Oh, how queer everything is to-day!

Disney Animated Classics-projektissa matkustetaan tällä kertaa kahteen täysin erilaiseen satumaailmaan. Samalla kyseessä ovat kaksi tähän mennessä parasta klassikkoa.

13. Liisa Ihmemaassa (Alice in Wonderland, 1951)

Tämän leffan näkemistä olen odottanut varmaan eniten, sillä Liisa Ihmemaassa kuuluu niihin harvoihin Disneyn klassikkosatuelokuviin, joita en muista koskaan nähneeni. Satu Liisa Ihmemaassa liittyy myös tähän blogiin melko merkittävästi, sillä lausahdus How queer everything is to-day! on kyseisestä kirjasta, samoin kuin yläbannerin kuva Liisasta vuohen kanssa.

Liisa Ihmemaassa pursuilee erikoisia, toinen toistaan ihmeellisempiä hahmoja ja yksityiskohtia. Kauniina aurinkoisena päivänä Liisa kuuntelee tylsistyneenä sisarensa lukemaa historianläksyä. Yhtäkkiä hän näkee suurta taskukelloa kantavan valkoisen kanin, joka hokee miten kiire hänellä on. Utelias Liisa kiinnostuu oudosta olennosta ja seuraa tätä kaninkoloon, joka johtaa syvälle maan sisään, Ihmemaahan, jossa mikään ei ole normaalia.

Ihmemaassa Liisa kohtaa erilaisia outoja hahmoja, kuten herttakuningattaren, hullun hatuntekijän, irvikissan ja piippua polttavan kaalimadon. Disney on onnistunut mukavasti pidättäytymään alkuperäistarinan unenomaisessa surrealismissa. Disneyn parhaille elokuville tyypilliseen tapaan kuvasto näyttää välillä jopa maalaukselliselta. Elokuva tehtiin Walt Disneyn itsensä valvonnassa ja se on mielestäni klassikoista paras tähän mennessä. Vaikka lauluosuuksia löytyy jälleen useampiakin, Ihmemaan ihmeiden keskellä niitä tuskin huomaa. Ainakin lauluosuudet ovat huomattavasti vähemmän ärsyttäviä kuin monissa muissa Disney-klassikoissa, joissa hoilotus saattaa joskus alkaa mitä vähäpätöisimmänkin asian takia. Liisa puolestaan on yksi persoonallisimpia Disney-sankarittaria, vaikka herttainen on hänkin.

Julkaisunsa aikaan Liisa Ihmemaassa sai murskakriitikin erityisesti Englannissa, jossa raivottiin kirjallisuuden klassikon "amerikkalaistamisesta". Vaikka kritiikissä on varmasti perääkin, mielestäni Liisa Ihmemaassa on kaiken kaikkiaan erittäin onnistunut teos.

Viime vuonna Tim Burton lämmitteli satua uudelleen omassa muovinmakuisessa viritelmässään. Burtonin tekele ei yllä lähellekään Liisan 50-luvun loistoa.

Liisa Ihmemaassa (Alice in Wonderland, 1951)
Ohjaus: Clyde Geronimi, Wilfred Jackson & Hamilton Luske
72 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 8.4/10

14. Peter Pan (1953)

Peter Panista minulla on kauniita muistoja. Sain VHS-version synttärilahjaksi, kun täytin 4 tai 5. Muistan vielä jopa millaisessa kääreessä paketti oli! 4-5-vuotiaan silmin se oli esteettisin paketti mitä olin koskaan nähnyt. Jännittävää miten iso osa lapsuusmuistoistakin liittyy jotenkin elokuviin.

Joka tapauksessa, lapsena rakastin Peter Pania, niin tätä elokuvaa kuin itse tarinaakin. Leikimme monesti naapuruston lasten kanssa Peter Pania ja halusin kokea samanlaisia seikkailuja myös oikeassa elämässä. Valitettavasti elämä ei ole pelkkää satua tai leikkiä.

Leena Kultanen on kova kertomaan pikkuveljilleen Jukalle ja Mikolle tarinoita suosikkisankaristaan, Peter Panista, pojasta joka ei halua kasvaa aikuiseksi. Peter Pan asuu Mikä-Mikä-Maassa kadonneiden poikien ja Helinä-keijun kanssa ja kokee jos jonkilaisia seikkailuja. Eräänä iltana, kun Kultasen perheen vanhemmat ovat juhlissa, Peter Pan lentää lastenhuoneen ikkunasta sisään etsimään kadonnutta varjoaan. Peter kauhistuu, kun kuulee, että Leenan isä on käskenyt tämän kasvaa aikuiseksi ja lopettaa satujen kertomisen. Peter opettaa lapset lentämään ja yhdessä he lähtevät Mikä-Mikä-Maahan, jossa kukaan ei vanhene ja kasva aikuiseksi.

Mikä-Mikä-Maa on seikkailujen luvattu maa, jossa on merirosvoja, keijuja, intiaaneja ja merenneitoja. Pahiksista pahin on merirosvo Kapteeni Koukku, jolta krokotiili on vienyt toisen käden. Käden tilalla on nyt vain terävä koukku. Koukku suunnittelee jatkuvasti uusia keinoja saada Peter Pan päiviltä. Ulkopuolisten lasten saapuminen antaa Koukulle uusia ideoita, sillä Leena on tehnyt Helinä-keijun erittäin mustasukkaiseksi. Lopulta lapset joutuvat mukaan taisteluun Koukkua ja tämän merirosvoja vastaan.

Katsoin elokuvan nyt ensi kertaa monen vuoden tauon jälkeen ja se oli huomattavasti parempi kuin muistelin. Lapsena näin Peter Panin niin monta kertaa, että osasin sen lähestulkoon ulkoa. Nyt leffaa pystyi jälleen katsomaan freesein silmin. Hauskoja ja ilmeikkäitä sivuhahmoja riittää, oma suosikkini on kellon nielaissut tikittävä krokotiili, joka jahtaa Koukkua. Koukku ja kroko ovatkin elokuvan kantava koomikkopari.

Tuittupäinen Helinä-keiju on kenties ensimmäinen Disney bitch, joka on kuitenkin hyvisten puolella. Myös Peteriin ihastuneet merenneidot ovat aika bitchejä. Ja kukapa nyt Peteriin ei olisi ihastunut? Poika aiheuttaa mustasukkaisuutta minne ikinä meneekin. Lapsena yksi omia suosikkihahmojani oli kaunis intiaaniprinsessa Tiikerililja, sillä halusin aina olla leikeissä intiaani.

Peter Pan nousee yhdessä Liisan kanssa Disney klassikoiden tämän hetken kirkkaimpaan kärkeen. Muutama seikka toki Peter Panissakin häiritsee. Kultasen lapset ovat aika ärsyttäviä. En lapsenakaan koskaan pitänyt Leenasta. Lisäksi Peter Pan on niin hyvä, että sitä olisi kestänyt katsella pidempäänkin. Tuntuu, että seikkailut loppuvat kesken. 70 minuutissa ehtii tapahtua paljon, melkein liikaakin ja eteenpäin puhalletaan koko ajan hirmuista vauhtia.

Laulut ovat välillä vähän turhan Disney-täytekamaa, ärsyttäviä renkutuksia, mutta hyvääkin löytyy. Olen aina tykännyt elokuvan huilulla soitetusta teemamusiikista.