Pahoittelen jo etukäteen sitä, että screencapsit puuttuvat tästä postauksesta tyystin. Omia en saanut napattua ja netistä löydetyt olivat perseestä.
Anthony Hopkins oli suosikkinäyttelijäni muutaman vuoden ajan, kun olin teini-ikäinen. Megafanitus alkoi - ylläripylläri - Uhrilampaista (The Silence of the Lambs, 1991) ja Hannibal Lecterista ylipäätään. Samoihin aikoihin lukaisin myös Thomas Harrisin alkuperäisteokset, mutta se nyt on toinen juttu se. Lomalla tulin hieman vahingossa katsomaan kaksi osittain samankaltaista Hopkins -leffaa. Puska-Hopkins to the rescue!
Reunalla (The Edge, 1997)
Hopkins esittää tietoviisasta miljonääriä Charles Morsea, joka lähtee mallivaimonsa mukaan kuvausmatkalle... öö, jonnekin. Paikkaa ei itse asiassa edes taideta mainita, mutta leffa on kuvattu Kanadassa. Anyway, keskellä ei-mitään kuitenkin ollaan. Mukana on myös valokuvaaja Robert Green (Alec Baldwin) ja joukko assistentteja ja hännystelijöitä. Porukka majoittuu syrjäiselle mökille.Robert kyllästyy pian kuvaamaan tylsää mallia ja lähtee etsimään mökillä valokuvassa näkemäänsä intiaanimiestä. Charles ja assistentti Stephen lähtevät miehen mukaan epäonniselle lentokonematkalle halki erämaiden. Paluumatkalla lintuparvi törmää koneeseen ja tuhot ovat valtaisat. Kone putoaa ryminällä järveen. Lentäjä saa surmansa heti, mutta eloonjäänyt kolmikko onnistuu uimaan rantaan. Selviytymistaistelu villissä luonnossa voi alkaa.
Eräoloista selviytymisen lisäksi tarinaa sävyttää Charlesin vahva epäily Robertin ja vaimonsa suhteesta. Tapaus tuo kitkaa miesten välille, mutta heidän on luotettava toisiinsa päästäkseen takaisin ihmisten ilmoille. Ei kulu kauaakaan kun trioa alkaa vaania myös ihmislihanhimoinen harmaakarhu.
Reunalla kuuluu elokuviin, jotka eivät ole mestariteoksia, mutta joita on kiva katsoa. Jokin tässä viehättää. Maisemat ovat tietysti komeita. Kuvat välillä päin persettä, mutta suurimmaksi osaksi perussettiä. Näyttelijäsuoritukset eivät ole häikäiseviä, mutteivät häiritsevän huonojakaan. Hopkins onnistuu säväyttämään parhaimpina hetkinään. Oma suosikkikohtaukseni on miesten karhujahti, joka houkuttelee esille alkukantaisiakin vaistoja.
Elokuvana ja kokonaisuutena Reunalla on keskinkertainen. Välillä mennään röyhkeästi uskottavuuden rajamaille, kun teoreettisesti viisas Charles pääsee esittelemään taitojaan. Okei, tyyppi on fiksu. Ja lukenut kirjoja. Ja osaa tehdä keskellä asumatonta erämaata karhunturkista vaatteet tuossa tuokiossa. Mahtavaa.
En edes jaksa laskea miten monesti olen katsonut tämän leffan. Reunalla ei ole täyttä aivotonta hömppää, muttei myöskään liiallista ajattelua vaativaa ja mutkikasta. Väliinputoajana se on helppo katsoa oikeastaan koska vain.
Reunalla (The Edge, 1997)
Ohjaus: Lee Tamahori
117 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 6.7/10
Instinct (1999)
Instinctia on parjattu paljon. Kun näin tämän ensi kertaa joskus yläasteella, en ollut katsonut vielä tarpeeksi elokuvia ymmärtääkseni miksi. Instinct on kutonut juonensa useiden eri menestyselokuvien langoista. Yhtäläisyyksiä on havaittu niin Yksi lensi yli käenpesän (One Flew Over the Cuckoo's Nest, 1975) kuin Sumuisten vuorten apinoidenkin (Gorillas in the Mist, 1988) kanssa. Ja varmasti monen muunkin. Jopa Avain pakoon (The Shawshank Redemption, 1994) heitetty vertauskuvaksi.Hopkins on Instinctissa antropologi Ethan Powell, joka on kadonnut Afrikan viidakoihin tutkiessaan paikallisia apinoita. Kun hänet vihdoin löydetään, kaksi vuotta myöhemmin, hän surmaa kaksi vartijaa silmittömän, eläimellisen raivon vallassa. Hänet vangitaan Afrikassa. Cuba Gooding Jr. näyttelee nuorta, kunnianhimoista psykiatria Theo Caulderia, joka haluaa miehen tutkittavakseen ja arvioitavakseen kun tämä tuodaan Afrikasta takaisin kotiin Amerikkaan. Caulderin haaveissa siintää esikoiskirja tapauksen tiimoilta.
Homma ei kuitenkaan ole helppo, sillä Powell käyttäytyy aggressiivisesti ja kieltäytyy puhumasta kenellekään. Caulder saa kuitenkin ennen pitkää, melkein liiankin helposti, yhteyden mieheen ja lähtee selvittämään mikä on tehnyt maineikkaasta tutkijasta sen mitä hän nyt on. Onko eläinten kanssa eläminen tehnyt Powellista myöskin eläimen? Powellia pidetään vankimielisairaalassa, jonne Caulder joutuu hieman vastoin tahtoaan töihin saadakseen arviointinsa tehtyä. Samalla hän kiinnittää huomiota vankien epäeettiseen kohteluun ja pyrkii siinä sivussa parantamaan paikan oloja.
Vaikka Instinct todella on monien muiden elokuvien summa, se ei ota minua läheskään niin päähän kuin toinen muiden elokuvien kopio Avatar (2009). Ehkä se johtuu suosioeroista. Avataria hehkutetaan juonen köyhyydestä huolimatta jonkinlaisena mestariteoksena, kun taas Instinct on armotta poljettu jalkoihin, eli oikeus on tapahtunut. Itselläni Instinct kuuluu vähän samaan sarjaan Reunalla -elokuvan kanssa. Paitsi että molemmat ovat ns. Puska-Hopkinseja, molemmat ovat väliinputoajaelokuvia, jotka on ihan mukava katsoa kaikesta kritiikistä huolimatta.
Instinctilla on tietysti myös ihan ihkaoikeaa asiaa ihmisten luomasta sivilisaatiosta ja sen huonoista puolista, siitä miten hukkaamme siihen itsemme. Powell vapauttaa Caulderin vapauden illuusiostaan. Instinct voisi olla oikeasti merkittäväkin elokuva, ellei se sortuisi niin pahasti muiden kopiointiin ja kliseisiin. Cuba Gooding Jr. vetää suorituksensa välillä kevyesti yli, Anthony Hopkinsia katselee ihan mielellään. Elokuvan loppu onnistuu ärsyttämään, vaikka kliseisiin on leffan aikana jo ehtinyt turtuakin.
Instinct (1999)
Ohjaus: Jon Turteltaub
126 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 6.9/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti