The Ref
(1994)
Joulu, check. Dysfunktionaalinen perhe, check. Epäonninen murtovaras, check. Ysärinostalgiaa, check. Karmea komppis leffajulisteessa, check. Tämän vuoden joululeffa on rakennettu varsin perinteikkäistä aineksista.
Denis Learyn esittämä murtovaras, Gus, on täysin kusessa. Jouluinen murtokeikka kartanossa menee pieleen, pelokas pakokuski Murray luikkii paikalta ja mies jää yksin pakenemaan virkavaltaa kissanpissalta haisevana. Kohdalle osuu terapiasta palaamassa oleva pariskunta Caroline ja Lloyd, joiden avioliitto on jo kauan ollut pelkkää riitelyä ja toisen syyttelyä milloin mistäkin. Gus ottaa riitaisan kaksikon panttivangeikseen ja jää heidän kotiinsa odottelemaan pakokuskin kuulumisia. Murray aikoo hankkia veneen ja soittaa, kun paatti saadaan vesille.
Lisää ongelmia on tietysti tulossa. Caroline ja Lloyd isännöivät jouluillallista, jolle odotellaan Lloydin äitiä sekä veljeä perheineen. Lisäksi heidän poikansa Jesse on palaamassa kotiin lomille. Carolinen ja Lloydin äidin välit ovat suorastaan jäiset. Oikeastaan koko suvun keskinäiset kemiat ovat enemmän tai vähemmän pakkasen puolella. Jessekin on kohtuullisen kelvoton pojankloppi, joka pöllii joulukuvaelmasta Jeesuksen ja kiristää opettajaansa nakukuvilla.
Jouluaterian ajan Gus yrittää esittää Carolinen ja Lloydin terapeuttia hupaisin seurauksin. Paska iskee tuulettimeen viimeistään siinä vaiheessa, kun lahjoja avatessa koko suku päättää avautua toistensa virheistä ja huonoista puolista.
Oikeastaan koko pakomatka, panttivankitilanne ja muu rikollinen toiminta jää leffassa nopeasti taka-alalle ja pääpointti on hahmojen huonoissa väleissä. Tyylipuhdas komedia The Ref ei ole, vaan mukana on myös draamallisia elementtejä. Muutama aidosti hauska kohtaus naurattaa kunnolla (esimerkiksi Gusin reaktio, kun Murray kertoo löytäneensä veneen, joka "kaipaa vähän laittamista"), mutta suurin osa huumorista aiheuttaa lähinnä hyväksyvää hyminää. Ei silti ihan huono sekään.
Visuaalisesti elokuva on ysäriperheleffojen täydellinen mallikappale. Paljon pehmeitä sävyjä, ihanaa. Suomalaiset ja skandinaavit voivat tavata torilla, kun pohjoismaisella kokkauskurssilla taitojaan kartuttanut Caroline valmistaa suvulle "Scandinavian feastin" jouluillalliseksi ja koko konkkaronkka istuu pöydän ääressä Lucia-kynttiläpäähineissä.
The Ref ei missään tapauksessa ole huono elokuva, mutta siitä on vaikea repiä irti mitään mahdottoman omaperäistä. Aika liukuhihnalta tällaisia tekeleitä vedellään. Loppuratkaisu oli kuitenkin perheleffalle yllättävä, joten jaan sen tässä.
Nyt siis seuraa vähän spoileria, joten älä lue jos et halua tietää miten tämä seikkailu päättyy.
Alkuperäisessä loppuratkaisussa Learyn esittämä rosmo jää kiinni paetessaan talosta Jesse-pojan avustamana. Tarkoituksena oli välittää opetus, jossa Jesse ymmärtää, ettei rikos kannata. Poika kun on melkoinen vesseli mitä tulee kiristyshommiin ja muihin hämäräperäisiin tienesteihin. Testiyleisö ei välittänyt loppuratkaisusta, joten nyt jo edesmennyt ohjaaja Ted Demme (rip) muutti sitä niin, että pahis pääseekin karkuun. Melkoista joulumielen venytystä päästää rikollinen kuin koira veräjästä, mutta ehdottomasti se oikeampi loppuratkaisu. Kiinnijääminen olisi ollut täydellinen lässähdys ja Learya on muutenkin vaikeaa pitää tarinan varsinaisena pahiksena. Tyyppi varastelee jotain timanttikoruja ökyrikkailta, eikä edes oikeastaan vahingoita ketään koko aikana, hirveää. Myöhemmin Ted Demme on kuitenkin kertonut katuvansa loppuratkaisun muuttamista. Totaalisen väärä mielipide.
The Ref (1994)
Ohjaus: Ted Demme
93 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 7.0/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti