tiistai 12. lokakuuta 2010

Tieto lisää tuskaa

Tieto
(Knowing, 2009)


Ah, modernia, muovista katastrofihuttua kahden tunnin puuduttavassa paketissa. Ei kai kukaan hyvän sci-fin ystävä voi oikeasti tykätä tästä?

Elokuvan alkaa vuodesta 1959, jolloin ala-asteen lapset piirtävät jokainen kuvan siitä, millaisen he uskovat maailman olevan 50 vuoden päästä. Piirrokset laitetaan ns. aikakapseliin ja haudataan koulun pihalle, josta kapseli tullaan nostamaan vuonna 2009. Hautaaminen on muuten aika väljä termi tässä yhteydessä, oikeastaan tuubi vain upotetaan sopivaan koloon keskelle pihaa ja sen päälle nostetaan kaivonkansi. Jos joku olisi 50 vuoden aikana halunnut pölliä kapselin, lisätä tai poistaa sieltä jotain, se olisi ollut helppoa kuin heinänteko. Joka tapauksessa, muut lapsukaiset piirtelevät avaruusolioita, raketteja ja robotteja, mutta yksi tyttö ei piirrä kuvaa ollenkaan. Lucinda -niminen, ääniä kuuleva tyttö kirjoittaa paperin molemmat puolet täyteen numeroita.


Mites se WTC:n terroristi-iskujen päivämäärä menikään...

Vuonna 2009 kapseli nostetaan kolostaan. Kirjekuoriin suljetut piirrokset jaetaan nykyisille ala-asteen lapsille. Lucindan numerolapun saa Caleb, joka vie paperin luvatta kotiin. Calebin astrofyysikkoisä John ryhtyy tutkimaan paperia ja huomaa numeroissa kuvion. Hän alkaa uskoa, että Lucinda on vuonna 1959 ennustanut ihmiskunnan tulevat katastrofit. Numeroissa on päivämäärä ja uhrien lukumäärä sekä myöhemmin koordinaateiksi paljastuvat numerokoodit. Kolme katastrofia on numeroiden mukaan vielä tulossa. John huomaa teoriansa oikeaksi, kun joutuu seuraavan katastrofin tapahtumapaikalle ja lentokone putoaa taivaalta hänen nenänsä edessä. Seuraava katastrofi tulee tapahtumaan muutaman päivän päästä ja John ottaa asiakseen yrittää muuttaa tulevaisuuden kulkua. Johnilla onkin hyvät mahikset tulevaisuuden muokkaamiseen tai ainakin yrittämiseen, sillä maagisen sattuman kautta toinenkin katastrofi tapahtuu Yhdysvalloissa. Pian myös Caleb alkaa kuulla ääniä, kuten Lucinda aikoinaan, ja oudot mustiin pukeutuneet miehet alkavat ahdistella häntä.

Juonessa on muutamia ihan mielenkiintoisia seikkoja. Kaikenmaailman ennustukset ja mysteerit ovat oikein kiehtovia, mutta Tieto on hyvä esimerkki siitä, miten hyvästäkin aiheesta saa huonon elokuvan. Muutamassa kohtauksessa tarina jaksaa kiinnostaa ja tapahtumia seuraa mielellään, mutta pian tulee taas pudotus todellisuuteen, kun surkea käsikirjoitus tai onnettomat näyttelijäsuoritukset muuttuvat liian häiritseviksi.

 Olisitte vaan näyttäneet sen onnettomuuden ja jättäneet nuo palavat dudet pois.

Yksi elokuvahistorian paskimman näköisiä onnettomuus/katastrofikohtauksia ikinä?

No niin. Mistä tunnistaa huonon sci-fi -leffan? Tässä leffassa on aukkoja enemmä kuin kalaverkossa. Välillä kaikkea selitellään kuin viimeistä päivää. Katastrofikohtaukset näyttävät muovisilta ja aivan liian epätodellisilta herättääkseen mitään suurempia tunteita. Lentokoneen liito alas taivaalta oli kieltämättä ihan komeaa katsottavaa, mutta kun John juoksi koneen hylyn luo pelastamaan eloonjääneitä, kohtaus oli jo pilalla. Sääli.

On vaikea uskoa, että leffan kirjoittajilla olisi mitään aiempaa kokemusta käsikirjoittamisesta. Tahattoman hauskoja ja kaiken kaikkiaan typeriä repliikkejä sinkoilee sieltä täältä. Toisaalta onni, että niitä on, sillä niiden bongailu on ihan semi-viihdyttävää, kun muu leffa alkaa puuduttaa.

Leffan pituus oli myös ongelma. Ensimmäinen tunti tuntui kestävän ikuisuuden (enkä tällä kertaa katsonut leffaa hidastettuna). Näyttelijäsuoritukset sitten, huh... Erityisen paskuusmaininnan ansaitsee Calebia näytellyt Chandler Canterbury (kenties miehekkäin nimi ikinä?), joka veti roolinsa suurella tunteettomuudella. Leffa ei myöskään kuulu Nicolas Cagen parhaisiin suorituksiin, vaikka hän taisi silti vetää oman roolinsa parhaiten. Ja se ei kerro paljoa se. Rose Byrnen ainoat tunteet koko leffassa ovat hysteria tai ei mitään. Lucindaa ja Abbya näyttelevä Lara Robinson teki hyvää työtä Lucindana ja paskaa Abbyna. Parempia lapsinäyttelijöitä on varmasti tusinoittain.



Elokuva haki loppuratkaisussaan selkeästi jotain omaperäistä ja yllättävää käännettä ja feilasi täysin. Vaikka viimeiset kuvat ovat sinällään ihan hienon näköistä, joskin muovista, katsottavaa, mielessä pyörii vain yksi lause: "Ei helvetti mitä paskaa."

Tieto (Knowing, 2009)
Ohjaus: Alex Proyas
121 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 4.3/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti