3x elukkadokkari

Jihaa, nyt tuleepi lisää dokkarijuttuja, hieman eri aiheesta tosin. Muutaman kuukauden sisällä olen katsonut parikin luontoaiheista dokkaria, jotka kaikki kertovat melko extreme-olosuhteissa elävistä otuksista. Ajattelinpa sitten ujuttaa ne samaan postaukseen. Tässäpä siis eläindokkaritrio, katsomisjärjestyksessä.


Planeettamme Maa (Earth, 2007)

Tässäpä jälleen yksi yritys saada ihmiset ymmärtämään ilmastonmuutoksen vakavuus. Elokuva avaa eteemme tarinoita eri eläinlajeista, joiden elämään vaihtuvat olosuhteet vaikuttavat suuresti. Katsoja pääsee seuraamaan mm. elefantteja, jääkarhuja, lintuja ja valaita. Kuvat ovat erittäin kauniita.

Saarnaamaan tai syyllistämään ei onneksi ryhdytä, vaan asiaan on otettu uutta näkökulmaa. Planeettamme Maan myötä toivotaan ihmisten tajuavan, miten paljon kaunista ja pelastamisen arvoista maailmassa on. Pointti tulee kyllä hyvin selväksi. Disney -leimasta huolimatta ihan kelpo teos. Mitään kovin rankkaa matskua ei tietenkään näytetä.

Planeettamme Maa (Earth, 2007)

Ohjaaja: Alastair Fothergill & Mark Linfield

IMDb & traileri

90 minuuttia

Oma arvosana: 7.5/10

Animals Are Beautiful People (1974)

70-luvun puolivälissä julkaistu dokumentti seuraa erilaisten elukoiden elämää Afrikan aavikoilla. Elottoman näköisestä erämaasta löytyykin monenlaista vipeltäjää hyönteisistä apinoihin ja elefantteihin. Dokumentin tarkoitus on olla ennen kaikkea viihdyttävä. Kertojan no-nonsense –tyyli onkin siinä suuressa roolissa. Eläinten toilailuihin on myös lisätty ääniefektejä, mikä ei aina oikein miellytä. Vaan tuskinpa tätä on tarkoituskaan ottaa kovin vakavasti. Itse katsoin tämän muutaman siiderin kera ja erittäin hyvin toimi. Jos haluat katsella hassuja ja söpöjä eläimiä tai kännisiä apinoita, katso tämä pätkä.

Animals Are Beautiful People (1974)
Ohjaaja: Jamie Uys
IMDb (traileria ei löytynyt, lisätään jos tulee eteen joskus)
92 minuuttia
Oma arvosana: 8.1/10



Pingviinien matka (La Marche de L’emperour, 2005)

Kertojilla on suuri osuus myös ranskalaisessa Luc Jacquetin ohjaamassa Pingviinien matkassa, joka kertoo Etelänavan keisaripingviineistä. Parhaan dokumentin Oscarilla palkitun elokuvan twist on dialogi. Sekä äiti- että isäpingviinillä on oma äänensä, samoin myöhemmin syntyvällä poikasella. Dialogi luo syvyyttä ja saa katsojan samaistumaan näihin hassusti käveleviin otuksiin. Runollinen dokumentti on parasta katsoakin ranskaksi, sillä suomenkieleen kauniit sanan käänteet eivät istu lainkaan.

Sanat ovat toki kauniita, mutta niin ovat kuvatkin. Kuvausryhmä on saanut tallennettua henkeäsalpaavan upeita kuvia vaikeissa olosuhteissa. Siitä onko pingviineillä oikeasti tunteita voi olla montaa mieltä, mutta luultavasti kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Pingviinien matka on ihan helvetin komeaa katsottavaa.

Pingviinien matka (La Marche de L'emperour, 2005)

Ohjaaja: Luc Jacquet

IMDb & traileri

80 minuuttia

Oma arvosana: 7.7/10

Luontodokkarit ovat mukavaa katsottavaa, mutta kaikki nämä pätkät ovat aika tasalaatuisia, vaikkakin keskenään erilaisia. Yksikään ei nouse selvänä voittajana ylitse muiden. Saa suositella meikälle jotain vanhempia elukkadokkareita!