Blogihaaste: 10 elokuvaa

Sain kutsun vastata blogihaasteeseen, jossa listataan kymmenen omaan elämään/elokuvamakuun suuresti vaikuttanutta teosta, jotka löytyvät omasta elokuvakokoelmasta. Mielenkiintoinen juttu! Tykkään tehdä listoja ja tämähän on mainio tekosyy tehdä sellainen. Tässä siis minun kymmenen elokuvaani. Valitsin leffat sillä perusteella, että ne vaikuttivat minuun katsomishetkellä syvästi, syystä tai toisesta. Kaikki elokuvat sattuvat yhä olemaan sellaisia joista pidän, mutta tämä ei ole silti mikään omien leffamieltymysten top 10. Elokuvat ovat aikajärjestyksessä, eli se, jonka näin ensin on myös listalla ensimmäisenä.


1. Kultakuume (The Gold Rush, 1925)
Oli sekä helppo että vaikea valita listalle yksi Chaplinin elokuvista, sillä lähes kaikki miehen ohjaamat pitkät mykkikset ovat vaikuttaneet minuun jotenkin. Kultakuume on kuitenkin ensimmäinen, jonka muistan nähneeni. Katsoin isän kanssa pienenä paljon mykkäleffoja ja vanhoja suomalaisia komedioita. Isä oli illat töissä ja päivät kotona ja leffoja tuli luultavasti Yleltä aina iltapäivisin. Kultakuumeen alkukohtaus on syöpynyt mieleeni lähtemättömästi. Eikä mikään piristä niin kuin Chaplinin sämpylätanssi.

2. Leijonakuningas (The Lion King, 1994)
Leijonakuningas on yksi ensimmäisiä leffoja, jotka kävin katsomassa leffateatterissa ja ensimmäinen jonka kävin katsomassa yksin. Kokemus oli huikea! Muistan miten pidättelin itkua, kun Mufasa kuoli ja miten jännittävä lopputaistelu oli. Vielä nykyäänkin saan kylmiä väreitä jo leffan alkumetreillä. Tässä vaan pelittää kaikki! Leijonakuningas on katsottu vasta myös Disney Animated Classics -projektissa ja postaus löytyy täältä.


3. Tromeo & Julia (Tromeo & Juliet, 1996)
Tämä leffa ei päässyt kuvaan mukaan, sillä VHS-kassu lienee yhä kotona porukoiden luona. Tämä olikin hyvä muistutus käydä hakemassa se talteen omaan hyllyyn! Tromeo & Julia on legendaarisen Troman versiointi Shakespearen klassikkonäytelmästä. Olen kertonut tästä jo aiemminkin ja koko jutun voi lukea täältä. Tromeo & Julia oli ensimmäinen kosketukseni kunnon roskaelokuviin ja rakkaus on vain syventynyt vuosien saatossa. Ensinäkemältä se aiheutti pelonsekaista innostusta (olin silloin vielä ala-asteikäinen), mutta vuosi vuodelta arvostan tätä leffaa enemmän ja enemmän.


4. Uhrilampaat (The Silence of the Lambs, 1991)
Olen suuri Hannibal Lecter -fani. Hyllystä löytyy kaikki Thomas Harrisin alkuperäisteokset (paitsi se uusin, jonka lukemisen jälkeen myin, mutta se olikin ihan paska). Uhrilampaat nousi kerralla suosikkileffakseni, kun näin sen kesällä 2002. DVD:n ostin samana kesänä Helsingin reissulta ja se maksoi ihan helvetisti. Oi niitä aikoja, kun DVD-lätyt olivat ihan uusi juttu ja maksoivat mansikoita! Uhrilampaat on kirjana hyvä, mutta leffana melkeinpä parempi - ja se on harvinaista se. Kaikki DVD:n ekstratkin on tullut katsottua, luultavasti vieläpä moneen otteeseen.

5. Cube - Kuutio (Cube, 1997)
Olen käsitellyt blogissa ilmeisen ahkerasti vanhoja suosikkielokuviani, sillä Kuutiostakin löytyy postaus täältä. Leffa alkoi kiehtoa minua jo julkaisuvuonna, kun näin sen trailerin Jyrkissä. DVD tupsahti vihdoin eteen jostain halpalaarista kymmenisen vuotta sitten ja hetihän se piti ostaa. Odotukset palkittiin, sillä leffa on omaperäinen ja jännittävä - ainakin tällaiselle nörtille. Joitakin kavereitani teini-iän Cube-fanitukseni tuntui kummastuttavan ja moni ikätoverini piti sitä ärsyttävänä matikkaelokuvana. Harva elokuva on kiehtonut minua näin ja paljon ja näin monta vuotta.


6. Epäillyt (The Usual Suspects, 1995)

Elokuvahulluus singahti ihan nextille levelille tämän leffan myötä kymmenisen vuotta sitten. Olin nähnyt ihan tolkuttoman monta huonoa elokuvaa, eikä mieli tehnyt katsoa oikein mitään. Bongasin Epäillyt TV-lehdestä ja jossain mielenhäiriössä päätin ottaa sen nauhalle. Lähdin kaverin kanssa ulos ja tulin yöllä kotiin. Jossain toisessa mielenhäiriössä aloin katsoa leffaa väsyneenä keskellä yötä ja puolet meni yli hilseen, koska nukahtelin ja keskittyminen oli muutenkin mitä oli. Ehdin jo manailla nauhoittaneeni mitäänsanomattoman paskaleffan, kunnes seuraavana päivänä annoin sille uuden mahdollisuuden - ja se pyöräytti sukat jalassani. Tämä on niitä leffoja, jotka on tullut katsottua niin moneen kertaan, että repliikit tulevat ulkomuistista.


7. Takaikkuna (Rear Window, 1954)
Hitchcockin teoksiakin olisin voinut valita listalle useamman. Muita suuren vaikutuksen tehneitä ovat mm. Linnut, Rebekka ja Köysi (josta onkin blogin puolella jo juttua täällä). Takaikkuna on kuitenkin ensimmäinen, jonka näin. Jotenkin Hitchcock tuotantoineen oli mennyt multa ihan ohi ja katsoin ensimmäisen teoksen vasta 16-vuotiaana. Takaikkuna teki lähtemättömän vaikutuksen ja johti Hitchcock-maraton -viikonloppuun, kun katsoimme kaverin kanssa boksillisen miehen ohjaustöitä putkeen. Psst, Köysi tulee muuten tänään Yle Teemalta kello 18.00. Katso se jos et ole nähnyt!

8. Hevosen sulat (Horse Feathers, 1932)
Myös Marx-veljekset ovat tehneet blogivisiitin jo parisen vuotta sitten, juttua täällä. Hevosen sulat oli ensimmäinen näkemäni veljesten elokuva ja se yllätti minut täysin. Groucho, Harpo, Chico ja Zeppo olivat aiemmin tuttuja vain niminä. Hevosen sulat ei ole Marxin veljesten paras elokuva, mutta se on loistava aloitus kauniille ystävyydelle. Koirankeksit ja Neljä naurettavaa naapuria ovat vuosien saatossa tulleet rakkaimmiksi, mutta Hevosen sulat on silti ansainnut ikuisen paikan elokuvamuistoissani.


9. La Strada - Tie (La Strada, 1954)

Federico Fellinin klassikko suorastaan puhutteli minua jonkin tavaratalon DVD-osastolla. Ostin leffan aika summassa, sillä ohjaaja oli kyllä tuttu, mutta leffasta ei ollut juurikaan etukäteen tietoa. DVD oli vielä sieltä kalliimmasta päästä, mutta jokin sai minut tuhlaamaan siihen viimeiset euroni. La Stradalle lämpenin täysin oikeastaan vasta toisella katsomiskerralla, mutta jo ensivilkaisulla siinä oli jotain maagista ja selittämättömällä tavalla viehättävää. Taitavasti rakennetussa, näennäisen yksinkertaisessa leffassa on lopulta paljon tasoja ja useampi katsomiskerta menee ihan kevyesti. Gelsomina on upea hahmo, johon ihastuin täysin. Myös muut hahmot ovat omalla tavallaan todella sympaattisia - myös Zampano. La Strada lienee tämän listan leffoista ainoa, joka pääsee myös kaikkien aikojen parhaimpien elokuvien top 10 -listalleni.


10. Garden State (2004)

Kappas vain, Garden Statestakin on juttua ennestään, täällä. Garden State on go-to-lohtuelokuvani. Kun maailma potkii päin pläsiä ja Disney-elokuvat ovat vähän liikaa, Garden State tulee hätiin. Pelastin leffan jostain Anttilan parin euron alelaarista joitakin vuosia sitten. Suurin syy katsomiselle oli Scrubsista aiemmin tutuksi tullut Zach Braff. Odotukset eivät olleet kovin korkealla monestakaan syystä, mutta Garden State pamahti kerralla suosikkielokuvieni joukkoon. Elokuvassa on jotain hirveän lohdullista, ainakin minulle. Siinä on omat pienet virheensä, mutta olen valmis antamaan ne anteeksi.


Siinäpä ne! Kymmenen valitseminen oli tosi haastavaa, sillä kovasti minuun ja elokuvamakuuni vaikuttaneita leffoja on vaikka millä mitalla. Kaikkia ei toki löydy hyllystä, joten se nyt edes vähän rajasi.

Santoilun päättymisen jälkeen blogipuolella on tullut vähän laiskoteltua, mutta ei hätää - eiköhän tämä tahti tästä hitusen kiihdy. Uusien leffojen katsomisprojektia olen sysännyt koko ajan myöhemmäksi, sillä tämän vuoden tekeleet vaikuttavat lähes poikkeuksetta hirveiltä räpellyksiltä. Disney-projekti sentään jatkuu pian.