lauantai 11. joulukuuta 2010

Man is in the forest

Bloggaaja on saanut nettiyhteytensä takaisin! Ja on nopia. Siispä kirjoitteleminen onnistuu entistä paremmin, ainakin kunhan pääsee tästä äkillisen valtaisan internetannoksen aiheuttamasta tietoliikennehumalasta eroon.

Tämän juhlauutisen kunniaksi onkin hyvä postata Disney Animated Classics -projektin kolmas postaus: Bambi ja Oppitunti.


5. Bambi (1942)
Bambi pääsi yllättämään. Ostin leffan DVD:llä joitakin vuosia sitten ja vasta silloin katsoin sen ekan kerran. Muistelin, että kyseessä on suhteellisen tylsä ja aneeminen teos, mutta olin väärässä. Onneksi.

Tarina on varmasti vähintäänkin semi-tuttu lähes kaikille. Pieni Bambi on syntyjään metsän nuori prinssi. Katsoja pääsee seuraamaan, kun suloinen rääpäle nousee jaloilleen, opettelee kävelemään ja puhumaan. Kavereina Bambilla ovat jänis Rumpali ja haisunäätä Kukka. Yksinkertainen ja helppo lapsuus metsässä päättyy, kun Bambin äiti saa niityllä surmansa metsästäjän luodista. Kyseessä on yksi elokuvahistorian kuuluisimpia itketyskohtauksia. Bambin isä, metsän kuningas, ottaa poikansa suojiinsa ja Bambista kasvaa isänsä suojeluksessa aikuinen.

Aikuisena Bambi tapaa uudelleen myöskin aikuistuneet Rumpalin ja Kukan. En muuten voi olla ajattelematta amisviiksiä, kun katson aikuista Rumpalia. Joka tapauksessa, vanha viisas pöllö kertoo kolmikolle rakkaudesta, sen ihmeellisestä voimasta ja siitä, miten keväisin jokainen vähän tyhmistyy sen edessä. Kaverukset vannovat, ettei yksikään naispuolinen lajinedustaja asetu heidän tielleen, mutta kuinkas käykään. Kukka ja Rumpali sortuvat ensimmäisenä ja pian Bambikin tapaa uudelleen lapsuudenystävänsä Falinen ja johan sydän tykyttää. Monta mutkaa on vielä edessä ennen rauhaisaa yhteiseloa, mutta lopun sanoma on selvä: elämä jatkuu.





Bambi muistuttaa hieman 1940-luvun metsäversiota Leijonakuninkaasta. Sanoma on molemmissa samankaltainen ja hahmojenkin välillä voi huomata tiettyjä yhtäläisyyksiä. Kaikista upeinta Bambissa on sen huolellinen visuaalinen ilme. Taustat ovat upeita, välillä lähes maalauksellisia. Muutama erittäin vaikuttavakin kohtaus löytyy ja ne osoittavat samalla, ettei Disney kyky orkestroida kuvaa ja ääntä yhteen ole kadonnut mihinkään. Yllättävänkin hyvä elokuva, josta valitettavasti on jäänyt yleisön mieliin ja pop-kulttuuriperinnöksi vain söpöilevät elukat.





Bambi (1942)
Ohjaus: James Algar, Samuel Armstrong, David Hand, Graham Heid, Bill Roberts, Paul Satterfield & Norman Wright
68 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 7.8/10
 

6. Oppitunti (Saludos Amigos, 1942)
Tämän leffan näin nyt ensi kertaa ja vau, huh huh. Melkoisen erikoinen tekele. Vain 40-minuuttisen animaation suominimi kuvaa meininkiä erittäin hyvin. Tämä on enemmän opetus- tai esittelyvideo kuin viihdyttävä koko perheen animaatioelämys, jollaisia Disney aiemmin oli tehtaillut.

Animaatiota ja live action -matskua yhdistelevässä leffassa Disneyn piirtäjät lähtevät turneelle Etelä-Amerikkaan tutustumaan paikalliseen kulttuuriin ja etsimään uusia ideoita ja inspiraatiota. Live action -pätkissä seurataan heidän matkaansa ja animaatioissa käsitellään kunkin vieraillun maan kulttuuria mukahauskan komedian puitteissa. Animaatio-osioiden laatu vaihtelee ihan valtavasti. Välillä tulee joku ainakin semi-hauska Aku Ankka -pätkä ja seuraavassa pätkässä on isälentokone, äitilentokone ja pieni lentokoneen poikanen, joka käy lentokonekoulua. Facepalm. Jotenkin useimmiten inhoan sitä, kun esineitä ja eläimiä inhimillistetään ja ne käyvät omaa kouluaan, niillä on omia ravintoloita yms.




Kaikkiaan Oppitunti on hämmentävä kokemus. En tiennyt alkujaankaan mitä odottaa, mutta leffa jätti erittäin tyhjentävän olon. Oikeastaan mikään tapahtuma, animaatio tai muu ei jaksanut kiinnostaa pätkääkään. Leffasta jäi melkein turhauttava olo. Ainakin tämä on hyvä osoitus siitä, että Disneyn olisi pitänyt pysyä jo tutuksi käyneessä ja hyväksi havaitussa kaavassa: pitkissä satuanimaatioissa. Ilmeisesti Oppitunnin suosio oli kuitenkin jonkinlainen, sillä Disney päätti palata Etelä-Amerikka -teemaan ja samaan konseptiin vielä seuraavassakin elokuvassa, 3 Caballeroa (The Three Caballeros, 1944). Huoh. 1940-luku oli muutenkin ns. pala-animaatioiden aikaa, eli suurin osa Disneyn 40-luvun "klassikoista" koostuu useista lyhyistä animaatiopätkistä. Vaikka Disneyn lyhärit yleensä vähintäänkin ihan kelpoja ovatkin, en kyllä itse nostaisi niitä samaan sarjaan näiden muiden klassikkojen kanssa.




Oppitunti (Saludos Amigos, 1942)
Ohjaus: Wilfred Jackson, Jack Kinney, Hamilton Luske & Bill Roberts
40 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 3.4/10

1 kommentti:

  1. Tämä oli ihan ehdoton suosikki junnuna, mutta todennäköisesti osissa katsottuna. Nyt elokuvana varmaan tuntuisi turhan hajanaiselta.

    VastaaPoista