It's Alive on trilogia, joka kertoo tappajamutanttivauvoista. Eiköhän tuossa liene jo tarpeeksi syytä tsekata tämä sarja. Pidemmittä puheitta, leffat pyörimään!
It's Alive (1974)
Davisin perheeseen on tulossa yksi ruokittava lisää. Frankilla ja Lenorella on ennestään 11-vuotias poika Chris. Elokuva alkaa, kun Frank lähtee viemään Lenorea synnytyssairaalaan. Pariskunta on melkein liiankin levollisen ja kiireettömän oloinen, aluksi kaikki sujuu hienosti itse synnytykseen asti. Davisien elämä menee sykkyrälle, kun vauva onkin epämuodostunut, verenhimoinen mutantti, joka tappaa heti synnytyskanavasta päästyään salillisen lääkäreitä ja hoitajia.Mutanttijälkeläinen ei ole tavallinen vauva muutenkaan. Raadeltuaan hoitohenkilökunnan se pakenee synnytyssalin kattoikkunasta. Alkaa suuretsintä, kun vauvan perässä ovat niin poliisit kuin tiedemiehetkin. Outoja silpomismurhia alkaa paljastua ympäri kaupunkia. Lopulta vauva hakeutuu takaisin vanhempiensa huomaan. Frank on päättänyt ottaa hengiltä oman lapsensa, mutta isänvaistot istuvat tiukassa, vaikka vauva onkin hirviö.
Sanon heti aluksi, että Frankia näyttelevä John P. Ryan pelastaa tämän leffan ihan täysin. Juuri kun ehdit ajatella, että Frank on pökkelöisen huonosti näytelty kivikasvo, Ryan vetää uuden vaihteen silmään. Näyttelijäsuoritus on lopulta ihan täyttä B-leffatimanttia. Frank on koko leffan ajan kunnon like a boss -isukki. Jo alussa tämä tulee selväksi, kun miehellä ei ole mikään kiire tai huoli, kun vaimon synnytys alkaa. Toisaalta myös vaimon reaktio masuasukin saapumiseen on suorastaan hämmentävän rauhallinen. Eikä ole edes mikään kiire. Kyllä se vaavi nyt voi siellä kohdussa vielä hetken venailla sillä aikaa kun pakkaillaan vaatteet yms. Lisäksi miehen kasvoilla on koko ajan kunnon haista sinä kuule vittu -ilme.
Kummallisin ja rumin seinämaali/tapettikombo ikinä.
Teknisiltä ansioiltaan leffa ei ole kummoinen, ongelmia on etenkin jatkuvuudessa. Esimerkkinä välillä kolme tyyppiä seisoo ihan vierekkäin, liki toisiaan, otetaan lähempi kuva keskimmäisestä - näyttää siltä että tyypin ympärillä on hehtaari vapaata tilaa. Lähärit on lisäksi otettu välillä ihan eri kohtauksista kuin kokokuvat. Ei se oo niin justiin!
Äänenlaadussakin on toivomisen varaa. Jos kaksi tyyppiä keskustelee samassa, pienessä tilassa, toisen ääni on selkeä ja kuuluva ja toisen kuulostaa siltä kuin se olisi nauhoitettu seinän takaa. Tämän leffan jälkeen arvostan ihan vitusti kunnolla miksattua ääntä.
Maitomies huolehtii kylmäketjusta jättämällä maidot aurinkoon. Sietääkin kuolla.
Loppuhuipennukseen siirrytään elokuvahistorian omaperäisimmän kuvauspaikan kautta.
Elokuvan rytmi on melko verkkainen, mutta mielenkiinto pysyy mukavasti yllä, kun hirviölasta välillä vähän vilautetaan ruudussa. Kunnon kuvaa kakarasta ei tietenkään ole vaan katsojan mielikuvitukseen varaan jätetään, no, lähes kaikki. Budjetti ja erikoistehosteiden toteuttamisen vaikeus lienevät suurimmat syyt piilotteluun. Loppua kohden saadaan vähän jännitystäkin peliin, mutta kaiken kaikkiaan leffa on hieman turhan laimeaa tavaraa odotuksiin nähden. Efektipuolelle kaivattaisiin vanhaa kunnon kauhuelokuva-käsityöläisyyttä. Ei sillä niin väliä vaikkei kaikki näytä ihan siltä miltä pitäisi, joskus ajatus on tärkein!
It's Alive (1974)
Ohjaus: Larry Cohen
91 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 6.1/10
It Lives Again (1978)
Mutanttivauvat tekevät paluun - tällä kertaa todellakin monikossa. Perheenlisäystä odottava nuoripari Eugene ja Jody Scott saavat vauvakutsuilleen yllätysvieraan. Ykkösosasta tuttu like a boss -isukki on tullut varoittamaan heitä synnytyksen lähestyessä. Eugene ja Jody eivät odotakaan ihan tavallista vauvaa, vaan heidän jälkeläisensä tulee olemaan samanlainen tappajamutantti kuin Frankin oma poika joitakin vuosia sitten. Nyt murhamonsterin syntymään on sentään varauduttu: hallitus on varautunut ottamaan sen hengiltä ennen kuin se ehtii lähteä killing spreelle.Frank on nykyään jonkinlainen pro-monster -aktivisti. Hän kehoittaa Eugenea ja Jodya hyväksymään hirviölapsensa ja auttaa heitä pakenemaan sairaalasta ennen kuin pahikset (?) saavat lapsen haltuunsa. Eugene ja lapsi lähetetään syrjäiseen taloon, jonka kellarissa edellisosasta tutulla tiedemies tohtori Perrylla on kaksi muutakin hirviölasta hellässä huomassan. Mutantteja on nyt siis kolme, eikä aikaakaan kun ne pääsevät irti häkeistään...
Visuaalisesti jatketaan samoilla linjoilla kuin aiemmin, mitä nyt jatkuvuus on parantunut helvetisti eikä samoja amatöörivirheitä muutenkaan viljellä ihan samana tahtiin. Mutanttivauvoja näkyy ruudussa hieman enemmän, ehkä siksikin, että niitä oikeasti on useampi kappale. Uusi pääosa-isukki on ihan hirveä vässykkä, josta ei oikein ota mitään selvää. Onneksi John P. Ryan on mukana näyttelemässä edellisosasta tuttua Frankia ja parantaa rutkasti näyttelijäsuoritusten laadullista keskiarvoa. En tosin tiedä mihin Frank on perheensä hylännyt, sillä vaimoa ja poikaa ei mainita sanallakaan. Ehkäpä Frankin mutanttikersa-pakkomielle koitui rauhaisan perhe-elämän tuhoksi.
Vaikka molempien ensimmäisten leffojen pituus on liki sama, kakkososa tuntuu huomattavasti pidemmältä. Rytmi on sama verkkainen, mutta jännite puuttuu. Ei oikein tiedä mitä tässä odottaisi. Lopulta paljastuu tietysti, ettei mitään odotettavaa oikeastaan ollutkaan. Lopulta leffa on siis tasapaksu pettymys, ei oikeastaan ärsytä mutta ei tästä nyt voi varsinaisesti tykätäkään.
Leffan ehkä hienoin juttu niiden mutanttivauvojen lisäksi on Jodyn synnytystä varten järjestetty synnytysauto. Siis rekka, jonka kontissa on mobiili synnytyssali sänkyineen, hirivönhäkkeineen ja henkilökuntineen. Kovin lujaa ei tuolla kaaralla passaa hurjastella ettei satu vahinkoja. Voin vain kuvitella millaista jäljeä saataisiin aikaan, kun synnytys tapahtuisi vaikkapa kaupunkikeskustan mukulakivikaduilla.
Teemat ovat samoja kuin ensimmäisessäkin leffassa. Cohenin leffoissa on aina joku mielenkiintoisesti esitelty yhteiskunnallinen pointti, kuten sokerin vaarat Murhaavaa mössöä -teoksessa. It's Alive -trilogiaa on jossain tulkittu pro-life -kannanotoksi, mutta aihe on oikeastaan hieman monimutkaisempi, ainakin jos sitä lähtee ylianalysoimaan. Kaikissa trilogian elokuvissa mutanttihirviöiden vanhemmat tuntevat isällistä ja äidillistä rakkautta luomuksiaan kohtaan - siitä huolimatta, että pilkkupiltit raatelevat ja tappavat viattomia ihmisiä. Iseillä ja äideillä on myös syvempää tietoa siitä, mikä saa vauvat tappamaan. Pelko tietenkin. Pelottavissa tilanteissa lapsi hätääntyy ja puolustautuu repimällä "vastustajansa" kurkun auki. Eihän meidän pikku-Pertti muuten ketään murhaisi. Se on vain väärinymmärretty.
It Lives Again (1978)
Ohjaus: Larry Cohen
91 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 4.9/10
It's Alive III: Island of the Alive (1987)
Kolmannessa mutanttivauvaleffassa epämuodostuneen lapsen isä Jarvis on Murhaavaa mössöä -leffastakin tuttu Michael Moriarty. Vauva on tuotu oikeuden eteen ja tuomari pohtii mitä näille "lapsille" pitäisi tehdä. Voiko niitä pitää ihmisinä, pitäisikö ne tappaa vai onko olemassa jokin humaanimpi ratkaisu? Tuomari määrää hirviölapset asumaan autiolle saarelle, jossa ne saavat kehittyä rauhassa. Vuosien päästä voidaan sitten käydä tsekkaamassa onko edistystä tapahtunut. En edes jaksa aloittaa luetteloa siitä, mikä kaikki tässä suunnitelmassa on pielessä.Aluksi saarelle saapuu miesjoukko, joka ei ole tyytyväinen oikeuden päätökseen vaan aikoo ottaa vaavit hengiltä itse. Mikäs olisikaan parempaa urheilua kuin vauvojen lahtaaminen äijäporukassa? Seurueelle kuitenkin käy huonosti, yllättäen. Seuraavaksi saarelle saapuu Jarvis seurueineen, tarkoituksenaan tsekata miten vauvat ovat kehittyneet. Ja nehän ovat kehittyneet todellakin, fyysisesti ainakin. Pienokaiset ovat yllättävän aggressiivisia ja pian Jarvis huomaa olevansa yksin laivalla mutanttihirviöiden ympäröimänä.
Humalatila oli tätä leffaa katsoessa jo sillä tasolla, että ihan sokeasti ei kannata tuohon minun juoniselostukseeni uskoa. Todettakoon se heti näin aluksi. Kolmosleffa poikkeaa jonkin verran kahdesta edellisestä. Maisemat ovat tietysti ihan erit, kun hirviöt pääsevät mellastamaan omalle saarelleen. Vauvoja myös näytetään enemmän ja ne ovat huomattavasti vähemmän vauvan näköisiä. Vauvat seisovat kahdella jalalla ja lihasmassaa selvästi riittää. Hieman kehittyneet, saarella oleskelleet vauvat ovat irvokkaan näköisiä pullottavine suonineen ja hirviönaamoineen.
Leffa myös alkaa vauhdilla, kun nainen synnyttää mutantin taksin takapenkillä. Siihenpä se vauhti sitten jääkin. Vaikka tapahtumia sinänsä on huomattavasti enemmän kuin edellisleffassa, tahti on puuduttavan hidas. John P. Ryanin poissaolo on valtaisan pitkä miinus. Nyt viimeistään käy ilmi miten isosti mies oli vastuussa näiden leffojen viihdyttävyydestä. Cohenin luottonäyttelijä Michael Moriarty on Jarvisina ihan trainwreck, etenkin verrattuna Ryaniin. Moriartyhan on ihan hukassa! Tai ainakin sen näköinen.
Kakkos- ja kolmososan välissä oli peräti yhdeksän vuotta enkä kyllä oikein käsitä miksi kolmannelle leffalle oli edes mitään tarvetta. Sisällöltäänkin leffa on vähän turha. Se toistelee edellisleffojen teemoja hieman eri ympäristössä, mutta mitään ratkaisevasti eriä, uutta tai kiehtovaa ei ole. "Vauvavisiokin" on sama. Kaikissa leffoissa vauvan näkökulmasta kuvatut osat näkyvät kolmena. Miksi ihmeessä? Kikka ei ole sieltä toimivimmasta päästä, sillä monivisio näyttää, no, huonolta. Leffan ainoat pelastajat ovat nuo vauvat. Nyt efekteissä on sitä meininkiä mitä kaipasin alun alkujaankin.
Tosiaan nämä Halloween-leffat on ollut perinteenä katsoa maratonina ja viimeinen leffa ajoittui jonnekin kello yhden paikkeille. Kotiviinin tinttaaminen aloitettiin jo hyvissä ajoin ennen ensimmäistä teosta ja viimeisen kohdalla katsojat nuokkuivat ihan kiitettävästi. Kokonaisuutena It's Alive -sarja oli pieni pettymys ennakko-odotuksiin nähden, mutta etenkin ykkösosa on silti katsomisen arvoinen. Vaikka vain John P. Ryanin takia. Suitsutinko jo tarpeeksi?
It's Alive III: Island of the Alive (1987)
Ohjaus: Larry Cohen
95 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 3.4/10
Jos It's Alive jätti kylmäksi, kannattaa tsekata myös viime vuosien Halloween-postaukset.
Coffin Joe (2012)
Sleepaway Camp (2011)
Vampyyrit (2010)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti