When I see an elephant fly...

Alkuun pieni ilmoitus. Niille, jotka ovat jotain kautta havainneet, että nämä Disney -postaukset saattavat näkyä jo ns. etukäteen lukulistalla/Blogilistalla, vaikka itse linkit eivät toimi. Olen pari kertaa onnistunut kämmäämään niin, että kun on pitänyt kirjoittaa iso P -kirjain, olenkin painanut vahingossa Ctrl+P, mikä on pikakomento tekstin julkaisulle. Kyseinen pikakomento onnistuu aiheuttamaan harmia ainakin kerran parissa viikossa, joten jos joku tietää saako tuon pois päältä niin olisin tosi kiitollinen. Käy vähän kismittämään, kun pitää sitten äkkiä poistaa keskeneräinen postaus, ettei sitä kukaan ehdi lukemaan. Näin kävi mm. eilen illalla tämän postauksen kanssa. En tiedä tosiaan ehtiikö moka näkyä listoilla, mutta jos ehtii niin pahoittelen ja yritän tästä lähtien vähän katsoa mihin sormeni työnnän.

Joka tapauksessa, tässäpä Disney Animated Classics -projektin toinen osa ja kaksi seuraavaa elokuvaa:


3. Fantasia (1940)
Fantasialla Disney otti animaatioissaan aivan uuden suunnan. Teemoiltaan erilaisista animaatiopätkistä koostuva elokuva on kuin sarja musiikkivideoita klassiselle musiikille. Ainoa dialogi on kertoja Deems Taylor, joka valottaa seuraavan animaation tarinaa orkesterin keskeltä ennen soiton alkua. Animaatiot on orkestroitu käymään yhteen kulloinkin soitettavan klassisen kappaleen kanssa niin liikkeiltään kuin väreiltäänkin. Välillä mieli alkaa kuvitella, että musiikki olisi sävelletty varta vasten animaatioita varten, niin hyvin ne käyvät parhaimmillaan yhteen.

Kuten kertoja elokuvan alussa selittääkin, Fantasia koostuu kolmenlaisista animaatioista. Yksi on tarinallinen animaatio, jossa on jokin juoni. Toinen on sarja kauniita kuvia ja kolmas abstrakti, erilaisten muotojen ja värien show. Kuuluisin näistä animaatiopätkistä on tietysti ikoninen Mikki Hiiri taikurin oppipoikana. Välillä mennään jopa historian laidoille, kun Stravinskin tahtiin käsitellään maailmanhistoria yksisoluisista eliöistä dinosaurusten sukupuuttoon. Eeppistä ja komeaa.

Fantasia ei oikeastaan suuremmin kärsi parituntisesta pituudestaan, vaikka muutama heikompikin piirretty sarjasta löytyy. Oma suosikkini on  Tsaikovskin Pähkinänsärkijään sovitettu tanssi, joka nähdään jo elokuvan alkumetreillä. Elokuvan musiikista vastaa Leopold Stokowskin johtama Philadelphian sinfoniaorkesteri. 2000-luvun DVD julkaisu oli tietääkseni ensimmäinen kerta elokuvan teatterikierroksen jälkeen, kun mukana olivat myös kertojanosuudet. Itse olisin selvinnyt ilman niitäkin ja leffakin olisi lyhentynyt ja tiivistynyt hieman.

Fantasia on yksi Disneyn rohkeimmista elokuvista. Elokuva ei voittanut yleisöä puolelleen toivotulla tavalla ja jättikin Disneyn kärvistelemään rahaongelmien kanssa. Riskin otto kuitenkin kannatti, sillä elokuvaa pidetään nykyään yhtenä loisteliaimmista koskaan tehdyistä animaatioista. Fantasia kuuluu kiistatta genrensä kirkkaimpiin klassikoihin. 38. Disneyn klassikko on muuten Fantasian uudelleenlämmittely Fantasia 2000, joka yrittää yltää samaan huippuihin uusilla animaation ja klassisen musiikin fuusiollaan. Sinne on kuitenkin tässä projektissa vielä matkaa, saa nähdä miten uusintaversio toimii. Mieli on skeptinen.

Ette muuten varmana arvaa mikä tämä on.

Fantasia (1940)
Ohjaus: James Algar, Samuel Armstrong, Ford Beebe, Norman Ferguson, Jim Handley, T. Hee, Wilfred Jackson, Hamilton Luske, Bill Roberts, Paul Satterfield & Ben Sharpsteen
125 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 7.6/10


4. Dumbo (1941)
Näin Dumbon ensi kertaa samoihin aikoihin kuin Pinokkionkin. Leffa ei tehnyt suurta vaikutusta silloin, joten ihan mielelläni annoin sille nyt uuden mahdollisuuden. Yritin olla ajattelematta jo valmiiksi negatiivisesti, mutta ei minusta kyllä Dumbo -fania saa tekemälläkään.

Elokuvan alussa useat sirkuksen eläimet saavat jälkikasvua saman yön aikana. Haikarilla on kova homma karhunpentujen ja kengurunpoikasten kuskaamisessa. Mahtaa sirkuksen budjetti mennä tiukille kun kaikki elukat lisääntyvät samaan aikaan. Myös Jumbo -elefantti odottaa poikasta, mutta joutuu odottamaan muita eläimiä kauemmin. Norsunpoikanen meinaa olla liian tuhtia kannettavaa kevytrakenteiselle haikaralle. Lopulta haikara tuo Jumbolle nyytin, josta löytyy suurikorvainen pikkuelefantti, Jumbo Jr. Muut sirkuksen elefantit pilkkaavat tulokasta sen valtavien korvien vuoksi ja haukkuvat tätä Dumboksi. Lopulta ihmisten ja muiden eläinten pilkka suututtaa Jumbon kunnolla ja mammafantti joutuu eristykseen raivokohtauksensa vuoksi.

Avuksi saapuu Timothy -hiiri, joka lohduttaa Dumboa. Hiirulainen haluaa auttaa tekemään Dumbosta tähden. Yöllä Timothy käy kuiskimassa sirkustirehtöörin korvaan ja suggestoi tämän tekemään Dumbosta esityksensä loppuhuipennuksen. Epäonnistuttuaan tirehtöörin ideoimassa kunnianhimoisessa tempussa isokorvainen fantti kuitenkin alennetaan pelleksi. Seuraa kuuluisa kohtaus, kun Dumbo ja Timothy juovat itsensä räkäkänniin ja näkevät jengikaupalla vaaleanpunaisia elefantteja. Aamulla krapulassa herätessään he huomaavat Dumbon osaavan lentää korviensa avulla. Tämä jos mikä on hieno ja inspiroiva tarina kelle tahansa.

Elokuvassa on muutama hieno kohtaus. Omia suosikkejani ovat sirkuseläimet rakentamassa sirkustelttaa, sekä tuo kuuluisa känniharhakohtaus (josta en ekalla katsomiskerralla muuten pitänyt yhtään). Muuten vaikuttaa siltä, ettei Disneyn väki olisi jaksanut kauheasti tähän panostaa. Piirrosjälki ei ole yhtä tasaista ja sulavaa kuin aiemmissa teoksissa. Elokuva kärsii myös liian pitkistä kohtauksista, joista osa vaikuttaa väkisin venytetyiltä.

Itse asiassa, myöhemmin leffasta lukiessani olen kuullut, että Dumbo tehtiin nopeasti ja pienellä budjetilla, jotta Disney saisi taloutensa takaisin balanssiin kalliiksi käyneen Fantasian jälkeen. Ei siis ihme, että leffa näyttää hassulta. Ja että se kestää vain tunnin. Laulutkaan eivät ole oikein mistään kotoisin, poikkeuksena klassikko When I See an Elephant Fly. Dumbo ei ollut ihan niin huono kuin muistelin, mutta ei tästä kyllä voi hurjana tykätäkään. Joku kuitenkin tykkää, sillä Dumbokin luokitellaan yhdeksi Disneyn suurista onnistumisista.

Dumbo (1941)
Ohjaus: Samuel Armstrong, Norman Ferguson, Wilfred Jackson, Jack Kinney, Bill Roberts & Ben Sharpsteen
61 minuuttia
IMDb & traileri
Oma arvosana: 4.7/10


Seuraavan postauksen leffat tulevat olemaan Bambi (1942) ja Oppitunti (Saludos Amigos, 1942).