Jälleen yksi loistava elokuvaohjaaja on poissa. Sidney Lumet kuoli lauantaina New Yorkissa 86-vuotiaana imusolmukesyöpään. Lumet on ohjannut muutamia omia suosikkielokuviani, kuten Serpico - Kadun tiikeri (Serpico, 1973), Valamiesten ratkaisu (12 Angry Men, 1957) ja Hikinen iltapäivä (Dog Day Afternoon, 1975). Lumet oli erityisesti tunnettu mestarillisista New York-kuvauksistaan.
Arvostin Lumet'n työtä suunnattomasti. Lumet'n käsitys elokuvista ja niiden tekemisestä, sekä siitä mikä tekee elokuvasta hyvän, oli hyvin samanlainen kuin omani. Parhaiten sitä kuvaavat hänen omat sanansa: "While the goal of all movies is to entertain, the kind of film in which I believe goes one step further. It compels the spectator to examine one facet or another of his own conscience. It stimulates thought and sets the mental juices flowing."
Lumet kuuluu niihin ohjaajin, joiden töistä paistaa kova innostus elokuvan taidetta ja koko alaa kohtaan. Sellaisia ohjaajia ei ole koskaan liikaa. Lumet teki uransa aikana myös huonoja ja jopa surkeita elokuvia, mutta vastapainoksi ohjaajan parhaimmat teokset ovatkin sitten unohtumattomia kaikessa upeudessaan. Sunnuntai-iltapäivänä katsoimme edesmenneen ohjaajan muistoa kunnioittaen erään hänen mestariteoksistaan.
Hikinen iltapäivä (Dog Day Afternoon, 1975)
Tyhjäntoimittajat Sonny (timanttinen Al Pacino) ja Sal (John Cazale) ryöstävät pankin eräänä iltapäivänä Brooklynissa. Alun perin ryöstön piti olla simppeli, 10 minuutin homma, mutta kun poliisit saapuvat piirittämään pankkia rikoksesta tulee tuntikausia kestävä mediasirkus ja farssi. Miehet pitävät pankin henkilökuntaa panttivankeinaan ja Sonny toimii tilanteen neuvottelijana. Sonnysta tuleekin pian yleisön lemmikki, joka pitää palopuheita pankin ulkopuolella ihmisten hurratessa. Ryöstö ja panttivankitilanne jatkuvat hikisestä iltapäivästä myöhäiseen iltahämärään saakka. Lisää vettä myllyyn heittää Sonnyn motiivien paljastuminen, kun käy ilmi, että hän on ryöstämässä pankin maksaakseen homorakastajansa sukupuolenvaihdon.
Sisällä pankissa jopa panttivangit pitävät ryöstäjien puolia. Sonny uskoo vahvasti asioiden järjestymiseen ja pääsevänsä Salin kanssa Algeriaan kyttien hommaamalla yksityiskoneella. Arkirealismi katoaa kauaksi Sonnyn, entisen Vietnamin veteraanin, ajatuksista.
Hikinen iltapäivä on yksi suosikkielokuviani. Siinä yhdistyy täydellisesti huumorilla ryyditetty rikostarina ja syvällinen pohdinta. Vahvinta elokuvassa on sen loistava (pitkälti improvisoitu) käsikirjoitus ja Al Pacinon mieletön veto Sonnyna. Monta monituista Pacinon leffaa nähneenä fanina voin kutsua tätä jopa hänen parhaaksi suorituksekseen. Niin moni asia loksahtaa tässä elokuvassa oikealle kohdalleen, että negatiivisia kommentteja on erittäin vaikea keksiä. Hikisen iltapäivän tehokeinoja ja juonikuviota on sittemmin yritetty matkia kerran jos toisenkin, mutta tämän elokuvan kaltaista helmeä ei apinoimalla saa aikaiseksi.
Vaikka elokuvassa on paljon komedian elementtejä ja se varmasti viehättää nokkelan dialogin ja koomisen ajoituksen ystäviä, ilmassa on myös selkeää tragediaa. Rikoksen tekevästä Sonnysta tulee median lempilapsi vain hetkeksi ja lopun tapahtumat ovat väistämättömät, vaikkei hän itse sitä ymmärräkään. Sonny on kieltämättä sympaattinen hahmo, sellainen, jonka puolella katsoja haluaa olla ja onkin.
Menee vähän ylistyslauluksi tämä postaus, mutta menkööt. Hikinen iltapäivä on yksinkertaisesti niin hyvä. Lisäplussana vielä se, miten monta katselukertaa tämä leffa kestää. On aina hienoa löytää elokuva, joka tuntuu joka kerralla yhtä freesiltä kuin ensimmäisellä. Katsokaa, jos ette ole vielä nähneet.
Hikinen iltapäivä (Dog Day Afternoon, 1975)
Ohjaus: Sidney Lumet
125 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 9.1/10
Hieno kunnianosoitus! Niin paljon kaverilla leffoja että ei oikein murto-osaakaan ole tullut nähtyä (klassikot tietysti) mutta mieletön kaveri, ei niin tasainen kuin esim Scorsese mutta nerokas elokuvantekijä kuitenkin.
VastaaPoista