Enemmän kuin pelkkä trippi

Fantastic Planet 

(La planéte sauvage, 1973)

Olen katsonut niin paljon huonoja elokuvia viime aikoina, että mieli teki vihdoinkin katsoa jotain edes potentiaalisesti hyvää. Katsottavaksi valikoitui ranskalaistsekkoslovakialainen Fantastic Planet -animaatio. Olen kuullut leffasta paljon aiemmin, mutta tarinaa on tuskin edes sivuttu missään lukemassani jutussa. Päällimmäisenä on aina leffan trippimäisen surrealistinen kuvasto ja soundtrack.

Harvoin eteen tulee sellaisia elokuvia, jotka jäävät elämään päänupin sisälle pitkiksi ajoiksi ja jotka voisi katsoa vaikka heti uudelleen. Fantastic Planet oli sellainen elokuva. En ole kummemmin soundtrack-ihmisiä, mutta silti leffan loistava musiikki on soinut läpi Spotifysta jo muutamaan otteeseen. Se on siis oikeasti todella hyvä. Elokuvan kuvat olivat niin hämmentäviä ja kauniita, että ne ovat kummitteleet päässä nyt jo kolmatta päivää. Fantastic Planet on kuitenkin paljon enemmän kuin pelkkä surrealistinen trippi.

Fantastic Planet sijoittuu planeetalle, jota hallitsevat Traagit, jättiläismäiset siniset avaruusolennot. Tällä planeetalla ihmisiä kutsutaan nimellä om ja he ovat suosittuja lemmikkejä Traag-lasten keskuudessa. Tiva-niminen Traag adoptoi orvoksi jääneen Terrin, laittaa ihmiselleen kaulapannan ja leikkii hänellä yhdessä muiden lasten kanssa. Siinä sivussa Terr oppii paljon planeetasta ja Traagien maailmasta, sillä hän on mukana myös Tivan oppitunneilla, joiden aikana tämän aivoihin syötetään tietoa kuulokkeiden kautta.

Terr kuitenkin karkaa vapaan elämän toivossa ja törmää laumaan muita omeja, jotka asuvat hylätyssä puistossa. Terrin saapuminen ja erityisesti tämän tiedot Traageista ja heidän kielestään aiheuttavat aluksi hämmennystä. Muut omit tarvitsevat kuitenkin pian Terrin tietoja ja taitoja, sillä Traagit ovat päättäneet murhata koko om-yhdyskunnan, josta on tullut heille riesa.

Elokuvassa on monta vahvaa teemaa: orjuuttaminen, kansanmurha, rauhanpyrkimykset kansojen välillä... Näennäisesti kepeän surrealistisen animaation sisällä liikutaan syvillä vesillä. Yksikään teemoista ei kuitenkaan ole liian alleviivattu tai korostettu, saarnaamisesta ei ole tietoakaan. Tarinassa, niin kummallinen kuin se settingiltään onkin, on paljon yhtymäkohtia oikeisiin tapahtumiin. Tulkinnanvaraa jätetään ja lopullinen päätelmä on katsojan oma.

Elokuvan animointityyli tuo äänitehosteita myöten välittömästi mieleen Monty Pythonin lentävän sirkuksen ja Terry Gilliamin, joka käytti samanlaista cutout -animaatiotekniikkaa. Hahmojen liikkeet ovat uskomattoman sulavia ja cutout -tekniikka tuo kuvaan komeasti syvyyttä. Äänimaailma yhdistettynä surrealistisiin kuviin luo elokuvaan ainutlaatuisen unenomaisen tunnelman.

Mielenkiintoisinta juonen kannalta ovat elokuvan alku ja loppu. Keskivaiheilla sukelletaan lyhyen suvantovaiheen läpi, kun Terr saapuu muiden omien pariin ja vapautuneet lemmikit alkavat kouluttaa itseään Terrin varastamien kuulokkeiden avulla. Omeja mielenkiintoisempia ovat valtavat, sini-ihoiset Traagit, jotka meditoivat suuren osan päivästä ja ovat samalla sekä ihmismäisiä että täysin outoja kummajaisia.

Myös taustoissa ja satunnaisissa pikkutapahtumissa ja -hahmoissa riittää ihmeteltävää. Uskoisinkin, että toisella katsomiskierroksella Fantastic Planetin arvosana voisi olla ensikatselua korkeampi. Ensimmäisellä kerralla leuka on lattiassa niin suuren osan elokuvan kestosta, että varsinaiset päähahmot, dialogi ja tarinankerronta uhkaavat hukkua taka-alalle.

Fantastic Planet (La planéte sauvage, 1973)
Ohjaus: René Laloux
72 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 8.6/10