Maid-Droid
(Rojin to Rabudoru: Watashi ga Shocho ni Natta Toki, 2008)
Nytpä on käsissä päräyttävin leffa vähään aikaan. En edes tiedä mistä tämän postauksen aloittaisi. Aloituskohdan löytäminen on sikälikin vaikeaa, että vain himppasen päälle tunnin pituiseen leffaan on yritetty saada mahtumaan useampikin juoni. Oikeastaan on vaikea määritellä, mistä tämä elokuva ylipäätään kertoo.
Leffan alussa katsellaan eläkeläistä vanhusta, Uenoa, joka asuu yhdessä taloudenhoitajarobottinsa eli maid-droidinsa Marian kanssa. Marian Ueno on saanut vanhemmiltaan jo pienenä poikana, kun vanhemmat joutuivat olemaan paljon poissa kotoa ja tarvitsivat lapselleen kaitsijan. Melkoista vapaata kasvatusta, lykätä nyt jälkikasvunsa robotin syliin. No joo. Nyt, vuosikymmenien jälkeen, Marian patterit ovat kuitenkin loppuneet ja lolitamainen robotti tyytyy vain istumaan paikoillaan silmät kiinni. Ueno hoivaa Mariaa pesemällä tämän ja juttelemalla tälle.
Ueno on teini-ikäisestä asti ollut ihastunut Mariaan, eikä ole kaivannut elämäänsä muita naisia. Koska Maria on prototyyppi, häneen ei ole voitu päivittää seksin mahdollistavaa teknologiaa (!!!), vaikka Ueno piti prioriteettinaan moisen hankkimista. Mies on kuitenkin elämänsä aikana ollut varsin tyytyväinen robottinsa muihin palveluksiin. Krhm. Nyt hän metsästää Marialle uutta patteria, jotta voisi jatkaa yhteistä elämäänsä lovedollinsa kanssa.
Samaan aikaan toisaalla isokokoinen robottikoira raiskaa naisia Tokion öisillä kaduilla ja ihmiset miettivät, kuinka mekaaniset pedot saadaan pysäytettyä. Leffaan liittyy myös vähän muista irrallinen kohtaus, jossa yksinäinen luuseri testaa uuden maid-droidin seksitoimintoja myyjän selostaessa vieressä robotin uusia ominaisuuksia.
Että näin. Kuten arvata saattaa, kyseessä ei ole mikään ajaton elokuvaklassikko. Tässä on kuitenkin erittäin viihdyttävä ja outo huono elokuva, joka kaikessa huonoudessaan onnistuu jopa olemaan hyvä, aina välillä. Hölmistyneitä ilmeitä ja hämmentynyttä, lähes ahdistunutta naurua tätä katsellessa kyllä piisasi. Maid-Droid on hyvä huono elokuva, joka ansaitsisi sellaisten harrastajilta enemmänkin huomiota. Tissejäkin on. Mitä pitäisi vielä haluta? Yhtenäistä, loogista juonta? Pyh.
Alussa näyttelijäsuoritukset (erittäin löyhä termi tätä elokuvaa ruotiessa) ja elokuvan yleisilme aiheuttavat huonoudellaan suoranaista myötähäpeää ja tekee mieli jättää koko leffa kesken. Loppua kohden menoon joko turtuu tai siihen tottuu. Tai sitten se... paranee? Juonenkäänteet ainakin muuttuvat hupaisimmiksi. Kuten kuvista huomaa, maid-droideja näyttelevät ihmiset, eikä niissä ole muuta mekaanista, kuin liikkumisesta aiheutuvat robottiset äänet. Robotin roolia ei ole kuitenkaan muuten huomioitu näyttelijöiden liikkeissä, vaan elokuvan mukaan nämä robotit pystyvät olemaan yhtä notkeita kuin oikeat ihmiset.
Jotkut ovat keskustelupalstoilla miettineet, suututtaako elokuva HC-feministit. Naoyuki Tomomatsun ohjaaman elokuvan miehet haukkuvat ihmisnaisia ja hehkuttavat mekaanisia, ikinuoria lelujaan. Itseäni tuo ei juuri hetkauttanut, enkä ymmärrä miksi olisi edes pitänyt. En kyllä luokittele itseäni edes feministiksi, saati sitten HC-feministiksi.
Nyt tekisi kieltämättä kyllä mieli nähdä enemmänkin Naoyuki Tomomatsun elokuvia. Pienen researchin jälkeen vaikuttaisi siltä, että lisää vielä parempaa perseilyä olisi luvassa. Erityisesti alkoi kutkuttaa toimintaleffa Vampire Girl vs Frankenstein Girl. Tarvitseeko edes selittää?
Maid-Droid (Rojin to Rabudoru: Watashi ga Shocho ni Natta Toki, 2008)
Ohjaus: Naoyuki Tomomatsu
65 minuuttia
IMDb. Traileria ei löytynyt, harmi. Ainoa mitä löysin oli tämä pätkä. Kai tämäkin jotain kertoo.
Oma arvosana: 5.5/10
Leffan alussa katsellaan eläkeläistä vanhusta, Uenoa, joka asuu yhdessä taloudenhoitajarobottinsa eli maid-droidinsa Marian kanssa. Marian Ueno on saanut vanhemmiltaan jo pienenä poikana, kun vanhemmat joutuivat olemaan paljon poissa kotoa ja tarvitsivat lapselleen kaitsijan. Melkoista vapaata kasvatusta, lykätä nyt jälkikasvunsa robotin syliin. No joo. Nyt, vuosikymmenien jälkeen, Marian patterit ovat kuitenkin loppuneet ja lolitamainen robotti tyytyy vain istumaan paikoillaan silmät kiinni. Ueno hoivaa Mariaa pesemällä tämän ja juttelemalla tälle.
Ueno on teini-ikäisestä asti ollut ihastunut Mariaan, eikä ole kaivannut elämäänsä muita naisia. Koska Maria on prototyyppi, häneen ei ole voitu päivittää seksin mahdollistavaa teknologiaa (!!!), vaikka Ueno piti prioriteettinaan moisen hankkimista. Mies on kuitenkin elämänsä aikana ollut varsin tyytyväinen robottinsa muihin palveluksiin. Krhm. Nyt hän metsästää Marialle uutta patteria, jotta voisi jatkaa yhteistä elämäänsä lovedollinsa kanssa.
Samaan aikaan toisaalla isokokoinen robottikoira raiskaa naisia Tokion öisillä kaduilla ja ihmiset miettivät, kuinka mekaaniset pedot saadaan pysäytettyä. Leffaan liittyy myös vähän muista irrallinen kohtaus, jossa yksinäinen luuseri testaa uuden maid-droidin seksitoimintoja myyjän selostaessa vieressä robotin uusia ominaisuuksia.
Outo nukkemies selittää miten raiskaajakoira napataan.
Että näin. Kuten arvata saattaa, kyseessä ei ole mikään ajaton elokuvaklassikko. Tässä on kuitenkin erittäin viihdyttävä ja outo huono elokuva, joka kaikessa huonoudessaan onnistuu jopa olemaan hyvä, aina välillä. Hölmistyneitä ilmeitä ja hämmentynyttä, lähes ahdistunutta naurua tätä katsellessa kyllä piisasi. Maid-Droid on hyvä huono elokuva, joka ansaitsisi sellaisten harrastajilta enemmänkin huomiota. Tissejäkin on. Mitä pitäisi vielä haluta? Yhtenäistä, loogista juonta? Pyh.
Alussa näyttelijäsuoritukset (erittäin löyhä termi tätä elokuvaa ruotiessa) ja elokuvan yleisilme aiheuttavat huonoudellaan suoranaista myötähäpeää ja tekee mieli jättää koko leffa kesken. Loppua kohden menoon joko turtuu tai siihen tottuu. Tai sitten se... paranee? Juonenkäänteet ainakin muuttuvat hupaisimmiksi. Kuten kuvista huomaa, maid-droideja näyttelevät ihmiset, eikä niissä ole muuta mekaanista, kuin liikkumisesta aiheutuvat robottiset äänet. Robotin roolia ei ole kuitenkaan muuten huomioitu näyttelijöiden liikkeissä, vaan elokuvan mukaan nämä robotit pystyvät olemaan yhtä notkeita kuin oikeat ihmiset.
Jotkut ovat keskustelupalstoilla miettineet, suututtaako elokuva HC-feministit. Naoyuki Tomomatsun ohjaaman elokuvan miehet haukkuvat ihmisnaisia ja hehkuttavat mekaanisia, ikinuoria lelujaan. Itseäni tuo ei juuri hetkauttanut, enkä ymmärrä miksi olisi edes pitänyt. En kyllä luokittele itseäni edes feministiksi, saati sitten HC-feministiksi.
Nyt tekisi kieltämättä kyllä mieli nähdä enemmänkin Naoyuki Tomomatsun elokuvia. Pienen researchin jälkeen vaikuttaisi siltä, että lisää vielä parempaa perseilyä olisi luvassa. Erityisesti alkoi kutkuttaa toimintaleffa Vampire Girl vs Frankenstein Girl. Tarvitseeko edes selittää?
Maid-Droid (Rojin to Rabudoru: Watashi ga Shocho ni Natta Toki, 2008)
Ohjaus: Naoyuki Tomomatsu
65 minuuttia
IMDb. Traileria ei löytynyt, harmi. Ainoa mitä löysin oli tämä pätkä. Kai tämäkin jotain kertoo.
Oma arvosana: 5.5/10
Must see -leffalista senku kasvaa. Erittäin hyvää työtä teet tällä blogillas, tällasta oon kaivannuki. Että kiitos ja pahoittelut et nyt hotsittaa kommentoida joka toisee postauksee, mtta kun ovat niin hyviä. Jee.
VastaaPoista