Hulluja nämä suomalaiset

Superviikonloppu oli ja meni. Tuli seurattua niin lauantain Euroviisufinaalit (buu Azerbaidzan!) kuin sunnuntain jääkiekon maailmanmestaruusottelukin (jee Suomi!). Euroviisuissa menestys jäi huomattavasti odotettua laimeammaksi, mutta MM-kisoissa Suomi nousi vahvana Ruotsia vastaan ja otti huikean voiton. Ihan kuin tuota nyt ei joku vielä tietäisi. Pikkuruisen Suomen kansa on sittemmin iloinnut ja riemuinnut voittoa päivätolkulla, eikä loppua näy. Tätä muistellaan seuraavaan MM-kultaan asti, milloin se sitten tuleekin.

Päätin ottaa tämän onnellisen, kansaa yhdistävän ajankohdan vuoksi tarkasteluun muutaman suomalaista urheilu- ja kisakulttuuria kuvaavaan elokuvan. Suomalaiset ovat hyvällä tavalla hullua sakkia, kuten näistäkin elokuvista käy ilmi. Kisahuuman lisäksi molemmat elokuvat sivuavat kotikaupunkiani Oulua.


Air Guitar Nation (2006)

Ilmakitaransoiton MM-kisat ovat taatusti yksi Suomen oudoimpia kisoja, kärkisijoilla akankannon jälkeen. Ilmakitarointiskabat järjestetään syksyisin Oulussa osana Oulun Musiikkivideofestivaalia.

Amerikkalainen dokumentti seuraa USA:n ilmakitaravillitystä. David "C-Diddy" Jung osallistuu puoliksi vitsillä maan ensimmäiseen ilmakitarakisaan vuonna 2003 ja voittaa. David matkaa Los Angelesiin ja ottaa osaa kansalliseen kilpailuun, jossa valitaan USA:lle edustaja Suomen ilmakitaransoiton MM-kisoihin. Davidin pahin vastustaja on Dan "Björn Türoque" Crane, joka myös mielii mukaan Suomen kisoihin. Vaikka David voittaakin edustusmatkan Suomeen, Dan ei luovuta helpolla. Kerättyään matkakassan kokoon viime tipassa, myös Dan saapuu Ouluun. Tahtojen taisto alkaa.

Ilmakitarakisojen motto on selkeä: sodat ja kärsimykset katoaisivat maailmasta, jos kaikki soittaisivat ilmakitaraa. Tästä absurdista performanssitaiteesta on tullut vuosien saatossa maailmankuulu ilmiö. Ilmakitaransoitto antaa rokkistara-unelmistaan ulos kasvaneille aikuisille mahdollisuuden tuoda oman supertähti-alter egonsa lavalle ja rokata kuin viimeistä päivää. Valot vilkkuvat, näkymättömät kitarat vinkuvat ja yleisö hurraa. Ilmakitaransoitto on aikuisten mielikuvitusleikkiä parhaimmillaan.

Vaikka dokumentti seuraakin pääasiassa amerikkalaisia kisaajia, myös suomalaisia taitureita nähdään lauteilla. Iso osa materiaalista on kuvattu Oulussa. C-Diddyn ja Björn Türoquen lisäksi leffassa haastatellaan myös muita ilmakitaristeja, jotka kertovat harrastuksestaan mielellään. Jokaisen tyyli on erilainen. Osa keskittyy enemmän näyttävään show'hun ja lavapersoonaan, toiset mimiikan tarkkuuteen. Ilmakitaransoitto on jotain, mitä kaikki rokkitähteydestä haaveilleet ymmärtävät.

C-Diddyn ja Björnin keskinen kilpailu toimii ja usein hauskinta on juuri miesten kilpailu toisiaan vastaan niin lavalla kuin haastatteluissa. Itse dokumentti on hyväntahtoinen ja huumorintajuinen katsaus tähän outoon kisalajiin. Ainakin itse pääsin katsojana hyvin tunnelmaan mukaan. Huumorintajuttomien tosikkojen tuskin kannattaa vaivautua.

Air Guitar Nation (2006)
Ohjaus: Alexandra Lipsitz
81 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 8.1/10


Freetime Machos (2009)

Dokumentti seuraa maailman pohjoisinta ja kolmanneksi huonointa rugby-joukkuetta yhden kauden ajan vuonna 2007. Perheelliset miehet irrottautuvat arjen otteesta hetkeksi käydessään hurjaa kyytiä toisiaan vastaan kentillä ja halleissa. Tarinan keskiössä ovat parhaat kaverukset Mikko ja Matti, jotka pelaavat samassa joukkueessa.

Mikko on Mattia vanhempi, lapsiperheen kiireinen isä, jolta ei aina liikene aikaa edes rugbyharkkoihin. Matti taas on nuori ja hieman lapsellinen. Joukkueella on brittiläinen valmentaja Roger, joka työskentelee Nokialla. Roger on tuon tuostakin pulassa vallattoman joukkueensa kanssa, joka kohkaa kentällä kuin joukko päättömiä kanoja.

Freetime Machos ei kerro niinkään urheilusta, vaan miehisyydestä ja miesten välisestä ystävyydestä. Elokuvan miehissä nähdään sekä moniulotteisuutta että stereotypioita. Suomalaisesta miehestä haetaan sitä pehmeyttä, mitä se ei normaalisti koskaan näytä. Tuo pehmeys löytyykin lopulta yllättävästä paikasta.

Rugbykentälle miehet lähtevät pakoon kotitöitä, vaimojaan, lapsiaan, tyttöystäviään ja muita kesytyksen merkkejä. Vaatimukset siitä, mitä miehisyys on ja mitä miehen kuuluu olla, löytyvät enemmänkin miesten pään sisältä kuin naisten sanoista, sillä naisia elokuvassa on huomattavan vähän. Miehen mielestä miehen kuuluu olla suojeleva perheenpää, talonrakentaja ja turvallisuuden tuoja. Toisaalta nyky-yhteiskunnassa mies myös tiskaa ja siivoaa. Pelikentillä melskatessaan mies voi tuntea itsensä mieheksi. Mustelmia tulee, testosteroni jyllää ja lopulta itse urheilu jää vähän sivuseikaksi. Kukaan ei ymmärrä miestä niin hyvin kuin toinen mies ja rugbyn merkeissä luodut ystävyydet osoittautuvat kultaakin kalliimmiksi.

Ronkainen itse on kertonut elokuvan olevan komedia, mutta lopulta huumorilla ei ole ihan niin suurta osaa. Freetime Machos liikkuu osin samoilla vesillä kuin seuraavana vuonna julkaistu Miesten vuoro, mutta ottaa aiheeseen erilaista kulmaa. Elokuva ei rakennu niinkään miehisen herkistelyn ja avautumisen ympärille. Freetime Machos on elokuva, jota toiset ymmärtävät loistavasti ja josta toiset eivät saa minkäänlaista otetta. Suosittelen silti kokeilemaan. Tykkäsin kovasti, vaikka toteutuksen kanssa välillä hapuillaankin.

Freetime Machos (2009)
Ohjaus: Mika Ronkainen
86 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 8.0/10