Paskaa Halloweenia!

Freaky Halloween 2010!!

How queer! - Pienen elokuvablogin ensimmäinen (toivottavasti vuotuiseksi muodostuva) Halloween -postaus! Tämän karmivan muovilepakkojuhlan kunniaksi valitsin katseltavaksi The Vampire Collection -boksin, joka sisältää kolme (erittäin huonoa) vampyyrileffaa: John Carpenterin Vampyyrit (John Carpenter's Vampires, 1998), Vampires: Los Muertos (2002) ja Vampires: The Turning (2005).

Ostin tämän boksin käytettynä joskus muutama vuosi sitten, kun halusin kokoelmaani enemmän kauhuleffoja. Sain juuri ja juuri katsottua John Carpenterin Vampyyrit, mutta tuo Los Muertos oli jo pakko jättää kesken. Vampyyrileffa jossa on Jon Bon Jovi! Tuossa pitäisi olla jo tarpeeksi syytä olla katsomatta koko filkkaa. The Turning jäi sitten katsomatta kokonaan ja on pysynyt kiltisti kotelossaan tähän päivään saakka. Nyt, Halloweenin teemaan sopien, aion katsoa nämä hirvitykset vielä kerran. Sitten voikin kuskata paketin hyvillä mielin kirpparille.


John Carpenterin Vampyyrit (John Carpenter's Vampires, 1998)
Oikeastaan olen nähnyt tämän n. 1.5 kertaa. Toinen (puolikas) kerta oli viime joululomalla, kun olimme Teron kanssa Berliinissä. Ei tämä ollut yhtään parempi pikkuhiprakassa katsoessa, vaikka oli überhienot saksadubbaukset ja kaikki.

Ensinnäkin propsit paskasta leffannimestä. Erittäin original.

Itse leffa sitten. James Woods esittää vampyyrienmetsästäjä Jack Crow'ta (taas aika omaperäinen nimi?), joka vampire slayer -tiiminsä kanssa etsii kaikkien vampyyrien johtajaa Valekia. Porukan motellibileet muuttuvat verilöylyksi, kun Valek itse saapuu paikalle ja silppuaa vampire slayerin toisensa jälkeen. Yksin monipäistä tappojengiä vastaan käyvä Valek tekee porukasta selvää kädenkäänteessä. Vampyyrien kuningas myös imaisee vähän Katrina -nimisen vosun verta muuttaakseen tämän vampyyriksi. Teurastusjuhlasta onnistuvat pakenemaan ainoastaan porukan kovimmat tunnevammaiset Jack ja Anthony (Daniel Baldwin), sekä Katrina (Sheryl Lee).

Miehet päättävät ottaa Katrinan mukaan jatkaessaan Valekin etsintää, sillä muuttuessaan vampyyriksi hän saa telepaattisen yhteyden Valekiin ja voi kertoa tappajille pedon sijainnin. Kätevää. Sitten vain vampyyreita metsästämään! Pian käy ilmi, että Valek on itsekin hakumatkalla. Hän etsii mustaa ristiä, muinaista aarretta, jonka avulla hän saa voiman kulkea päivänvalossa. Aika tiukkaa tavaraa.

Vampyyrit voi tappaa klassisilla tavoilla: auringonvalo tappaa, samoin vaarna sydämen läpi. Auringonvalossa vampyyreiden kaapujen sisällä olevat raketit syttyvät ja lopulta koko tyyppi leimahtaa tuleen. Tai siltä se ainakin näyttää. Parhaassa tapauksessa ihmispeto räjähtää arskan voimasta tsiljoonaksi kappaleeksi. Ennen kuin porukka pääsee Valekin jäljille on tietysti mätkittävä turpaan jos jonkinmoista tusinavampyyria ja karjuvaa torahampaista amatööriä. Ja selitettävä hulluna taustoja siitä miksi Jackista tuli vampyyrintappaja ja muuta perussettiä.

Leffa ei ainakaan parantunut toisella katselukerralla. Ei mikään John Carpenterin merkkiteos. Välillä typeristä repliikeistä ja hahmoista onnistuu kiskomaan jotakin hauskaa camp -henkeä, välillä meno tuntuu suorastaan vaivaannuttavalta. Näyttelijät ovat luku sinänsä. Daniel Baldwin on Anthonyna typerä urpo, jota tekisi mieli leipoa turpaan koko leffan ajan. Vika on kuitenkin enemmän huonosti kirjoitetussa ja ontossa hahmossa, kuin Baldwinissa itsessään. En ota suurempaa kantaa miehen näyttelijänkykyihin, kun muita leffoja ei ole tullut edes nähtyä. Twin Peaksin Laura Palmerina tutuksi tullut Sheryl Lee keskittyy roolissaan lähinnä tärisemään maanisesti. Onhan Katrina tietysti pahan vallassa, ei siinä. Kai sitä vähempikin pistäisi tutisemaan. Välillä vain toivoo, että Sheryl olisi pysynyt siinä muovikääreessä, jonka sisästä Twin Peaksin alussa löytyi.

James Woods on... no, James Woods.

Kaiken kaikkiaan Vampyyrit on mielenkiinnoton tekele, joka jättää tyhjän olotilan. Jotenkin ihmeellisesti näinkin höttö teos on onnistuttu venyttämään tunnin ja 45 minuutin kestoon. Huh. Enpä haluaisi nähdä niitä kohtauksia, jotka jäivät leikkaushuoneen lattialle. Vai jäiköhän sellaisia edes? Jopa Santo vs the Vampire Women on parempi vampyyrileffa kuin tämä!

John Carpenterin Vampyyrit (John Carpenter's Vampires, 1998)
Ohjaus: John Carpenter
105 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 2.7/10



Vampires: Los Muertos (2002)
Tämän siis jätin pari vuotta sitten kesken. Voi syvä huokaus... Ihan oikeasti, vampyyrileffa, jossa on Jon Bon Jovi! Onko tätä pakko kommentoida mitenkään muuten? Luulisi, että itsesuojeluvaistoinen henkilö tajuaisi jo mistä on kyse ja pysyisi ihan helvetin kaukana tästä leffasta.

Lyhyesti sanottuna Los Muertos on samaa paskaa kuin Vampyyrit, mutta hieman eri kääreessä. Vampire slayerin roolia vetää Jon Bon Jovi ja kaikkien vampyyrien kingi on nainen, mutta muuten mennään aika samoilla asetuksilla. Los Muertos onkin itsenäinen jatko-osa Vampyyreille.

Bon Jovi on siis vampyyrien metsästäjä Derek Bliss (ei helvetti näitten nimien kanssa oikeesti), jonka tulee kasata itselleen vahva tiimi voittaakseen Unan, vampyyrien johtajan. Joukkoon liittyvät Zoe, joka taistelee lääkkeiden avulla vampyyriksi muuttumista vastaan, Isä Rodrigo ja teinipoika Sancho. Myös muita apureita vilahtelee mukana tilanteen tullen. Unakin etsii sitä legendaarista mustaa ristiä ja tahtoo suorittaa rituaalin, jonka jälkeen vampyyrit voivat kulkea auringonvalossa. Ensimmäinen yritys kuitenkin epäonnistuu, vaikka risti on saatukin hankittua. Etsiessään uutta tapaa kulkea päivänvalossa, Una kidnappaa Zoen saadakseen tämän anti-vampyyri lääkityksen. Muu tiimi aloittaa pelastusoperaation, joka on tekniikoiltaan hyvin samanlainen, kuin edellisen leffan viimeinen taistelu Valekin kanssa.

Mikä tässä on sitten erilaista, näyttelijöitä ja hahmoja lukuunottamatta? No, sävyiltään leffa on valoisampi, visuaalisesti. Unassa on enemmän särmää kuin Valekissa. Bon Jovi ei ole särmää nähnytkään. Näyttelijäsuoritukset ovat vielä surkeampia. Tällä kertaa erityinen paskuusmaininta menee (ilmiselvän Bon Jovin lisäksi) Zoea näyttelevälle Natasha Gregson Wagnerille.

Sinänsä Los Muertos on vielä ensimmäistä osaa huonompi, mutta siitä löytyy enemmän koomisia huonoja repliikkejä, kuvia ja leikkauksia. Eli siinä mielessä viihdyttävämpi katsottava. Lisäksi Los Muertos on ymmärretty jättää puolitoista tuntiseksi, siitä iso plussa. Kumpaakaan leffaa en kyllä katsoisi enää vapaaehtoisesti uusiksi.

Loppuhuomautuksena: leffan on ohjannut Tommy Lee Wallace, joka on ohjannut myös toisen surkean Carpenter -jatko-osan. Miehen ensiohjaus nimittäin on yksi maailman huonoimpia elokuvia, Halloween III - Pahuuden yö (Halloween III - Season of the Witch, 1982).

Vampires: Los Muertos (2002)
Ohjaus: Tommy Lee Wallace
90 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 2.5/10


Vampires: The Turning (2005)
Yli kaksi vuotta katsomatta laatikossaan lojunut filkka. Lieköhän tähän joku syykin.

Leffaa on mainostettu jatko-osana kahdelle edelliselle leffalle, mutta tosiasiassa sillä ei ole oikeastaan mitään tekemistä kummankaan kanssa. John Carpenter ei liity asiaan mitenkään, saati sitten vampyyrintappajat Etelä-Amerikassa.

The Turning sijoittuu Thaimaahan, jossa kaksi vampyyrien klaania käyvät yöllistä sotaa keskenään. Toinen porukka on luvannut olla imemättä ihmisverta ja tappaa veriuhreikseen eläimiä. Toinen taas päristelee moottoripyörillä ja pureksii ihmisiä kauloista minkä ehtii rokin soidessa taustalla. Kaikki varmaan jo tajuavat kumpi klaani on se paha ja kumpi hyvä. Ja kumpaan klaaniin sitä silti mieluummin kuuluisi.

Amerikkalaisturisti Connor joutuu keskelle verenimijöiden sotaa kun hänen tyttöystävänsä Amanda kidnapataan pahisvampyyrien toimesta. Kamppailulajejakin taitava Connor lyöttäytyy nössömpien vampyyrien leiriin ja aikoo ottaa osaa edessä olevaan suureen sotaan saadakseen Amandan takaisin. Oikeastaan Amanda on jo käytännössä Connorin ex-tyttöystävä, sillä nainen jätti äijänturjakkeensa juuri ennen napatuksi joutumistaan. Enkä usko, että hän juuri haluaa Connoria takaisin sen jälkeen, kun mies meni panemaan sitä hemaisevaa thaivampyyria... No, ei paljasteta liikaa.

Tässä leffassa vampyyrienmetsästäjät ovat kusipäitä ja vampyyreitakin siis on kahta lajia, hyviä ja pahoja. Tietokoneella animoitu veri lentää ja moottoripyörät pärisevät. Vampyyrit ovat naurettavia kiilusilmiä, eikä Thaimaa tuo juttuun yhtään eksotiikkaa. Kaksi ensimmäistä elokuvaa alkavat näyttää mestariteoksilta. The Turning viljelee jälleen tahatonta huumoria, jopa vielä enemmän kuin kaksi edellistä leffaa, mutta se on myös ainakin triplasti puuduttavampi. Loppukin on ihan uskomattoman paska.

The Turningista voi löytää jotain hauskaa kaveriporukalla pikkuhiprakassa, kun paskoille erikoistehosteille ja kököille näyttelijöille on kiva nauraa, mutta muuten ei voi suositella.

Vampires: The Turning (2004)
83 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 1.8/10


Paskaa Halloweenia siis kaikille! Muistakaa pysyä erossa huonoista vampyyrileffoista.

P.S.: Halloweenin teema jatkuu ensi viikollakin, sillä IIK!! -kauhuelokuvafestivaalit järjestetään Iissä 5.-6.11. ja sinne olisi jälleen tarkoitus suunnata. Pyrin kirjoittamaan jonkinlaista huurteista raporttia häppeningeistä mahdollisimman pian itse festarien jälkeen.