaan tyypillinen huijarielokuva, toisaalta taas ei. Sen erikoisuus on se, että siinä ei varasteta rikkauksia tai varallisuutta vaan jäätä. Jää on 1700-luvun Koreassa luksustuote, jota louhitaan talvella ja säilytetään suurina harkkoina keisarillisessa jääsäilössä. Kesäkuumalla jäätä jaetaan helteen riipomille kansalaisille kitsaasti. Jään jakamisesta vastaa erillinen, korruptoitunut komitea, joka tuhlailee jäätä eliittijuhlissaan, mutta jättää kuumuuden kanssa painivat kansalaiset oman onnensa nojaan.
Komitea haluaa tiettyjä ihmisiä pois pelistä saadakseen jäähän yksinoikeuden. Yksi niistä on hulluttelevan kirjakauppiaan apurin, Duk-Moon aatelisverinen isä, toinen jäänvartija Dong-Soo, joka on hieman liiankin oikeudenmukainen. Kostoksi isänsä kohtalosta Duk-Moo hautoo suunnitelman varastaa kaikki jää Seobinggosta, jossa sitä säilytetään. Hän saa taivuteltua mukaan Dong-Soon, joka on komitean juonien takia menettänyt työnsä.
Kaksikko haalii mukaan ison määrän eri alojen asiantuntijoita: on naistenmiestä, hovijuorujen kuuntelijaa, mestarikaivuria, räjähdemiestä ja mitähän vielä. Sekalaisesta sakista jokaisella on tietysti omanlaisensa persoona, eräillä vähintäänkin eksentrinen. Mitäpä tällainen leffa olisikaan ilman sekalaisinta mahdollista sidekick-valikoimaa.
Loppua kohden liiankin monella on lusikkansa sopassa. Suunnitelma on pitkä, mutkikas ja vaarallinen ja koko ajan täytyy muistutella itselleen, että nyt puhutaan tosiaan jäästä.
Parituntinen elokuva on kreisikomediaksi melko pitkä. Ihan kaikki huonot vitsit eivät enää loppua kohden jaksa naurattaa, mutta hieman yllättäen monista kuluneistakin aiheista saadaan muutamat irtonaurut irti. Tahattomat erektiot ja ilmavaivat - laatuhuumoria! Siinäpä oikeastaan olikin tämän elokuvan tyyli kiteytettynä. Huonoa vitsiä pukkaa toinen toisensa perään. Pelkkää alapäähuumoria tämä ei ole, mutta sitäkin riittää.
Duk-Moon toilailut etenkin elokuvan alkupuolella ovat myös hupaisaa seurattavaa. Hämmentävän äkkiä sekoilevasta kirjakaupan kahjoapurista kuitenkin leipoutuu aikansa criminal mastermind. Samoin kajahtanut, puolikuuro räjähdemies on ihan hupaisa jo pelkän olemuksensa vuoksi.
Ihan aikalaiskuvauksessa ei tietenkään pysytä millään. Kiiltävä PVC-märkäpuku 1700-luvulla? Selittäkää tämä ihan miten päin vain, mutta ei tämä nyt ihan...
Lopulta Grand Heistissa käy kuten yleensäkin tällaisissa monivaiheisissa huijausoperaatioleffoissa. Joka käänteeseen pitää väen väkisellä saada joku twisti, joten viimeisen puolen tunnin kohdalla katsoja on jo autuaan tietämätön siitä mikä se lopullinen suunnitelma on. Tällä seikalla ei itsessään ole edes mitään merkitystä, sillä kärryillä pysyminen on toissijaista.
GH vetää suorat mutkalle vielä lopputekstien aikanakin, kun kiukaalle pitää viime hetkilläkin heitää lisää vettä ja juoneen twistejä. Ketään ei vain siinä vaiheessa enää kiinnosta. Onneksi viihdytys-ärsytystaso pysyy kuitenkin enemmän siellä viihteen puolella.
The Grand Heist (Baramgwa hamjje sarajida, 2012)
Ohjaus: Joo-Ho Kim
121 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 6.7/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti