Some fun, eh?

Disney Animated Classics -proju jatkuu näin vuoden vaihteen jälkeen. Oppitunnin jälkeen Disney jatkoi ns. paketti-osastolla, eikä uutta pitkää satuelokuvaa nähty ennen seuraavaa vuosikymmentä. Pakettien laatu heittelee ihan helvetisti. Harvinaiset helmet ja uskomattoman kuraiset pätkikset kulkevat nätisti käsikynkkää vain hieman päälle tunnin pituisissa kokoelmissa.

Disneyn animaatiopaketit johtuivat osittain toisesta maailmansodasta. Osa Disneyn henkilökunnasta kutsuttiin sotajoukkoihin ja jäljelle jääneiden tuli tehdä USA:n hallituksen pyynnöstä propagandafilmejä. Suunnittelutyön tuloksena syntyi sankoin joukoin keskeneräisiä ideoita, jotka käytettiin näihin pakettielokuviin. Näin Disneyn pitkien animaatioelokuvien sarja saatiin jatkumaan sodasta huolimatta.

Tätä postausta oli ihan helvetin vaikea tehdä, sillä kummastakaan elokuvasta ei ole oikeastaan suurempaa sanottavaa.


7. Kolme caballeroa (The Three Caballeros, 1944)
On Aku Ankan syntymäpäivä ja Disneyn suosikkiäkäpussi saa videolahjoja ystäviltään Etelä-Amerikasta. José Cariocan lahja edustaa Brasiliaa ja uuden tuttavuuden, Panchito Pistolesin lahja Meksikoa. Yhteensä animaatiopätkiä on seitsemän. Las Posadas -lyhäri on nähty vuosittain osana Samu Sirkan joulutervehdystä. Siinä meksikolaiset lapset juhlivat joulua jäljittelemällä Marian ja Joosefin matkan Beetlehemiin. Kyseinen pätkä on aina ollut inhokkini Joulutervehdyksestä.

Elokuvan kehystarina on mielenkiintoisempi kuin itse lyhärit. Lyhäreissä tavataan mm. kylmästä kärsivä pingviini Pablo ja lentävä aasi Burrito. Baia -pätkä yhdistää jälleen animaation ja live action -materiaalin. José Carioca johdattaa Akun Baian kaupunkiin, jossa ihmiset tanssivat sambaa ja laulavat. Aku on koko leffan ajan melkoinen naistenmies ja yrittää kaataa yhtä jos toistakin latina-neitosta.

Vaikka Kolme caballeroa onkin parempi kuin aiempi Etelä-Amerikka -aiheinen Oppitunti, varsinaisia kehuja on vaikea antaa. Muutama animaatiopätkistä on ihan hauska, mutta kokonaisuus laahustaa. Sama ongelma vaivaa myös muita Disneyn pakettielokuvia. Hommaan on välillä tosi vaikea päästä sisälle. Akun, Josén ja Panchiton keskiset seikkailut kiinnostavat huomattavasti enemmän kuin välissä nähtävät tusinapiirretyt. Välillä meno saa samankaltaisia surrealistisia piirteitä kuin vaaleanpunaisten elefanttien marssi Dumbossa. Pieni piristys elokuvaan on Aracuan -linnun ensiesiintyminen. Hauska papattajalintu ei kuitenkaan viihdy ruudulla kovinkaan kauaa. Kolme caballeroa ei ole loistava tai edes kovin hyvä elokuva, mutta tällaiset pienet hauskat yksityiskohdat pelastavat paljon.

 
Hauskana triviatietona voisi mainita, että leffan world premiere oli Meksikossa muutamaa kuukautta USA:n ensi-iltaa aiemmin. Sekä Kolme caballeroa että Oppitunti tehtiin, jotta USA:n suhteet Etelä-Amerikkaan paranisivat toisen maailmansodan aikana. Propagandaa on selvästi havaittavissa molemmissa tekeleissä.

Kolme caballeroa (Three Caballeros, 1944)
Ohjaus: Norman Ferguson
71 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 3.9/10


8. Iskelmäparaati (Make Mine Music, 1946)
Iskelmäparaati yrittää olla jonkinlainen mini-Fantasia. Elokuva koostuu toisiinsa liittymättömistä musiikkinumeroista, joiden tahtiin nähdään erilaisia animaatiopätkiä. Erona Fantasiaan on mm. huonommat piirretyt ja moderni musiikki. Taso vaihtelee jälleen hurjasti. Yhteensä pätkiä on kymmenen. Niistä kuuluisin on Pekka ja susi.

Ensimmäinen animaatio hämmentää ehkä eniten. The Martins and the Coys -niminen lyhäri on pätkitty pois ainakin joistakin kotivideojulkaisuista. Siinä kaksi hillbilly-perhettä, Martinit ja Coyt sotivat keskenään. Jokaisella perheenjäsenellä on oma haulikko. Lopulta perheiden sota yltyy niin kovaksi, että osapuolet pamauttavat toisensa taivaan tuuliin. Sinänsä ei yllätä, että uusintajulkaisun aikaan Disney katsoi pätkän lapsille sopimattomaksi, mutta mielestäni tällainen itsesensuuri on väärin. Tämäkin pätkä on osa Disney -historiaa, mitä sitä kaunistelemaan. Menneen sensuroiminen ei saa tehtyä tekemättömäksi. Enkä kyllä usko, että perheiden pyssyleikki on kovin montaa lasta turmellut, pyh.

Blue Bayou -animaation oli tarkoitus olla osa Fantasiaa, mutta se päätettiin jättää lopullisesta tuotoksesta pois. Nyt animaatio on käytetty Iskelmäparaatissa eri musiikin taustana. Itse animaatio on kyllä kaunis, mutta laulun unohtaa sekunnissa. All the Cats Join In on pätkä 40-luvun teineistä, jotka tanssahtelevat jazzin tahtiin. Kynä lisää animaatioon tapahtumia sen kulkiessa. Two Silhouettes yhdistää jälleen live actionin ja animaation. Disney taisi olla ilmeisen viehtynyt kyseiseen tekniikkaan.

Viimeinen animaatioista on Pekan ja suden ohella Iskelmäparaatin tunnetuinta antia. The Whale Who Wanted to Sing at the Met kertoo valaasta, tai tarkemmin ottaen kaskelotista, joka omaa valtaisat musikaaliset lahjat. Sen haaveena on laulaa oopperassa. Pätkä on oikeastaan aika traaginen. Ihmiset eivät usko valaan kykyihin ja lopulta tämä surmataan harpuunalla. Huh. Lopuksi katsojia kuitenkin lohdutetaan sillä, että valas laulaa nyt oopperaa taivaassa. Ei paljon ateistia lohduta.

Iskelmäparaati (Make Mine Music, 1946)
Ohjaus: Robert Cormack, Clyde Geronimi, Jack Kinney, Hamilton Luske & Joshua Meador
75 minuuttia
IMDb
Oma arvosana: 4.7/10